Wau, upea teksti! Vanhuudesta viis, hieno tämä silti oli.
Angstia kyllä piisasi, mutta tämä oli juuri sopivan lyhyt, vain pieni häivähdys ikäänkuin. Mutta silti todella voimakas. Juuri sopivan lyhyt, että jokaisen sanan luki huolella, ja jokaiseen kohtaan keskittyi täysillä. Ja koko ajan tuntui hienolta, yhdessäkään kohdassa ei tökännyt tai kuulostanut tyhmältä, vaan hieno, synkkä ja kamala, mutta hieno, tunnelma säilyi alusta loppuun saakka.
Otsikko oli loistava, ja pidin erityisen paljon tuosta toivo-symboliikasta. Toivo. Rakkaus. Mustasukkaisuus. Mikä loistava valinta "kolmeksi nuoleksi". Nimenomaan toivo vaikutti itseeni tässä syvimmin. Revittiin hitaasti ja kivuliaasti irti rinnastani kuvaa tosi hyvin toivon jättämiä jälkiä.
Ja loppu oli myös jotenkin todella vaikuttava. Se, että se oli preesensissä, sopi, sillä suomen kielessähän se saattaa viitata jopa tulevaan.
Hieno teksti siis, alusta loppuun saakka! Täytyypä lukea lisää sulta!
-Iloinen Sipuli