Fandom: Fullmetal Alchemist
Disclaimer: Hiromu Arakawa omistaa, minä en saa mitään.
Otsikko: Jääkukkia
Kirjoittaja: Pics
Beta: -
Paritus: Olivia/Miles
Ikäraja: K-11
Genre: Romantiikka
Summary: Briggsissä talvea ei voinut sulkea linnakkeen ulkopuolelle, vaan sen hyiset sormet tunkeutuivat sisään paksuimmankin kiviseinän läpi.
A/N Hui, ensimmäinen yritys tällä parilla ikinä. (Kiitti vaan Sarelon kun ihastutit tähän. <3) Random10-haasteeseen siis luonnollisesti. Ja Spurttiraapale II -haasteen 7. kierroksella inspaksi annetut sanat olivat Huurre, Kotoisa, Takka ja Lumi. Näinpä sitten myös FF50-haasteessa sanaksi 34. Lumi. (Amestrisin armeija)
En tiedä mitä tuli tehtyä, mutta tulipa tehtyä. Kommenteista tykkään kovasti aina. <3
Jääkukkia
1.
Briggsissä talvea ei voinut sulkea linnakkeen ulkopuolelle, vaan sen hyiset sormet tunkeutuivat sisään paksuimmankin kiviseinän läpi. Jokaisella oven avauksella jäätävä viima hyökkäsi sisään ja luovutti hyvin vastahakoisesti oven jälleen sulkeuduttua, mutta se oli jo ehtinyt puhaltaa sotilaiden niskoihin saaden puistatukset kiirimään ylös selkärankaa pitkin.
Pitkien, koleiden käytävien varsilla ikkunat huurustuivat ja niihin muodostui hentoja kuusisakaraisia jääkukkia, kauniimpia ja hauraampia kuin yksikään keväällä routaisesta maasta esiin tunkeutuva krookuksen verso. Miles olisi halunnut poimia niitä Olivialle, mikäli se olisi ollut mahdollista, irrottaa hyiset kukinnot lasista varovasti ja laskea ne naisen käsiin. Niiden sulaminen vedeksi olisi muistuttanut häntä siitä, että Oliviassa oli lämpöä.
2.
Pohjoisen talvessa pimeys laskeutui varhain ja hellitti aamulla vain hyvin vastahakoisesti. Linnakkeessa tuntui olevan aina pimeää, keskipäivälläkin. Ikkunat olivat pieniä ja paksulasisia, jotta lämmönhukka olisi mahdollisimman vähäinen. Väliin lumimyrsky riepotteli seutua kaataen puita kuin raivostunut lapsi dominopalikoita, ja sähköt saattoivat katkeilla päiväkausiksi.
Joskus ainoa valo saatiin kynttilöistä ja lyhdyistä, joiden värjyvät liekit yrittivät pitää pimeyttä loitolla. Lämmin kullanhohde sai karun linnakkeen näyttämään kotoisalta. Miles rakasti niitä hetkiä, vaikka joutui vetämään ylleen sisälläkin kaksi takkia pitääkseen vilun loitolla. Toisinaan Olivia veti hänet peittonsa alle lämmittääkseen häntä – ja muistakin syistä – mutta itse nainen ei koskaan kaivannut samanlaista lämmittelyä eikä edes näyttänyt palelevan.
3.
Oma takka oli yksi harvoista mukavuuksista, jotka Olivia salli itselleen. Vaikka hän ei piitannutkaan kylmyyden aiheuttamasta epämukavuudesta, hän istuskeli välillä räiskyvän tulen ääressä pitkiä aikoja ja antoi kuumuuden paahtaa ihoaan. Kun Miles huomautti asiasta, Olivia sanoi vain nauttivansa liekkien katselemisesta. Milesin epäillessä vastauksen totuudenmukaisuutta Olivia huomautti, että siitäkin oli hyötyä, että takkatulen loisteessa kenties jopa sellainen vilukissa kuin Miles selviytyisi hetken ilman vaatteitaan saamatta heti flunssaa, ja Briggsissähän ei tunnetusti kaivattu sairastelijoita.
Miles ymmärsi vihjauksen – tai käskyn – ja kuoriutui univormustaan. Liekkien valo sai Olivian lähes valkean ihon näyttämään kultaiselta, ja nainen lämmitti häntä enemmän kuin takka hänen painautuessaan tätä vasten.
4.
Jos Briggs olikin vihoviimeinen paikka, mihin kukaan Amestrisissa halusi, kylmä, kolkko, pimeä ja armoton, oli se myös julman ja henkeäsalpaavan kaunis. Ja joskus aurinkokin näyttäytyi saaden lumikinokset kimmeltämään timantteja kirkkaammin, mutta siinäkin piili vaara kuten kaikessa Briggsin kauneudessa. Kun Olivia seisoi keskellä hohtavaa valkeutta kuin hangesta kasvanut jääruusu, jonka piikit olivat tappavia, Miles tunsi halua vain tuijottaa tätä kunnes sokeutuisi. Hän voisi olla onnellinen, vaikkei enää koskaan näkisi mitään, mikäli se näky jäisi ikuisiksi ajoiksi hänen mieleensä. Vain ajatus siitä ettei Olivia tarvinnut heikkoja, pakotti hänet olemaan järkevä ja suojaamaan silmänsä.
Briggs oli vaarallinen paikka, mutta jotkut rakastivat vaarallista elämää.
