Nimi: Älä anna minun olla vain harhaa
Fandom: Demonin merkitsemät
Kirjoittaja: Unelmasieppari
Genre: songfic, surullinen
Ikäraja: S
Disclaimer: Kaikki kuuluu Sarah Rees Brennanille. Minä vain leikin, enkä saa mitään korvausta (paitsi iloa
) (katkelman keskustelu on suoraan kirjasta) Lyriikat kuuluvat Taylor Swiftille, coveria tekee Megan Nicole ft. Tiffany Alvord
Safe & SoundVAROITUS:
Spoilaa kirjaa hyvin rankasti ja ratkaisevasti. Älä lue, jos et ole lukenut ja aiot lukea!!!Älä anna minun olla vain harhaa
I remember tears streaming down your face
When I said, I'll never let you go
When all those shadows almost killed your light
I remember you said, Don't leave me here alone
But all that's dead and gone and passed tonight
Nickin mustat hiukset olivat laskeutuneet Alanin syliin, kun hän antoi käsiensä silittää hiljaa ja varjellen korpinmustia hiuksia, jotka kiilsivät hämyisessä lampunvalossa. Hänen veljensä nukkui hiljaa rinta kohoillen. Alan kannatteli tämän painoa reisillään ja tunsi heikon ilmavirran toisella kädellään. Hengitys oli kostea ja lämmin ja se laskeutui lyhyinä puuskauksina.
Hiukset Alanin sormissa olivat sileät ja hän puolittain veti niitä sormiensa läpi, sormeili ja oikoi. Hänestä tuntui kuin hiljainen surullinen meri olisi vellonut hänen sisällään. Hänen veljensä oli ja kuitenkin ei ollut. Niin usein kulmat painuivat ryppyyn, kun hän katsoi veljeään silmiin yrittäen ymmärtää, tietää mitä tämän päässä liikkui. Liikkuiko siellä mitään?
"En tajua, miksi teet aina noin. Mitä järkeä siinä on? Haluatko mennä naimisiin ja hankkia lapsia ja paeta sitten perheen kanssa ympäri maata, niin kuin isä pakeni meidän kanssamme?"
"En minä sellaista tarkoittanut. En minä - naimisiinmeno ja kaikki muu on ajankohtaista vasta vuosien päästä."
"Mutta sitä sinä kuitenkin tahdot. Jonakin päivänä. Sitä sinä tarkoitat. Miksi?"
"Etkö sinä todellakaan tajua, miksi joku haluaa perustaa perheen?"
"Minulla ei ole siitä harmainta aavistusta."
"Haluan, että joku rakastaa minua."
"Voi taivas."Just close your eyes
The sun is going down
You'll be alright
No one can hurt you now
Come morning light
You and I'll be safe and sound
Joskus Alanista tuntui, että hän ei tuntenut veljeään. Ei, hän pelkäsi sitä. Hänen syvimmissä ajatuksissaankin oli vaikeata ymmärtää, miten joku saattoi olla niin kylmä ja niin piittaamaton. Niin... demoninen.
Sormet nykäisivät mustaa kiehkuraa aavistuksen kovempaa ja Nickin suusta karkasi jonkinlainen uninen vastalause. Alan hölläsi kosketustaan ja jätti kätensä vain hiuksille makaamaan hetkeksi. Kuinka hän saattoi olla niin... Ja silti Alan toivoi näkevänsä jotain muuta. Silti hän uskoi, että siellä sisällä oli muutakin. Olihan Nick tosissaan ollut huolestunut hänestä, kun hän oli saanut demonin merkin. Olihan hän halunnut henkilökohtisesti huolehtia siitä, että tanssi sujuisi ja merkki saataisiin pois. Olihan hän
halunnut toimittaa Maen ja Jamien niin kauas, kuin pippuri kasvoi vain suojellakseen häntä? Eikö sekin osoittanut jonkinlaisia tunteita? Kiintymystä?
Don't you dare look out your window darling
Everything's on fire
The war outside our door keeps raging on
Hold on to this lullaby
Even when the music's gone
Alan oli niin peloissaan. Hän leikki tulella ja tiesi sen. Mutta kun hän katsoi veljensa kasvoja - joista loistivat yönmustat silmät - hän ei siltikään voinut antaa periksi. Olihan hän luvannut isälleen, mutta se ei ollut pelkkää sitä. Nick piti hänestä, tämä oli
hänen. Ainoa perhe jota hänellä enää oli, olkoonkin, että se oli demoninen. Nick oli ainoa, jonka vuoksi Alan oli jaksanut kaikesta huolimatta, jonka vuoksi hän jaksoi herätä aamuisin ja kohdata jokaisen päivän uudelleen. Nickin kasvojen ja sanojen ja koska tämä vain oli
hänen.
Just close your eyes
The sun is going down
You'll be alright
No one can hurt you now
Come morning light
You and I'll be safe and sound
Alan katsoi veljensa mustaa hiuspehkoa ja sitten ikkunaa, joka oli tummennut lähes saman mustaksi. Sade rummutti ikkunaa luoden viiruja ja vesiputouksia lasin pintaa. Kelmeä lampun valo heijastui tummaan ruutuun näyttäen kaistaleen kirjahyllyä, sänkyä ja Alanin, joka piteli Nickiä sylissään.
Nick ei ollut luonnostaan paha. Tai jos olikin, Alan ei osannut välittää siitä. Sillä hän oli antanut itsensä kiintyä jo veljeensä liiaksi, jotta olisi voinut päästää irti. Hän oli kietoutunut kuin henkipakolla, peläten, että jos päästäisi irti, hän putoaisi.
Just close your eyes
You'll be alright
Come morning light,
You and I'll be safe and sound...
Ja Alan toivoi, ettei se ollut vain hänen hellän ihmissydämensä kuvitelmaa.
Safe and sound
A/N: En tiedä, onko kukaan muu tätä fandomia ennen julkaissut, en ainakaan ole törmännyt. Toivottavasti lukijoita kuitenkin löytyy.
Ja minäkään en ole muuta kuin ensimmäisen osan lukenut, joten toivon, että kommenteissa ei myöskään spoilata minua jatkolta, kiitos. <3
