Otsikko: Sivujuonena sodassa
Kirjoittaja: Surunmurhaaja
Ikäraja: K-11
Paritus: Severus/Hermione
Summary: Severus ja Hermione ovat jääneet kuolonsyöjien panttivangeiksi.
A/N: Osallistuu
12+ virkettä XI -haasteeseen. Sanat löytyvät lopusta.
Tuntuu, että tarina jää vähän liian kesken lopussa ja meinasin venyttää jokerivirkkeenkin kilometrin mittaiseksi, mutta päätin sitten julkaista ennen kuin deletoin koko tekstin turhautuneena. Tällaiselle jaarittelijalle rajoitettu tekstin määrä nyt tuottaa aina hankaluuksia. Ja eikös sitä kerran elämässä saa jättää tarinan puoleen väliin? Lassie kiskoo pojan kaivosta - mutta miten Lassie saa ramman pojan kotiin? Enpäs kerro! Lälläslää!
Sivujuonena sodassaSeveruksen paita oli hiestä märkä, kun hän piteli kiljuvaa tyttöä maassa polvellaan yrittäen samalla sitoa hänen toista kättään. Värttinäluu pilkisti repeilleen ihon alta ja pikkusormi oli mennyttä, mutta empatiavammaisena Severus kirosi huutavan ja nyyhkivän tytön mielessään helvettiin.
”Ole jo vittu hiljaa, jos et halua jäädä märkivänä ja kuumeisena kuolemaan tänne!”
Miehen yllätykseksi tyttö hiljeni täydellisesti, mutta ympäri kääntyneet silmät ja suupielestä valuva vaahto kertoivat ettei potilas ollut vain tyytynyt puremaan hammasta. Sidottuaan käden Severus nousi vaivalloisesti ylös ja kopisteli housunsa liasta, mutta ihmetteli samalla miksi. Sitten hän otti kaksi askelta taaksepäin, saavutti tyrmän kiviseinän, valui alas ja painoi kasvonsa käsiinsä, niin kuin rappiolla oleva mies tekee kun mitään ei ole enää tehtävissä.
Tytön tasapaino oli kateissa, hän hoiperteli kuin humalassa kohti tyrmän kauimmaista nurkkaa. Hän myös huohotti kivusta joutuessaan käyttämään vammautunutta kättään laskiessaan housujaan. Sitten Severus tajusi osoittaa häveliäisyyttä, kääntyi tuijottamaan sellin homeista ja halkeillutta kattoa ja tukki korvansa.
Vatsa oli tyhjä ja pää täynnä, mutta Severus olisi mieluummin nähnyt nälkää kuin ollut yksin ajatustensa kanssa. Hän oli yleensä hyvä ihmistutkija, mutta hän ei ollut muutaman päivän aikana päässyt tytön pään sisään alkuunkaan. Severus ei tiennyt, halusiko tyttö keskustelua vai ei, mutta sydämenlyönnit erotteleva hiljaisuus tekisi hänet hulluksi kuin kidutuskirous, vaikkakin salakavalammin.
Niinpä Severus pudotti kysymyksen: ”Onko sinun kylmä?” vaikka se oli tyhmä, koska mies hyvin näki että tytön huulet olivat siniset ja hän hieroi käsivarsiaan lämmittääkseen niitä.
”Sinä revit siteen minun paidastani vaikka olet itse kerrospukeutunut”, Hermione koetti kivahtaa mutta ääni sirpaloitui loppua kohti. Tyttö alkoi itkeä ja ripsiväriä levisi pitkin poskia, ja Severuksen oli pakko miettiä miksi kukaan meikkaisi karkumatkaa varten.
Miehen viitta haisi märälle koiralle, mutta tyttö tuskin valittaisi, joten hän nousi ja käveli tytön luo ja levitti vaatteen hänen ympärilleen.
Keskustelukumppani toi tilanteeseen häivähdyksen valoa, vaikka synkkyys varjosti heitä ja valtasi heidän mielensä jokaisena hiljaisena hetkenä. Niinpä he tavoistaan poiketen eivät vaalineet arvokkuuttaan, vaan puhuivat kaikesta mieleen tulevasta; säästä, politiikasta, taikaministerin typerästä silinteristä, lemmikkieläimistä... Ja kun heidän mielialansa laskivat, niin sodasta, ja se oli heidän joka kolmasminuuttinen puheenaiheensa. Severuksen harmiksi Hermione olisi innokkaasti kuullut hänen menneisyydestään, mutta hän tyytyi kertomaan
läpi historian erinäisten kulttien olemassaolon olleen syynä ihmiskunnan käännekohtiin.
Yöt viilenivät ja routa teki kivilattian kylmäksi, mutta Severus ja Hermione lämmittivät toisiaan tekosyiden varjolla ja ruumiinlämmöillään.
Severus ei mielellään heittänyt noppaa kohtalostaan, mutta kun sekä mahdolliset pelastusjoukot että Voldemort halusivat hänet hengiltä, miehellä ei ollut suurtakaan aihetta toiveikkuuteen. Aurinko laskisi itään ennen kuin Potter antaisi hänelle anteeksi Dumbledoren kohtalon, joten hänen ainoa toivonsa oli tyttö. Niinpä Severus puristi tytön selän itseään vasten, silitti hänen poskeaan ja kuiskaili lohduttavia sanoja, jotka tyttö nieli kuin janoinen viimeiset vesipisarat.
Ilman sauvaansa useimmat velhot olivat aseettomia ja kyvyttömiä, mutta Severus oli koulinut kielensä teräväksi kuin tikari sulavaksi kuin käärme: sana sanalta hän luikerteli tytön suosioon. Sodat jatkuivat ja ihmiset tappoivat toisiaan, mutta yksilö halusi aina elää, ja Severus pyyhkäisi orastavan omatunnon helvettiin suudellessaan Hermionen niskaa.
Sanalista:
1. märkä
2. värttinäluu
3. kuumeinen
4. vaahto
5. housut
6. rappio
7. tasapaino
8. huohottaa
9. halkeillut
10. tyhjä
11. tutkija
12. hiljaisuus
13. pudottaa
14. sirpale
15. ripsiväri
16. koira
17. häivähdys
18. silinteri
19. lasku
20. kultti
21. routa
22. noppa
23. itä
24. vesi
25. kyvytön