Kirjoittaja Aihe: Niittykukkia lakanoissa (S, Charlie/Fleur, Romance, Fluff, One Shot)  (Luettu 2781 kertaa)

Eulalia

  • Herkkusienijumbo
  • ***
  • Viestejä: 237
Nimi: Niittykukkia lakanoissa
Kirjoittaja: Eulalia
Ikäraja: S
Paritus: Charlie/Fleur(/Bill)
Genre: Romance, Fluff
Vastuuvapaus: Rowling omistaa hahmot, kaikki muu kuuluu minulle
Summary:

Charlie muistaa jokaisen hymyn, jokaisen katseen. Muistaa kosketusten kepeyden ja jokaisen ylimääräisen poskisuudelman. Miettii, kuinka se saattoi johtaa niin pitkälle, sen kaiken piti olla vain viatonta leikkiä.


A/N: Ensimmäinen ei-angstificcini ikinä, mikä todennäköisesti näkyy kliseiden määrässä… Toivoisin kovasti mielipiteitä siitä, onko tämän perusteella mitään toivoa jatkaa romantiikan puolella, vai kannattaisiko ihan suosiolla pysyä tuolla portaiden alapuolisessa komerossa.

Ficin ranskankielisyydet olen yrittänyt toteuttaa niin, ettei niiden olemassaolo häiritse niitä lukijoita, jotka eivät ranskaa osaa. Suomensin lisäksi ranskalaisuudet tuonne ficin loppuun. Virheitä varmaan on, koska oma ranskan taito on kaikkea muuta kuin sujuva.

 Inspiraatiota ficille lähdin hakemaan Le Fabuleux Destin d’Amélie Poulain –elokuvan Soundtrackin kappaleesta La Dispute [toimimaton linkki], jonka on säveltänyt Yann Tiersen. Tämä ficci muuten osallistuu Vuodenaikahaasteeseen, vuodenaikana kesä.


* * * * *


NIITTYKUKKIA LAKANOISSA


Sitruunalla maustettua sangriaa ja ranskalaisen kesän loputon kuumuus. Hymyjä ja viipyileviä katseita, kiusoittelevaa pilkettä silmäkulmissa. Naurua ja toistensa lomaan pujotettuja sormia. Kosketuksia, liian usein annettuja poskisuudelmia.

Uusi aamu herää helteisenä, sisällä on viileää. Makuuhuoneen tapetit helmiäiskuvioita täynnä, lakanoissa niittykukkia – niin ranskalaista. Mies avaa silmät, kohtaa vaalean naisen viehkeän katseen.
”Sainpas sinut”, siniset silmät nauravat, vienoon hymyyn kaartuneilla huulilla leikkii tyytyväisyys. Hän pujottaa sormensa miehen sormien lomaan, silittää kämmenselän lukuisia arpia. Laskee pään pisamaiselle rinnalle, painaa kevyen suukon iholle.

Aurinko työntää hohtavan valonsa heidän ylleen, huone on hiljainen. Sanattomina he makaavat vielä hetken niin, miettivät molemmat tapahtunutta. Nauttivat auringon säteistä vaaleilla lakanoilla, paljaalla iholla. Tuntevat toistensa tuoksun, hymyilevät toisiltaan salaa. Siro sormi kutittelee ympyröitä vatsalle, aina vain alemmas… Peiton alla varpaat hellivät toisiaan.

”Fleur?” mies lausuu lopulta hiljaa, saa sylissään makaavan naisen hymisemään.
Oui, Charlie?” hän kysyy, ääntää nimen niin vienosti, niin pehmeästi – se on Sharlii hänen huulillaan. Sharlii, niin kaunis, että se hämmentää, saa unohtamaan aiotut puheet, saa mielen hylkäämään suunnitellut sanat.
Rien”, Charlie siis vastaa, tyytyy silittämään platinaisia hiuksia. Huokaa: ”Ei sen väliä.”

Charlie muistaa jokaisen hymyn, jokaisen katseen. Muistaa kosketusten kepeyden ja jokaisen ylimääräisen poskisuudelman. Miettii, kuinka se saattoi johtaa niin pitkälle, sen kaiken piti olla vain viatonta leikkiä. Missä vaiheessa rajat hämärtyivät, milloin ensimmäinen suudelma lipsahti poskelta huulille? Missä vaiheessa nauru vaihtui huokauksiin, sangrialla täytettyjen lasien kilinä lakanoiden kahinaan?

Katuuko hän?

Onko sen edes väliä?

*

”Ranskaan?”
”Niin, Charlie. Ranskaan. Olet kerrankin lomalla ja tahdon sinun tapaavan hänet.”
”Et ole koskaan aikaisemmin tahtonut esitellä tyttöystävää perheelle, tämän täytyy olla vakavaa.”
”En minä muulle perheelle häntä vielä aiokaan esitellä, sinulle vain. Fleur on uskomaton, niin kaunis ja älykäs, hyväsydäminen… Ymmärrät kyllä, kunhan tapaatte. Olen puhunut paljon sinusta, ja hän odottaa jo kovasti tapaamista.”
”Miksi haluat esitellä tyttöystäväsi juuri minulle?”
”Koska sinä olet perhe ja paras ystävä samassa paketissa. Tahdon molempien hyväksynnän ennen kuin kosin.”
”Kosit? Näin pian?”


*

Kutsu Ranskaan Fleurin perheen huvilalle. Aurinkoa ja pilvetön taivas. Helle. Vuoristoa ja kiemurtelevia teitä, ilmassa kesän lämmin tuoksu. Lehtimetsiä ja suuria niittyjä. Villejä kukkia silmänkantamattomiin. Valossa kylpeviä viiniviljelmiä, ihmisiä ulkona nauttimassa lämmöstä. Vuohipaimenia teillä, kesämekkoja ja ranskalaisuutta. Pieniä kyliä, tervehdyksiä tuntemattomilta – Bonjour! Kaukana taustalla Alppien lumihuiput, Charlie muistaa kyllä sen kaiken. Niin idyllistä – niin ranskalaista.

Hän muistaa, kuinka huokasi huvilan nähdessään. Valkoiseksi kalkittua kiveä, tummiksi lakattuja ikkunaluukkuja, vehreä rinnepuutarha. Muistaa naisen ovella, käden pehmeyden käteltäessä. Huulten painavan tervehdyksen poskelle. Muistaa laventelinsinisen kesämekon ja hymyn, sen aivan ensimmäisen.
Bienvenue en France!

Sinisten silmien tuiketta ja vaaleiden hiusten hulmua kesän kevyessä tuulenvireessä. Sivusta seurattuja suudelmia, hellyydenosoituksia. Kyllä Charlie muistaa veljensä rakastuneen katseen, tietää, kenelle Fleur kuuluu. Tietää tehneensä väärää, mutta jää siitä huolimatta vuoteeseen, ei osaa nousta ja lähteä.

Ei tahdo.

Seinällä maalaus niittykukista, lasiovi puutarhaan on raollaan. Linnut laulavat ja niin laulavat myös sydämet. Charlie kietoo kädet Fleurin ympärille, hymyilee. Vielä ei ole kiire, ei tarvetta nousta. Aikaa vain katsella toista hiljaa silmiin, aikaa hymyillä ja antaa ympäröivän päivän lipua eteenpäin. Aikaa suudelmille ja viekoitteleville hymyille. Aikaa olla ajattelematta, aikaa ajatella.

Kuinka tässä kävi näin?

Onko sen edes väliä?

*

”Pöllö toi kirjeen Irvetasta.”
”Mitä siinä sanotaan?”
”Ne tahtovat minut töihin.”
”Oh, merde! Tuo ei ole reilua, olet lomalla!”
”Lupasivat, että pääsen takaisin perjantai-iltana.”
”Siihen on kolme päivää! Ce n’est pas juste!”
”Älä nyt, Fleur.”
”Minun tulee ikävä.”
”Jäähän Charlie tänne. Nyt teillä on ainakin aikaa tutustua toisiinne, kun en ole jatkuvasti häiritsemässä.”
”Ce n’est pas le meme sans toi...”


*

Vaniljavaahtoa ja puutarhamansikoita jälkiruoaksi, viiniä ja loputtomia keskusteluja. Lämpimän aamuyön tunteja ja tutustumisia. Leveneviä hymyjä, piteneviä katseita. Muutama sopimaton vitsi, heleää naurua. Pöydän alla jalkojen viattomia kohtaamisia. Ystävyyttä ja pian jotain vähän enemmänkin. Puutarhalyhtyjen valossa syttynyt yhteys, kaipuu seikkailuun.

Piiloleikkiä kesäyön hämyssä, paljaat jalat kasteisella nurmella. Tulikärpäsiä ruusupensaissa, avoin portti niitylle. Juoksua ja naurua. Hämärtyviä rajoja heinäkuun yössä, unikoista punottu seppele. Unohtuvia lupauksia, herääviä tunteita. Vaivihkaisia kosketuksia ja tutkivia katseita. Ensimmäinen suudelma tähtien peittämän taivaan alla.

Auringonnousuja ja pitkiä aamuja. Kävelyretkiä käsi kädessä, sormet toistensa lomaan pujotettuina. Suudelmien sävyttämiä tunteja, hellyyttä ja niittykukkien koristamia lakanoita. Suloisten sanojen täyttämiä lauseita, ranskaksi lausuttuja tunnustuksia:
Tu es dans toutes mes pensées.

Kynttilöitä ikkunalaudalla, hetkittäistä epävarmuutta. Pintaan pyrkivää syyllisyyttä, lupaus lopettaa. Uusia katseita, kaipuun vaivihkaista koskettelua. Häpeää sopimuksen sortuessa suudelmiin. Intohimolle ojennettua valtaa, keskinäinen hyväksyntä. Sinisten silmäparien runollisia selityksiä:
Le cœur a ses raisons que la raison ne connaît point

Pennesalaattia yrttikastikkeella, pinaattia ja punaviinietikkaa. Lautaset nurmikolla. Käsi kädessä, silmät kiinni ja auringon hellä lämpö kasvoilla. Toiveita ikuisuudesta, tieto hetken ohimenevästä luonteesta. Kohta kaikki palaa ennalleen, silti on pakko sanoa:
Toi et moi – ça ne changera pas.

Vuoteessa Charlie huokaa syvään, kietoo kädet vielä hetkeksi Fleurin ympärille.

Onko tämä rakkautta?

Onko sen edes väliä?

Nyt on perjantai.



* * * * *


Suhteellisen vapaat suomennokset käytetyistä ranskalaisuuksista:

Oui? = (tässä) Niin?
Rien = (tässä) Ei mitään, pikkuasia
Bonjour! = Hyvää päivää!
Bienvenue en France! = Tervetuloa Ranskaan!
Oh, merde! = Voi paska!
Ce n’est pas juste! = Se ei ole reilua!
Ce n’est pas le même sans toi = Ei se ole sama (asia) ilman sinua
Tu es dans toutes mes pensées = Olet aika ajatuksissani (kirjaimellisesti: olet kaikissa ajatuksissani)
Le cœur a ses raisons que la raison ne connaît point = Sydämellä on syynsä, joita järki ei tunne
Toi et moi – ça ne changera pas = Sinä ja minä – se ei muutu

* * * * *

A/N: Mites olisi kommentti? :D

« Viimeksi muokattu: 21.07.2019 23:03:56 kirjoittanut Tikkis »

Audrina

  • ametistikvartsi
  • ***
  • Viestejä: 167
  • pumped up kicks
Vs: Niittykukkia lakanoissa
« Vastaus #1 : 11.02.2011 17:55:51 »
Fluffia perjantai-iltaan, mmm. (tai no nyt on melkein jo ilta :D)

Otsikko oli lupaava, enkä voinut jättää tätä lukematta. Mun oli hieman vaikea kuvitella Charlieta rakastuneena Fleuriin, mutta siihen syy ei löydy tekstistäsi. Pidin kuitenkin. Tekstissä oli uppoava kesäaamun tunnelma. Erityisesti pidin ranskalaista - sanan painotuksesta , mukava yksityiskohta. Ranskan kieli maustoi tekstiä kivasti. Itseäni ei haitannut, vaikka en ensimmäisellä lukukerralla ymmärtänyt ihan kaikkea; ranskaa kun on tullut vain yhden kurssin verran opiskeltua.

Jatka ihmeessä romantiikan kirjoittamista. Ja kiitos vielä hyvästä lukukokemuksesta! (:
syystuulista viis,
kun tapaamme elossa:
sinä ja minä

Brunburga Blue

  • ***
  • Viestejä: 483
    • Tales
Vs: Niittykukkia lakanoissa
« Vastaus #2 : 11.02.2011 19:54:38 »
Ooh, tämä oli aivan hämmentävän ihana. Kuuntelin tota Amelie-kappaletta samalla, ja olin ihan taivaassa. ♥

Paritus oli virkistävä, jotenkin niin mahdollinen ja suloisen kielletty, minulle virkistävää siinäkin mielessä että olen pahasti slashääntynyt.  ::)

Ranskan kuvailu oli pala taivasta. Oletko käynyt siellä? Tekstistäsi voisi hyvin kuvitella että olet. Se oli niin elävä, värikylläinen, kaunis. Ranskan kieli oli minustakin ihana veto, toi tosiaan makua tekstiin.

Oi oi, tässä oli niin paljon kaikkea mistä pidin. Voisin laittaa joitakin quoteja jotka saivat sydämen sykähtelemään:

Lainaus
Peiton alla varpaat hellivät toisiaan.

Aaaws.

Lainaus
Missä vaiheessa rajat hämärtyivät, milloin ensimmäinen suudelma lipsahti poskelta huulille? Missä vaiheessa nauru vaihtui huokauksiin, sangrialla täytettyjen lasien kilinä lakanoiden kahinaan?
Tsiisus, miten osaatkin kuvailla noin loistavasti!?

Lainaus
Tulikärpäsiä ruusupensaissa, avoin portti niitylle.
Niin kaunista. ♥

Sori ku tuli ei-rakentavaa ihkutusta, mutta tää vaan yllätti mut ihan totaalisesti ihanuudellaan ja oon muutenki tänään niin fluffromancesöpöilykauneus-päällä.  :D
Hello darkness my old friend
I've come to talk with you again

foxtrot

  • ***
  • Viestejä: 431
Vs: Niittykukkia lakanoissa
« Vastaus #3 : 15.02.2011 20:44:40 »
[turhaa]
1) Fleur/Charlie jee! Olin ihan tittidii kun mainitsit kommentissasi, että sinäkin ymmärsit parituksen mahdolliset ulottuvuudet ja vielä enemmän ilahduin, kun huomasin, että olit näin nopeasti kirjoittanut sillä jotain.
2) Jee myös sille, että tulin maininneeksi, että aion kommentoida tätä, koska olen jotenkin surkea aliuttamaan kommentoinnin (ehkä yritän vaan liikaa ja haluan tehdä kaikista kommenteista syväanalyyseja, ja siksi aloittamiskynnys on korkea). Nyt en päässyt livistämään, hah.
[/turhaa]

Luin tämän aika tuoreeltaan ilmestymisen jälkeen ja taisin lukea vielä toisenkin kerran eilen, ja päällimmäisenä tästä jäi mieleen tekstissäkin korostettu ranskalaisuus. Hetki kun rupesin ajattelemaan kommentointia ja tätä tekstiä, kielelle herahti pennesalaatti punaviinietikalla ja silmien eteen piirtyi ranskalainen maisema. Maan kuvailu oli tekstissä todella kaunista ja piristävää: yleensähän kuvaillaan luontoa, säätilaa, tunteita, mutta tähän olit saanut mahdutettua tuon kaiken lisäksi myös kokonaisen maan elämään ja hengittämään taustalle (tosin toki vain sen aurinkoisemman puolen, mutta se sopi tähän. Turistinäkökulmaa. Että tänne vuohipaimenten ja viinitilojen keskelle olisi tullut köyhän huumediilerin arkea, ei ehkä olisi ollut kovin uskottavaa mitä ihmettä hölisen?). Kaikki toimi kevyesti ja näppärästi, hengähdyksenomaisia, postikorttimaisia kuvauksia, jotka tuntuivat vakuuttavilta. Ranskalaisuuden korostaminen sanana oli sinänsä toimiva tehokeino, mutta kun olit onnistunut tekemään tekstin kuvailusta niin aidon ja ranskalaisen ilmankin, muutaman sanatoiston olisi helposti voinut jättää pois - tämä ei jäänyt kaipaamaan minkäänlaisia vakuutteluja ranskalaismaisuudesta, sillä koko teksti oli niin kovin français.

Hahmoista sitten. Fleur oli mielestäni oma itsensä ranskalaisella kehräyksellä ja siroudella varustettuna, ja ihastuin Sharliihin nimenä suunnattomasti. Tästä pääsemmekin em. mieheen, joka oli mielestäni myös melko lailla oma itsensä, mutta toisaalta minua häiritsi vähän se, että Charlie ei kärvistellyt tunnontuskissa enempää - Bill vie sinisilmäisesti perheenjäsenen ja parhaan ystävän samassa paketissa Ranskaan ja avot, kohta Charlie onkin jo kietoutuneena Fleuriin. Toisaalta tuolla oli mainittu, että syyllisyys pyrkii pintaan, ja voin kuvitella että kaikki tuntuu Charlien mielestä vähän epätodelliselta, varsinkin kun Bill on poissa nurkista - yhtäkkiä hän löytää itsensä suutelemasta Fleuria, eikä ehkä tule ajatelleeksi sitä sen enempää, koska Bill on ties kuinka monen sadan mailin päässä ja vuohipaimenet ja viinitilalliset kirmaavat ympärillä. Minulle on vain jotenkin jäänyt päähän sellainen kuva, että Charlie olisi ihan kahtia revitty tuollaisessa tilanteessa, mutta koska senkaltainen Charlie ei olisi tässä ficissä toiminut, totean vain, että Charlie oli autuaasti toisessa todellisuudessa Fleurin vierellä. Se kuulostaa uskottavalta.

Kokonaisuus toimi loistavasti näin -  Fleurin ja Charlien välisten hetkien lisäksi tarinaa kerittiin auki välikursiivien avulla. Oli onnistunut ratkaisu, että kursiivit oli pidetty lyhyinä ja kirjoitettu dialogina: ne kertoivat kaiken tarpeellisen ja tekivät samalla arkitodellisuudesta hieman etäisen, mutta ennen kaikkea jättivät tilaa Fleurin ja Charlien väliselle söpöilylle. Toimii! Lisäksi ranskalaiset lauseet välissä toivat tähän vielä sen kirsikan kakkuun, kun ranskalaisuudesta puhutaan. Toimii, toimii! (Lisäksi sain olla ylpeä itsestäni - ymmärsin melkein kaiken osan myös ranskalaisista lauseista).

Olen onnistuneesti hölöttänyt kaikkea epäolennaista ja mahdollisimman turhaa, mutta tiivisttettynä voin todeta, että pidin tästä kovin ja toivon, että kirjoitat tulevaisuudessakin Charlie/Fleuria ja romancea/fluffya, koska se selvästi luonnistuu sinulta. Kiitän!

//Sellainen pieni huomio vielä, että nimi on otsikossa Niittykukkia lakanoissa ja ennen ficciä Lakanoissa niittykukkia. Ja nimi on hurjan kaunis, nam.
« Viimeksi muokattu: 15.02.2011 20:46:12 kirjoittanut foxtrot »
get ready to ignite

Kaarne

  • Unenkutoja
  • ***
  • Viestejä: 9 390
  • Lunnikuningatar
Vs: Niittykukkia lakanoissa
« Vastaus #4 : 16.02.2011 14:08:29 »
Charlie on yksi suosikkihahmoissani Pottereissa ja kun näin parituksen, olihan se pakko tulla vilkaisemaan, mitä fic oikeastaan sisälsi. Hurjan nätti tämä ainakin oli, sitä ei käy kieltäminen. :)

Fleur on aina ollut sellainen hahmo, josta en välttämättä ihan kauheasti pidä - ehkä se johtuu siitä ensivaikutelmasta jonka sain neloskirjassa, siitä että hän oli puoliveela joka halusi vain kietoa jokaisen miehen pikkusormensa ympärille ja sitten käyttää hullaantuneita houkkia oman etunsa ajamiseen. Tässä hänet on kuitenkin esitetty toisenlaisessa valossa, mutta silti - tavallaan - vähän samanlaisena. Kun Fleur kuitenkin tietää, että Bill rakastaa häntä, mutta kuitenkin ylittää rajoja Charlien kanssa.

Tässä oli mukana kesää, Ranskaa ja keveyttä. Yhdistelmä on hurmaava, vaikkakin minun makuuni ehkä vähän liiankin makea. Tällaisissa ficeissä tapaan itse keskittyä ehkä enemmän siihen kirpeään makuun kaiken taustalla, mutta toisaalta oli hyvin virkistävää lukea sellainen fic, jossa se kaikki oli jätetty paljon selkeämmin pois kerronnasta, pois ajatuksista, pois jaetuista hetkistä. Ehkä lukija voi sitten itse miettiä seurauksia jos tahtoo, mutta fic ei siihen pakota.

Minusta sinä voisit tulla angstikomerostasi esiin useamminkin, tämä oli hurjan nätti ja hyvin kirjoitettu fic. :) Voisin haluta lukea sinulta jotain monisävyisempää ja enemmän hahmoihin kuin tunnelmaan keskittyvää, olen varma, että pärjäisit sellaisissa "syvällisemmissäkin" ficeissä oikein hyvin.

Mutta kiitos lukukokemuksesta, ihana pala kesää tässä -33 pakkasasteen keskelle. :)


someone i loved once gave me a box of darkness.
it took me years to understand that this, too, was a gift.

insatiable

  • ezion salarakas
  • ***
  • Viestejä: 1 342
  • koska ezio on ihkudaa
    • FINI
Vs: Niittykukkia lakanoissa
« Vastaus #5 : 20.02.2011 01:52:09 »
Warning: Extremely huono kommentti tulossa tähän aikaan yöstä !

Mutta enivei, tämä oli ihana - raiskaan tuota sanaa, joten siis söpö ! Tykkäsin hirmuisesti, oli hyvin realistisen oloinen ja tuollaisen voi hyvin kuvitella tosiaan tapahtuvaksi. Tunnelma oli mielestäni hyvin käsinkosketeltava, sen jotenkin pystyi aistimaan tekstistä hyvin. Tykkäsin myös tuosta, että Fleur puhui francais, koska onhan se melko romanttinen kieli ja hänen äidinkieli. Olen myös valitettavan harvoin nähnyt ficeissä sitä, että Fleur käyttäisi ranskaa - tai sitten olen vain ollut sokea? Mielestäni nuo fraasit kuulostivat myös oikeilta, joten heräsi kysymys, että opiskeletko itse ranskaa? :)

Öhm mitä scheissee tämä nyt on, tällaista hehkutusta ymsymymdsysmym mutta mutta kun en löydä mitään kritisoitavaa! Ehkä tähän aikaan yöstä tämä oli ihanteellista luettavaa, ja aion palata tämän ääreen myöhemminkin - ehkä sitten löydän jotain rakentavaa kommenttia, vaikkakin epäilen, koska tämä oli kaikin puolin melko täydellisyyttä hipova. Aivan ihana, homma bueno!

 No siis, saletisti natsaa ja löytyi ei niinkään let's go meininkiä, vaan sellaista 'awww's' meininkiä! .... Huuhuh, tosiaan pyydän anteeksi vielä mr. mallorcan siteerausta .... :D

 Kiitän kovastikovastikovasti ja huomenna luen loppuun toisen ihanan ficcisi '3 kertaa kun Hannah tunki tyynyn paitansa alle', koska se on myös tosi jees!

Nyt pidemittä puheitta,

xoxoxo ins

Verinen Paronitar

  • monkerias
  • ***
  • Viestejä: 1 990
  • monokkeli huurussa
Huuh, tässä oli ihan mielettömän hyvä tunnelma! Vihreän maiseman ja kesäyön ihan aisti, tässä oli pelattu kuvastolla niin pirun tehokkaasti, että lukija saattoi maistaa, haistaa ja tuntea ympäröivän miljöön kaikkine vivahteineen, ihanaa!

Tykkäsin otsikosta, tarinasta, palasista koostuvasta rakenteesta. Olit kuvannut joutilaisuutta ja tietynlaista loman välitila-fiilistä tosi herkullisesti, kun elämä pyörii kokonaan sen ympärillä, mitä syödään ja miltä lakanat tuntuu ihoa vasten. Tämä oli tosi raikas ja kesäinen, huolettomuus ja haihatteleva asenne tomivat tässä tosi hyvin. Samalla pinnan alla kuitenkin vaanii ajatus siitä, että ei tämä ihan sitä ns. normaalia elämää ole, paluu arkiseen häämöttää vielä edessä, eikä se välttämättä tule olemaan kauhean helppoa... mutta ei sillä nyt niin väliä, lisää sangriaa <3

Ekassa osiossa pisti silmään "sormet sormien lomassa" kuvauksen toistuminen, tulivat sen verran likellä toisiaan, että minua vähän hämäsi. Viimeinen osio puolestaan tuntui muodostuvan eräänlaiseksi listaukseksi -- toisaalta pidin siitä ideasta, että vaan vyörytetään kuvia ja yksityiskohtia toinen toisensa perään, mutta minulle se luettelointi alkoi silti tuntua jo vähän kankealta. Nämä nyt ovat kuitenkin ihan makuasioita, eivätkä minullekaan lopulta painaneet niin hirvittävän paljon, kun yleisfiilis tekstistä oli kuitenkin niin loistava. Oli siis oikein nautinnollista luettavaa, kiitoksia kovasti tästä ihanuudesta!
sano mua rovastiks