Kuusi jalkaa ja kaksi sydäntä (Remus/Bill, S)

[Beelsebutt]

Bill kääntyi ja hänen silmänsä loistivat täysikuussa, täysikuuta.


Nimi: Kuusi jalkaa ja kaksi sydäntä
Paritus: Remus/Bill
Lajityyppi: romantiikka
Sanamäärä: tasan 200
Ikärajasuositus: S (sallittu kaikille)


Omistan tämän ficin Kuurankukkaselle palkinnoksi Kiitoksia inspiroivista sanoista (sieerran kynttilä sekä Sisiljan kylmä) <3 Tää syntyi wodittaessa ja hienoisen muokkauksen jälkeen postasin välittömästi. Tätä ei ole betattu.

Hox! En omista Pottereita, J.K. Rowling omistaa, joten kaikki kunnia The Ladylle. En saa tästä rahaa, elekää haastako oikeuteen!




Kuusi jalkaa ja kaksi sydäntä

Metsänpohjan harmaat sumuriekaleet hipoivat Remuksen tassuja hänen juostessaan. Hän oli susi ja susi oli hän, mutta tällä kertaa hän ei ollut yksin. Tanner tömisi myös ihmisjalkojen alla. Niiden varpaiden päällä kasvoi karvaa, mutta ne olivat kuitenkin ihmisen. Ja vaikka olkapäissä oli tummat tupsut, nekin kuuluivat silti ihmiselle.

"Tule, Remus!" Bill huusi, ja ilo kupli hänen sanoissaan kuin poreet samppanjalasissa. Hän juoksijuoksi kauemmas, ja Remus seurasi, jalka jalkajalka jalka, häntää viuhtaisten, kunnes sumu väistyi ja kylmät pisarat vaihtuivat tuulenvireeseen.

Meri.

Se oli harmaa ja hyökyvä ja kaunis ja valtava ja massiivinen. Bill seisoi sen rannalla, suorana kuin kynttilä, ja tuijotti ulapalle punaiset hiukset tuulessa liplattaen. Remus istahti hiljaiselle hiekalle ja tuijotti puolestaan Billiä. Kumppaniaan. Rakastajaansa. Rakastettuaan. Hänen kielensä lollahti ulos suden suusta ja häntä tamppasi iskun, kaksi, kolme santaan.

Bill kääntyi ja hänen silmänsä loistivat täysikuussa, täysikuuta.

"Eikö ole ihana yö", hän sanoi tai totesi, ja Remus iski hännällään. "Me kaksi vain. Yhdessä."

Remus olisi halunnut vastata, toistaa yhdessä sanoja yhdessä ja sanoa rakastavansa, mutta heilautti vain häntäänsä ja piti katseensa naulittuna Billiin. Siniharmaisiin merisilmiin, syviin uurteisiin kasvoilla ja rinnalla. Hohtavaan vyönsolkeen, joka loisti kutsuvana ja kirkkaana, kirkkaampana kuin itse kuu.

Jos sydän voisi milloinkaan pakahtua, tuo hetki oli Remukselle sellainen.

[Kuurankukka]

No voi sun kanssas, mitä menit taas tekemään

Kertakaikkiaan suloinen ja ihastuttavan lempeä ficci. Nyt on sekin todistettu, että tällä parituksella saa aikaan muutakin kuin angstia, hah. Tunnelma oli myös ihanan onnellinen, muttei sillä ylipursuavalla tavalla. Jos tajuat eron Jotenkin hassusti tämä toi myös mieleen kelmit, heidät kuutamoseikkailunsa Tylypahkan mailla. Ehkä siksi että tässä oli juoksua ja kuutamoa ja jopa pientä salaperäisyyttäkin ilmassa. Ja tämän ficin onnellisuus oli jopa tarttuvaa, koska itselle tuli lukemisen jälkeen hirveän iloinen fiilis, rupes oikein hymyilyttään.

Remus susi oli tässä aika mielenkiintoinen. Ihmissusi joo, mutta ei kuitenkaan peto, ja todella ihmismäinen. Ehkä siinä oli jopa jotain pentumaista, kun se tuolla tavalla Billin perässä juoksenteli. Tässä tuli kivasti selville Remuksen ihmis ja susipuolen erot, todella mukavaa ettei se kokonaisuus ollut yhtä angstinen kuin yleensä. Ja niin, tämäkin ficci oli jälleen kerran käsittämättömän elävä, melkein käsinkosketeltava, sellainen jossa koko ajan tapahtuu jotain. Ja tykkään edelleenkin kovasti noista sun sanavalinnoista: lollahti esim. on ihan uppo-outo, mutta silti jotenkin niin sua. Entäs tuo loppu sitten, takuuvarma sydämen sulattaja <3 Tiivistettynä kaunis hetki, jossa oli hirveästi tunteita mukana. Ja tietenkin Bill ja Remus ja meri. Kiitos miljoonasti tästä, parempaa romanttista Remus/Billiä ei voisi kukaan kirjoittaa

[Beelsebutt]

Kuurankukkanen, haha, mulla on tällä parituksella yks ficci aiemmin eikä sekään oo angstia Mut sä et ehkä oo sitä lukenut kun siinä on niin korkea ikäraja Mutta joo, mulla oli kans mielessä kelmiajat, kun tätä kirjoitin. Mutta sitäkin vahvemmin se, ettei Remus ole enää yksin vaan saa jakaa täysikuun jonkun kanssa Mä siis tässä oletin, että Remus on nautiskellut sudenmyrkkyjuomaa ja ne Billin kanssa muuten vain juoksentelee ulkona

Hahaa, lollahti. Oon ihan melkein varma, että oon pöllinyt sen sanan jostain, mutta en voi olla varma, siitä on jo niin kauan kun käytin sitä ekan kerran ja oon dementoitunut -> oon unohtanut

Aw, oot niin kiltti <3 Ja kiitos kommentista, pikkuinen <3

[Herkkuoone]

Moikka Harpy-raksu! Siitä on ihan liian pitkä aika, kun olen viimeksi lukenut tai kommentoinut jotain sinun kirjoittamaasi, joten ajattelin korjata asian nyt! Olen lukenut tämän ehkä miljoona kertaa aikaisemmin, mutta kuten tiedät, olen laiska kommentoimaan aina välillä, ja tykkäsin tästä ihan näääääääääääin paljon. Remus/Billiä harvoin tulee ficcejä lukiessa vastaan, vaikka voisihan näidän kahden herrasmiehen välillä olla jotakin vispilänkauppaa, onhan heissä molemmissa susimaisiapiirteitä, rawr.

Metsänpohjan harmaat sumuriekaleet hipoivat Remuksen tassuja hänen juostessaan.

Tarviiko mun edes sanoa, että rakastan sun kuvailua? Sillä – voi luoja – olin kuollutmyytyhaudattu jo tässä vaiheessa ficciä, vaikkei se ollut vielä edes kunnolla alkanutkaan. ”Metsänpohjan harmaat sumuriekaleet” Uuaaawwww, mitkä sanavalinnat!

Hän juoksijuoksi kauemmas, ja Remus seurasi, jalka jalkajalka jalka, häntää viuhtaisten, kunnes sumu väistyi ja kylmät pisarat vaihtuivat tuulenvireeseen.

Ja tämä! Aivan äärettömän loistava esimerkki siitä, kuinka yksinkertaisilla sanoilla ja pienellä kikkailulla saa luotua mykistävän kauniin kokonaisuuden. ♥

Tämä teksti on todella kaunis lyhyen hetken kuvaus, lempeä, romanttinen, suloinen, ihana, tätä listaa voisi jatkaa ikuisuuksiin! Kun näin tämän parituksen, olin ihan varma, että saan eteeni jotain surumielistä keskustelua, jossa toinen lohduttelee toista, mutta kun näin ei ollutkaan, olin todella iloinen. Harvoin Remusta kuvataan ihmissutena yhtä positiivisena ja Kuurankukkaa lainatakseni: pentumaisena kuin tässä, vaan aina esitellään niitä tummempia ja varjoisampia puolia.

Remus. Bill. Meri. Siniharmaat merisilmät. Yhtä aikaa rakastettu ja rakastaja. Ihastuin täysin siihen, miten kuvasit näiden kahden suhdetta onnellisena, hellyyttävä, suloisena, huolimatta siitä, että Remus voisi satuttaa Billiä ollessaan ihmissusi. Kumpikaan heistä ei kai edes pelännyt, että sellaista voisi koskaan tapahtua? Ei kai.

Hänen kielensä lollahti ulos suden suusta

Mun täytyy nyt kyllä sanoa, että tämä lause rikkoi sen tunnelman, joka vallitsee ficissä ennen tätä lausetta. Oikeasti? Lollahti? Hajosin enemmän kuin vain aika pahasti luettuani tuon sanan. Se kuulostaa niin hupsulta, ettei sitä voi lukea naama peruslukemilla.

Ja lopetus! Awwww, kuinka söpöistä! ♥ Ääh! En enää osaa sanoa siitä mitään järkevää, vaikka äsken sellaista suunnittelinkin. :< Ehkä sä kuitenkin ymmärrät miten täydellinen se oli, kun nyt en enää osaa muodostaa mitään järkevää lausetta siihen liittyen.

Kiitos tästä! ♥
~ Herkutin.

[Beelsebutt]

Susi on susi on susi! Ja Herkku on herkku, moi!

Kun näin tämän parituksen, olin ihan varma, että saan eteeni jotain surumielistä keskustelua, jossa toinen lohduttelee toista, mutta kun näin ei ollutkaan, olin todella iloinen.

Voi pikkainen, olishan sun pitänyt tietää, että mä olen fluffyfriteeratty ennen, nyt ja aina

Mm, joo. Se ei raapiksesta käy ilmi, mutta tosiaan ajattelin, että Remus oli nauttinut sudenmyrkkyjuomaa ennen kuutamohippalointia, joten pysyi täysissä järjen ja mielen voimissaan, mitä nyt muutama luu vaihtoi paikkaa ja käyristyi kummalliseksi. Niin ja ne karvat. Ja häntä! Mutta Rempatin taisi selittää kolmoskirjassa, että kun se juo sitä myrkkyjuomaansa, niin se pystyy vain käpertymään sutena takan ääreen ja nukkumaan yön yli. Ettei se tule hulluksi, vaan järki säilyy. Semmoista!

Lollahtaminen <3 Kuten tohon Kuurikselle selitin, oon melko varma että oon sen pihistänyt lainanut jostain, mut en muista mistä! Ehkä jopa mahdollisesti Eddingssiltä, sillä kun on Vanha Susi <3 tai siis kääntäjältä toki. Höh, en ees tiedä, mikä se on ollut alun perin englanniksi, koska oon lukenut ne vain käännöksinä Jos se nyt on ees siitä... mutta joo! Lollahtaminen pitääkin olla vähän hupaisa termi, koska, no, hyvänenaika. Läähättävä susi, sehän ihan selkeesti AINAKIN hymyilee, jos ei jopa naura Remus nyt vaan oli tuossa kohdassa niin ylitsepursuavaisen iloinen, että sen piti vähän lollahtaa (huom, tää termi on kehitetty ennen kännyköitä ja, herranjestas, nettiäkin, joten se ei viitanne LOL-akronymiin )

Kiitos sulle Herkutin, oot aikamoisen lerkutin perkutin ihq <3

[Arte]

No tämä oli jo aika ällöfluffia! Tämän jälkeen haluttaa jo vähän pestä hampaita. Mutta en kyllä koe, että tämä olisi ollut ihan supertyypillistä tekstiä sinulta! Olin jopa vähän hämmentynyt kaikista noista romanttisista kuvauksista. Tai sitten oon osannut lukea vaan niitä just mulle sopivia tekstejä.

En ole koskaan aiemmin törmännyt tällaiseen versioon Remuksen susi-vaiheesta. Oon aina itse kuvitellut, että tämän seurassa ei voi olla kukaan ihminen muutoksen aikana, joten tämä tulkinta oli minulle jotenkin vaikea - eikä Billin ns. altistuminen ihmissuteudelle minusta helpota asiaa yhtään. Joten voinee sanoa, että oon nyt kaikesta eri mieltä. Tai siis, tulee fiilis, että Remus on tässä koira eikä kauhea ihmissusi, joka ei kykene hallitsemaan itseään, koska ihmismieli ei susimuodossa ole olemassa. Mutta ehkä Remus olisi ottanut tässä wolfsbane potionia (en muista suomeksi) ja olisi siksi niin leppoisa! - Jaa, vilkaisin tuon vastauksesi Herkulle, joten tämä selittää tosiaan vähän. Olisin itse jotenkin kaivannut tuota mainintaa itse tekstiin, koska se vaikuttaa tulkintaan tosi paljon. Erityisesti tuo alun "hän oli susi ja susi oli hän" viittasi minun mielestäni vahvasti juuri siihen suteuteen eikä siihen, että Remus olisi ihmisenä hallinnassa.

Hohtavaan vyönsolkeen, joka loisti kutsuvana ja kirkkaana, kirkkaampana kuin itse kuu.

Tää oli vähän hassu. Okei, teksti on viisi vuotta vanha, joten vähän pöljää tarttua yhtään mihinkään, mutta kun nyt muka väitit, että kommentoin jotenkin liian hellästi sulle, niin vähän nyt kompensoin sitten. Miksi tää vyönsolki on tässä? Miksi se kiinnittää huomion yli kaiken muun? Tulee jotenkin fiilis, että tässä nyt pohjustetaan johonkin seksiin, mutta sitä ei koskaan tule ja kohta jää vähän irralliseksi.

Meri oli kiva lisä ♥ Vaikken ymmärtänyt, miksi Bill seisoi sen rannalla suorana kuin kynttilä. Myös kielen lollahtaminen on tosi söpö, koska aww, se on niin söpöä kun koirat tekee niin!

Nyt menen vähän huuhtomaan hampaitani!

[Beelsebutt]

Arte, hähää, pepperminttiä kehiin!

Mmääh, joo just toi wolfsbane potion (sudenmyrkkyjuoma, toim. huom.) on tässä kehissä. Ei se jotenkin sopinut tuonne tekstiin ja kamoon, tuplaraapale! Vieläkö ois pitänyt sanoja tuhlata johonkin juomaan hän oli susi ja susi oli hän, kai se on tulkintakysymys. Ei minusta Remus ole ihan ihminen juomaakaan juomalla, mutta hallitsee itseään. Minusta Remus on kuitenkin silloin enempi susi kuin muulloin, vaikka muulloinkin on vähän. Minusta Remuksen sisällä on ihminen ja susi, jotka taistelevat ja kuun asema vaikuttaa vaakakuppiin, kumpi on enemmän voitolla milloinkin. Juoma auttaa hallintaan mutta. No joo, potato, potato.

Vyönsolki on juuri siinä siksi että seksi! Mut ehkä enemmän silleen puoliso-mentaliteetilla. Oon ehkä katsonut Grimmiä, ja lukenut Grimm-ficcejä! liikaa viime aikoina, mut nää mate-jutut on nyt pinnalla mielessä ja tuli näin ollen omiin aivoihini myös tulkinta siitä, että Bill kokonaisvaltaisesti, myös seksin kautta, on Remuksen täysi kumppari kumppani tai jotain sellaista. Ei hajuakaan, millä mielellä aattelin vyönsoljen silloin kun tän kirjoitin x)

Kynttilä oli yksi haastesanoista ja suorana se seisoo siksi, koska halusin mielikuvan uljaasta hahmosta, joka ryhdikkäästi tuijottaa merta tuulen tuivertaessa hiussuortuvissa! Koska sellainen mielikuva mulla tilanteesta oli


Kiitos karskista kommentistasi x) pus <3