Author: maisamiisa
Title: Punaisesta
Genre: angstia, kai hurt/comfortia, romanssia!
Rating: K-11
Pairing: Dean Winchester/Castiel
Fandom: Supernatural
Disclaimer: En omista hahmoja, enkä oikeestaan mitään muutakaan. Tätä ei ole tapahtunut sarjassa (vaikka Destiel onkin aika canon), en saa rahaa tästä. Mitä vielä. Sanat pistin tähän järjestykseen ja siihen se jääkin.
A/N: APUA. ENSIMMÄINEN. Haluan kertoa sen, että oon kolmessa viikossa käynyt vitusti koulussa, tehnyt järkeviä asioita ja katsonut seitsemän kautta Supernaturalia. Tää sarja pilaa elämiä.
En tosiaan ole koskaan ennen kirjoittanut Supernaturalista mitään, mutta pakko se kai oli koska anteeks mut DESTIEL. Niin.
Elän kommenteille.
Se tunne polttaa ytimiä myöten, saa huutamaan, saa kirkumaan kivusta mutta jonka tietää olevan tarpeellista.
Eikä ole mitään niin kuumottavaa kuin se, että jokaisessa lihaksessa, jokaisessa luussa, jokaisessa osassa Deania lukee jonkun toisen nimi. Jonkun toisen, jonka nimi on Castiel, Castielin nimi luissa, lihaksissa, joka ikiseen soluun kaiverrettuna.
Tuska on mieletöntä, mutta Dean on tuntenut pahempaakin. Dean on tuntenut paljon pahempaakin tuskaa, ja aiemmalla tuskalla ei ole ollut mitään tekemistä tämän kaiken kanssa, aiempi tuska oli Alastairin ansiota mutta nyt, nyt se on Castiel, jonka siniset silmät tuntuvat kaivautuvan Deanin sisään joka kerta, kun ne kohtaavat Deanin omat naurettavan vihreät.
Deanin kaikkiin soluihin kaiverretaan Castielin nimi, sillä se on Castiel, joka Deanin omistaa, ei Mikael, ei kukaan muukaan. Castielilla on oma ihmisensä ja Deanilla oma enkelinsä.
Kaiken sen kuuman kivun keskellä sormenpäät rinnalla tuntuvat viilentäviltä. Dean sulkee silmänsä ja näkee mielessään punertavan hehkun, jonka tietää yhdistää Helvettiin, mutta kun Dean avaa ne taas, siinä ne ovat, Castielin silmät jotka ovat täydellisen siniset ja katsovat tiukasti silmiin, katse käskee pitämään silmät auki ja Dean pitää silmät auki, koska Castiel käskee. Vaalea, pistävä sininen on helpotus, huojennus, sininen Castielin silmissä on auttava ja pelastava.
Castielin on pakko kirjoittaa nimensä Deaniin. Ihmiset käyttävät sormuksia ja liittyvät Jumalan edessä yhdeksi (paitsi jos ovat ateisteja, mutta niin paljon kuin Dean haluaisikin olla ateisti, se ei ole enää tässä vaiheessa mahdollisuus, se ei ole vaihtoehto siinä vaiheessa kun lupaat itsesi herran enkelille). Enkelit kaivertavat nimensä toistensa soluihin.
Tämä on ennenkuulumatonta. Kukaan ei ihmettele enkeliltä miespuolista valintaa, siksi enkelit sitä kutsuvat: valinnaksi. Ketään ei kiinnosta, että Castielilla on mies, että Castielin valitun nimi on Dean, ketään ei kiinnosta, ne joita kiinnostaisi, ovat jo kuolleet. Ennenkuulumatonta on se, että on ihminen, johon kaiverretaan nimi, on ennenkuulumatonta että ihminen edes kestäisi sen. Tuska on jotain, mitä kukaan muu ihminen maan päällä ole kokenut. Dean kestää sen, koska Dean ei ole aina ollut maan päällä. Dean on se poikkeustapaus, joka on käynyt sekä taivaassa että Helvetissä. Dean on se, joka voi kestää kivun hajoamatta palasiksi.
Eikä Deankaan kestäisi sitä. Ei kestäisi, ei todellakaan, mutta kestää sen koska katsoo sinisiin silmiin jotka häilyvät punaisen varjon takana, kipuvarjon, välillä kunnolla näkyvissä, välillä sumeina, mutta yhtä kaikki Dean näkee ne silmät, jotka auttavat kestämään ja jotka kumoavat sen punaisen, joka Deanin mieleen on päässyt pesiytymään liian monen kerran jälkeen, liian monen minkä tahansa. Liian monen viillon, liian monen satuttamisen ja sen jälkeen parantamisen
jotkut oikeasti parantavat vain voidakseen satuttaa uudestaan
liian monen Helvetissä vietetyn vuoden jälkeen Deanin mieleen on jäänyt asumaan se punainen, jota ei halua ajatella.
Mutta Castiel satuttaa parantaakseen. Castielin nimi Deanin soluissa merkitsee Deanin enkelin omaksi, merkitsee, että kukaan muu ei voi koskea Deaniin. Se merkitsee myös sitä, että Deanin mieleen pystytetään muuri, jonka pinta on täynnä Castielin nimeä. Muuri on vahva, paljon vahvempi kuin se, jonka Kuolema pystytti aikanaan Samin mieleen ja joka hajosi yhden enkelin käskystä. Muuri on vahva, koska se on Castielin nimellä vahvistettu. Se piilottaa Deanin mielestä punaisen ikuisuudeksi. Castiel voi kaataa muurin, mutta Castiel ei halua. Castiel haluaa, ettei Dean muista punaista, koska Dean ei halua muistaa punaista. Dean ei halua enää ikinä herätä yöllä siihen punaiseen, jota ei voi paeta edes heräämällä. Punainen on ollut liian kauan Deanin mielessä, ja vaikka luulisi että siihen tottuu, siihen ei totu. Siihen ei totu, vaikka voisi karata nukkuvan Samin vierestä ulos, kuiskata ääneen Castielin nimen ja tuntea toisen tarjoaman lämmön, tarjoaman suojan. Castielin vartalo ei ole koskaan suojannut Deania tarpeeksi, mutta Castielin muuri suojaa Deania ikuisesti.
Castielin nimi Deanin vartalossa tarkoittaa rauhaa.
Ei Winchesterin elämä voi olla rauhallista, mutta se tarkoittaa sitä, että Deanin ei ole pakko enää löysätä solmiotaan nurkan takana, kun ei kykene hengittämään. Castielin nimi Deanin vartalossa saa Famous Grousen olemaan vähemmän tarpeellista ja enemmän mukavaa.
Deanin selkä taipuu kaarelle, kun jokaiseen nikamaan kirjoitetaan kauniilla, koukeroisilla, eenokin kirjaimilla. Silmät haluavat painua kiinni, mutta viileät sormenpäät Deanin paljaalla iholla, suoraan rintalastan kohdalla, käskevät pitämään silmät auki, sillä Deanin täytyy nähdä Castielin silmät selvitäkseen tästä. Dean katsoo Castieliin, joka katsoo Deaniin, joka katsoo Castieliin, ja Dean huutaa tuskasta taas, ja taas, ja taas, mutta…
Mutta huuto loppuu kesken, vaihtuu syväksi helpotuksen huokaukseksi. Deanin kaikki lihakset tärisevät ponnistuksesta, mies yrittää nousta istualleen mutta lihakset eivät pidä. Castiel auttaa, niin kuin Castiel auttaa aina. Tukee Deanin istumaan, auttaa Deania vetämään paidan päälleen, antaa Deanin nojata itseensä kun lihakset eivät halua toimia niin kuin Dean niiden haluaisi toimivan. Kumpikaan ei sano sanaakaan, koska sille tuskin on tarvetta. Deanin ei tarvitse sanoa mitään, tuntee muurin mielessään, tunnustelee kohokuvioitua Castielin nimeä sen pinnassa eikä tunnustele sitä sen enempää. Kummallakaan ei ole enää tarvetta sanoa mitään, sillä Dean on Castielin ja Castiel on Deanin.
