Title: Suomusuudelmia
Author: Aimtist
Beta: nnora
Fandom: Kuroshitsuji
Paritus: Finnian/Snake
Genre: Fluff, romance, slash
Ikäraja: K-11
Disclaimer: Kuroshitsuji hahmoineen ja maailmoineen kuuluu Yana Tobosolle, minä vain leikin.
AN: Paljon onnea, Hope! Toivottavasti kelpaa, mokoma, kun en muustakaan nyt saanut sulle kirjoitettua
Tämä on sitten sitä ”fluffia” jota yritin koneeni angstisella, masentavalla ja surullisella musiikilla kirjoittaa ja jonka kanssa päädyin tappelemaan useamman päivän verran
Eli tosiaan, silkka fluff ei selvästikään ole minulle sopiva genre, kun en saa aikaan kuin jotain kliseistä lepertelyä parhaimmillani, mutta ainakin yritin
Ja nnoralle kiitokset betailusta!
- - -
Finnian hymyili, kun hän siveli Snaken paljasta vatsaa peittäviä suomuja. Ikkunasta heijastuva aamuaurinko sai ne kimmeltämään kullan lailla, mikä oli sopivaa, olihan Snake hänelle kultaakin kalliimpi. Eikö siksi ollutkin aivan oikein, että toinen myös kimmelsi kauniimmin kuin kimpale keltaista metallia?
Hellästi hyväillen puutarhuri antoi käsiensä vaeltaa korkeammalle, kohti toisen pojan unen verhoamia kasvoja. Varovasti hän sipaisi vaalean hiussuortuvan sivuun, pois kauniiden kasvojen tieltä, yrittäen kuitenkin välttää toisen nuoren herättämistä.
Pian kultaisia silmiä peittävät silmäluomet alkoivat varovaisuudesta huolimatta värähdellä.
Mikään ei enää estänyt Finniania näkemästä maailman kauneimpia kasvoja kaikessa koreudessaan, kun Snake tokkuraisena avasi silmänsä ja kohtasi puutarhurin jumaloivan katseen. Puna nousi entisen sirkuslaisen poskille, kun hän huomasi kuinka intensiivisesti toinen häntä tuijottikaan.
Niin kaunis. Ikkunasta avartuva maisema kultaisesta auringosta ja punaisen sekä oranssin kirjavana sädehtivästä taivaasta kalpeni sängyllä makaavan nuorukaisen vierellä. Edes muutamista, korkeuksista juuri ja juuri erottuvista aamutähdistä ei ollut vastusta kilpailussa, hintelä nuori oli kaikista kaunein.
Ihastuksissaan Finnian kumartui toisen viereltä painamaan suukon ensin Snaken kasvojen suomuille ja sitten tämän huulille.
”Huomenta”, puutarhuri kuiskasi hellän rakkaudenosoituksen kohdatessa loppunsa.
”H-huomenta”, Snake vastasi pienesti huohottaen. Tällaiset aamuherätykset olivat hänelle vielä niin uusi asia, ettei nuorimies ollut ehtinyt tottua joka aamu toistuviin suudelmiin tai rakastaviin katseisiin, vaan ne saivat hänet haukkomaan henkeä ja sydämen lepattamaan kiivaana.
Kuului hiljaista sihinää, jolla Dan muistutti kuhertelevalle kaksikolle olemassaolostaan.
Pikkuruinen käärme vietti suurimman osan ajasta Snaken korvan päällä, mutta kun kaksi Phantomhiven talouden työntekijää illan tullen vetäytyivät yhteiseen huoneeseensa, jättivät kaikki Snaken ystävät miehet rauhaan.
Muutama tunti valojen sammumisen jälkeen Dan kuitenkin palasi paikalleen Snaken korvan päälle, missä se piti vahtia läpi yön. Tämä oli normaali käytäntö ja silti hiuksien suojaan hautautuva käärme joutui muistuttamaan kaksikkoa lähes joka aamu, etteivät he olleet enää kahden.
”Huomenta, sanoo Dan”, Snake korjasi. Finnian hymyili ja silitti huomiota vailla olevan käärmeen päätä aivan yhtä hellästi kuin oli aiemmin hyväillyt Snaken vartalon suomuja. Vaalea puutarhuri rakasti suomujen tuntua käsiensä alla, minkä takia hän usein tervehtikin entisen sirkuslaisen ystäviä paijaamalla.
”Huomenta, Dan”, puutarhuri tervehti ystävällisesti, ennen kuin nuorukaisen kasvot muuttuivat anteeksipyytäviksi. ”Tiedän, että tahtoisit viettää aikaa Snaken kanssa, mutta olisin erittäin kiitollinen, jos saisimme viettää vielä muutaman tunnin kahden. Kävisikö se, Dan?”
Hetken hiljaisuus, jota seurasi lyhyt sihinä, vastaus.
”Kyllä, sanoo Dan”, Snake tulkkasi, kun pikkuruinen käärme luikerteli lattialle ja oven ali, ulos huoneesta. Finnian hymyili ja painautui hintelää miestä vasten, painoi huulensa vasten Snaken poskea onnellisena.
Koska enemmän kuin suomujen tuntua käsien alla, Finnian rakasti niiden tuntua huulia vasten.
Puutarhuri suuteli ensin toisen poskea, sitten kaulaa, solisluuta, jatkoi alemmas Snaken alastomalla ylävartalolla, jolla hän antoi käsiensäkin vaellella. Entinen sirkuslainen taas oli sulkenut silmänsä ja nautti täysin siemauksin toisen pojan kosketuksesta ja suudelmista.
Finnian ei ehtinyt kuin hieman potkia Snaken alavartaloa peittävää vilttiä tämän yltä, kun oven toiselta puolen kuului naisen huuto ja koputus: ”Finny! Snake! Oletteko hereillä?”
Kumpikin sängyllä makaavista miehestä vilkaisi ulos, jossa oranssin ja punaisen kirjava taivas oli jo vaihtunut heleän siniseen. Aurinkokaan ei enää kurkotellut juuri ja juuri puiden takaa näkyviin, vaan kohosi ylväästi korkeammalle, mistä kaikki voisivat sitä vaivatta ihailla.
Toisin sanoen he olivat
taas myöhässä.
”Olemme! Tulemme ihan pian, Mei-Rin!”, Finnian huudahti vastaukseksi. Oven takaa kuului loittonevia askeleita ja rakastavaiset olivat taas kahden.
Puutarhuri huokaisi, painoi huulensa vielä kerran vasten Snaken posken suomuja ja sen jälkeen tämän huulia, ennen kuin nousi hintelän nuoren päältä, jotta toinenkin pääsisi ylös. Hupi saisi taas odottaa töiden loppumista.
- - -
Kävellessään Phantomhiven kartanon puutarhassa, ihmetteli Finnian taas kerran ajankulua.
Vastahan taivas oli aivan punainen ja aikaa oli vaikka muille jakaa.Mutta kastellessaan keltaisia kukkia, jotka toivat Snaken silmät hämärästi mieleen, keksi Finnian vastauksen mietteilleen.
Aika taitaa vain lentää kun rakastaa.