Mun piti kommentoida tätä jo heti, kun luin tämän ensimmäisen kerran, mutta jotenkin iski kriittisellä hetkellä laiskuus ja nyt ryhdistäydyttyäni päätin palata tämän kimppuun ja kirjoittaa kommentin, koska Severus/Hermione on yksi Potterfandomin suosikkiparituksistani kautta aikain ja jokainen Snarmione-ficci ansaitsee vähintään yhden kommentin!
Raapaleet ovat todellinen taidelaji ja mä ihailen suuresti kaikkia, jotka pystyvät kertomaan muutamalla sanalla kokonaisen tarinan tai palan tarinasta, joka ei tunnu keskeneräiseltä, ja minusta sinä olet onnistunut tässä tehtävässä loistavasti. Tämä puolitoistaraapale on oivallinen kuvaus sodan keskellä elävistä Hermionesta ja Severuksesta: pieni varastettu, yhteinen hetki kaiken pahuuden keskellä. Mitä tulee taas hahmoihin, niin ääää tykkään siitä, millaisia nuo kaksi tässä ovat, sillä erilaiset asemat sodassa sekä erot elämänkokemuksen määrässä näkyvät tässä todella selvästi, kun Hermione on luottavainen, naiivi nuori, joka uskoo parempaan huomiseen, kun taas jo yhden sodan nähnyt Severus, ei pysty näkemään asiaa samalla tavalla. Tykkäsin tästä kovin:
Severus ei kyennyt katsomaan tyttöä silmiin, sillä hän ei uskaltanut luottaa tulevaan.
♥
Sota söi parhaillaan juhla-ateriaa, eikä hetkiä ollut paljon, joten ne oli käytettävä harkiten.
Tää oli mun toinen suosikkikohta tuon Severus-kohdan lisäksi, sillä sodan kuvaus on hyvin onnistunut. Tykästyin myös tuohon alun "sota söi" -personifikaatioon, joka tehosti hyvin sodan kuvausta, sen kauhua ja varjoa ihmisten elämässä.
Musta tuntuu, etten lopulta osannut pukea sanoiksi puoliakaan ajatuksistani, mutta tykkäsin tästä kovin! Kiitokset tästä. : )
~ Herkku.