Ne jotka nyt | S | Ron/Pansy | mikrofic-kokoelma

[lotus]

Nimi: Ne jotka nyt
Ikäraja: S
Paritus: Ron/Pansy
Vastuuvapaus: J. K. Rowling omistaa hahmot ja maailman, enkä saa korvausta niistä kirjoittamisesta.

A/N: Osallistun tällä tekstillä (tai teksteillä, heh) Shuffle VIII-haasteeseen. Olen ottanut tosi pitkän tauon luovasta kirjoittamisesta, eikä järkevän kuuloista tekstiä ole yrityksistä huolimatta oikein syntynyt. Tämän kirjoittaminen oli siis jonkinlainen yritys purkaa blokkia ja sietää epätäydellisyyttä. Kaikki biisit on Spotifysta Best of 70's-nimiseltä soittolistalta.


1. (Paul McCartney: Band On The Run)

Ilta on terästetty tuliviskillä. Ron pyytää baarimikkoa täyttämään lasinsa uudestaan.

“Olet humalassa”, Pansy toteaa, samalla tavalla kun toteaisi Maan kiertävän Aurinkoa. Ronin katse viipyilee Pansyn juhlakaavun olkaimessa. Se valuu hiljalleen alaspäin.

Aamunkoitteessa Ron löytää itsensä lusikkaotteesta.

2. (The Emotions: Best of My Love)

He ovat erilaisia rakastajia. Ron ostaa Pansylle kukkia suunnilleen joka toinen päivä. Orvokkeja.

Pansylle on luontevampaa osoittaa rakkautensa ostamalla maitoa, lisäämällä Ronin lauseisiin välimerkit, hiomalla liian terävät ja tikkuisat kulmat.

3. (Bob Marley & The Wailers: Jamming)

Pansyn asunnossa on piano. Hänellä on pianonsoittajan sormet; niihin verrattuna Ron tuntee omaavansa paksut nakit sormien tilalla.

Joskus Pansylla on tarpeeksi kärsivällisyyttä opettaa Ronille jotain. Kolmisointuja. Katsoessaan Pansyn soittavan Ron ihmettelee, miten kaksi kättä voi soittaa toisistaan kokonaan erilaisia sävelkulkuja.

4. (Daryl Hall & John Oates: She’s Gone)

Kesällä Pansy kävelee Kotikolon ovista ensimmäisen kerran. Äiti on yllättynyt nähdessään naisen Ronin käsipuolessa. Äidin katseesta näkee, miten hän mittailee Pansya.

Päivällisen jälkeen Ron huomaa Pansyn kadonneen. Hän löytyy Ronin huoneesta, äidin vierestä, edessään kuva-albumi. Kuvassa Ronilla on mekko.

5. (America: A Horse with No Name)

Kesän lopussa Pansy vie Ronin lomalle Espanjaan. Pansy oli kertonut lapsuuden kesistään ja sukutilasta Alicanten lähellä. Viikon aikana Ronin iho muuttuu posliininvalkoisesta tomaatinpunaiseksi.

“Aurinkorasva”, Pansy muistuttaa öljytessään omaa maitokahvin väriseksi ruskettunutta ihoaan.

[Vuorna]

Iltaa! Siitäpä on aikaa kun olen viimeksi Finissä jotain lukenut, mutta sattumalta tämän avasin ja ihastuin, joten päätin samalla pikkukommentinkin jättää. Ron/Pansya en muista lähiaikoina lukeneeni, mutta mua on aina kiehtonut se, millaisena Pansy ficeissä kirjoitetaan. Kirjojen perusteella hänestä ei saa kovin mairittelevaa kuvaa, mutta potentiaalia on vaikka ja mihin, ja se potentiaali kyllä näissä mikroissa lunastettiin erinomaisesti! Mikroficcien konsepti on musta aivan loistava, ja oot todella hyvin onnistunut näinkin lyhyissä tekstipätkissä luomaan upeasti tunnelmaa ja syvyyttä sekä hahmoihin että heidän väliseensä suhteeseen.

Jos pitäisi valita, niin mun lemppareita ovat näistä nuo kaksi ensimmäistä: ekaan pätkään oot saanut hurjan kivasti jännitettä ja tykkäsin tosi paljon miten siinä kerrottiin mitä on tapahtunut kertomatta mitä on tapahtunut. Tokassa pätkässä puolestaan erityisesti kuvaus Pansyn tavasta osoittaa rakkautta oli valloittava ja sopi tosi hyvin sille Pansylle, joka näissä pätkissä seikkaili. Muutkin mikrot tässä kokoelmassa olivat tosi hyviä ja niistä muodostui varsin hieno kokonaisuus! Olisipa munkin blokinpurkuyritykset näin hyviä, ihanaa että kirjoitit ja päätit julkaista nämä! Luen sulta tulevaisuudessa mielelläni lisää tekstejä, kiitos näistä <3

[lotus]

Voi kiitos kaikista ihanista sanoista Vuorna! :3 Kun itse ajattelin ennen julkaisua, että eihän nää nyt niin hienoja ole... ;_; Selkeästi olen itse itseni suurin kriitikko.

Itse asiassa juuri Ron/Pansyn puute täällä Finissä sai mut palaamaan kirjoittamisen pariin. Muiden kirjoittamat Pansyt on mun mielestä joko liian kilttejä tai liian ilkeitä. Hänessä on kyllä sitä sun mainitsemaa potentiaalia ja kun ei hänestä niin paljon kirjoissa kerrota, niin on ns. kangasta mille maalata. Mulla oli aikaisemmin yritys kirjoittaa näistä kahdesta pidemmästikin, mutta olin kai liian itsekriittinen ja kirjoittaminen ei oikein sujunut. Jospa nyt sitten näiden jälkeen homma pelittäisi ja saisin mun alkuperäistä ficci-ideaa edistettyä.
Mietin kyllä ekaksi että onko tässä tarpeeksi materiaalia julkaisuun, kun kaikki pätkät on alle 50 sanan pituisia. Mutta ilmeisesti julkaisu kannatti. Tää palaute kantaa kyllä pitkäksi aikaa eteenpäin. ❤