Ei kommentteja? Kummallista.
En edes tiedä, mistä aloitan järjettömän ihkutukseni. Tai sitten rakentavan kommentin. Ei sitä koskaan tiedä, kumpi siitä tulee. Voi vain arvailla. Ja nyt, ennen kuin tämä menee filosofiseksi pohdinnaksi, aloitan sen kommentin.
Muista en tiedä, mutta itse pidin. Jotenkin tämä oli semmoine kesäinen. Jos nyt olisi keskitalvi ja olisin lukenut tämän, toivoisin kesää. Mutta nyt on kesä, ja tahdon nähdä, miten aurinko saa lumihangen kimaltamaan tuhansien timanttien lailla. Ja nyt tämä on luisumassa filosofisten pohdintojen puolelle.
Tämä oli ehdoton suosikkikohtani. Se kertoo totuuden, mutta esimerkiksi minun kohdalla vain puoliksi. Joskus vihaan sitä, joskus rakastan.
Usein moni inhoaa herättävää sädettä, kehää joka paistaa ikkunasta läpi vuoteeseen.
