Kelloista ja usvaisista päivistä | K-11, Ginny/Luna, oneshot

[turkinpippuri]

Kirjoittaja: turkinpippuri
Beta: raitakarkki <3
Ikäraja: K-11
Paritus: Luna/Ginny
Genre: romance, angst, turkkisgenre, oneshot
Summary: "Koska Ginny, sinä olet minun suojeluskelloni."

A/N: Halusin kirjoittaa Kuukausittaiseen oneshot-haasteeseen, koska siinä oli niin kiva aihe, aika. Jännitti vähän kirjoittaa Lunasta, mutta toivottavasti en täysin epäonnistunut.
Haasteet: Kuukausittainen oneshot-haaste, Neljän tuvan haaste (Korpinkynsi), Femme 10 vol. 3



Kelloista ja usvaisista päivistä

Kun Luna oli pieni, hänen äitinsä keräili kelloja. Eteisessä niitä oli kolmetoista, jokaisessa makuuhuoneessa viisi ja ruokasalissa seitsemän. Tasatunnein kaikki kellot alkoivat soida yhtä aikaa.

Kelloista komein oli Lunan huoneessa. Se oli harmaan ruskea ja kookas, eikä kukaan huoneessa vieraillut voinut olla huomioimatta sitä. Lunalla oli usein tapana kuljettaa sormiaan pitkin sen kylkiin kaiverrettuja kuvioita.

Se kello oli erilainen kuin muut. Iltaisin sen etuseinässä olevasta luukusta lensi pääskynen, joka lauloi ja peitteli Lunan sänkyyn.

"Luna-kulta, Luna-kulta, nukkumaan, nukkumaan!"

Auringon noustessa pääskynen herätti Lunan laulaen sävelmää, jonka se oli keksinyt yön aikana. Joka aamu uusi sävelmä.

Äidin mukaan se kello suojeli Lunaa. Suojeluskello.

Äidin kuoltua Luna sääti talon kaikki kellot soimaan minuutin päässä toisistaan. Sitten hän kävi makaamaan eteiskäytävän lattialle ja toivoi, että saisi ajan kulumaan nopeammin: aina kun uusi kello soi, Luna kuvitteli että minuutin sijasta aikaa olikin kulunut tunti. Aika on suhteellista, Luna ajatteli, niin kuin on kipukin.

Suojeluskellon Luna vei nojaamaan äidin hautakiveä vasten. 9-vuotias Luna oli jo iso tyttö, äiti tarvitsisi enemmän suojelua kuin hän.

Aika ei kääntänyt suuntaansa, vaikka Luna kuinka toivoi sen alkavan kulkea taaksepäin.

***

Suojeluskello ei ollut herättänyt Lunaa enää vuosiin. Nykyään hänellä oli Ginny.

Tänäänkin Ginny oli jo odottamassa, kun Luna kiipesi aamuyöllä pöllötorniin. Ginny suuteli kevyesti kädellään olevaa Posityyhtystä, ja pöllö lensi sitten ikkunasta ulos.

"Kirje Charlielle", Ginny selitti.

Luna istui Ginnyn viereen ikkunalaudalle. Yhdessä he katselivat tummaa taivaanrantaa, odottaen ensimmäisten auringonsäteiden pilkahtamista. Auringon vihdoin noustessa Luna tarttui kiinni haukottelevan Ginnyn kädestä.

"Tiesitkö, että valon matka Auringosta meidän silmiimme kestää 8 minuuttia?" Luna kysyi.

"En, mutta sen tiesin, että toisella puolella Maapalloa mennään tähän aikaan jo nukkumaan", Ginny vastasi.

"Saisikohan ajan kiinni, jos lentäisi hurjan nopeasti länttä kohti?" Luna pohti. Ginny ei vastannut.

***

Päivät lipuivat ohi kuin lumpeenkukka järven pinnalla; niistä ei ehtinyt tarttua kunnolla kiinni. Välillä se oli Lunasta hyvä asia. Esimerkiksi silloin, kun professori Lipetit vei Korpinkynneltä 10 pistettä Lunan haaveilun johdosta.

"Toivottavasti muistat jatkossa, että muistiinpanojen kopioiminen taululta on tärkeämpää kuin neiti Weasleyn niskan tuijottaminen!"

(Ginny punastui. Lunaa nolotti ja hän toivoi päivän loppuvan pian. Seuraavana päivänä koko juttu olisi unohdettu.)

Toiset päivät olivat parempia. Sellaiset, kun hento usva leijaili Tylypahkan tiluksien yläpuolella ja Luna vei Ginnyn tutkimusretkelle Kiellettyyn metsään. Tai kun Ginny vei vuorostaan Lunan tarvehuoneeseen, tutkimusretkelle toisiinsa (ensimmäinen kerta oli kömpelö, toinen kerta arka, kolmas kokeileva, ja neljäs jo lähes täydellinen).

Parhaiden päivien jälkeen Luna ei mennyt nukkumaan ollenkaan, koska ei halunnut päivän vaihtuvan. Sillä kuka tiesi, mitä huominen toisi tullessaan. Jos oli jo kerran kokenut täydellisyyden, niin mitä muutakaan tulevaisuudelta voisi odottaa kuin toinen toistaan huonompia päiviä ja epätoivoisia yrityksiä elää parhaat hetket uudestaan?

Luna pelkäsi ajan loppuvan kesken ja oli siksi päättänyt ottaa kaiken irti nykyhetkestä. Muodonmuutosten tunnin jälkeen Luna veti Ginnyn sivuun, pois muiden oppilaisen näkökentästä. Varmistuttuaan, ettei kukaan ollut lähettyvillä, Luna suuteli tyttöystäväänsä. Ennen kuin Ginny ehti edes tajuta, mitä tapahtui, toinen oli jo työntänyt kielensä syvälle tämän suuhun. Luna halusi painaa tarkasti mieleensä kaiken: miltä Ginnyn suuteleminen tuntui, miltä Ginny maistui, ja miltä hänen puseron peittämät rintansa tuntuivat kättä vasten.

Luna oli ehtinyt tunnustelemaan kielellään Ginnyn kulmahampaita, kun punatukkainen tyttö työnsi hänet irti itsestään.

"Mit-" Ginny aloitti, mutta keskeytti ihmettelynsä, kun näki toisen itkevän. "Luna, onko kaikki hyvin?"

Luna pudottautui lattialle ja veti jalkansa itseään vasten. Ginnyn istuuduttua hänen viereensä Luna kuiskasi hänen korvaansa:

"Minä pelkään, että yhteinen aikamme kuluu loppuun. Että kohta sinä löydät jonkun uuden, joka on ensin unelmissasi ja sitten kohta vieressäsi, ja minä putoan pimeyteen. Koska Ginny, sinä olet minun suojeluskelloni. Ilman sinua en osaa herätä aamuisin."

Ginny pyyhkäisi sormellaan kyyneleen Lunan poskelta ja nuolaisi sen. Suolainen maku tuntui hassulta: Luna oli niin erikoinen, että Ginny oli jotenkin olettanut hänen kyyneleidensäkin maistuvan makeilta.

"Ei sinun tarvitse pelätä, rakas", Ginny kuiskasi ja käänsi kädellään Lunan kasvot itseään kohti.
"Sinä olet kaikki minun uneni."

[Odile]

Awws. Rakastuin heti aluksi tuohon Lunan äidin kellokokoelmaan ja suojeluskelloon ja sitten vähän myöhemmin sain rakastua tapaan, jolla kuvasit Ginnyn ja Lunan suhdetta. (Jotenkin aika maagisen yhteensopiva pari, muuten.) Suloinen ficci, kerta kaikkiaan. :') Kohtaus pöllötornissa oli suloinen, mutta seuraava kohtaus oli vielä söpömpi ja vähän sydäntäsärkeväkin. Kerta kaikkiaan. Kiitos tästä. ^^

[Okakettu]

Tästä tulee todennäköisesti aika kehno kommentti, mutta halusin ehdottomasti tulla hehkuttamaan tämän ficin ihanuutta. Sillä jos tämä jotain oli, niin todella aivan käsittämättömän ihana ja ää, rakastuin.

Luna on niitä hahmoja, joista luen kaikkein mieluiten ficcejä, varsinkin tällaisia äärimmäisen hyvin toteutettuja. Ensimmäiseksi huomion kiinnitti kaunis otsikko, mutta jo ensimmäisen lauseen kohdalla oli selvää, että tulen pitämään tästä hurjasti. Kelloja keräilevä äiti, onko mitään lunamaisempaa? Myös tuo suojeluskello oli yksityiskohtana hieno, samoin kuin ylipäätään kaikki pohdinta ajan olemuksesta.

Äidin kuoltua Luna sääti talon kaikki kellot soimaan minuutin päässä toisistaan. Sitten hän kävi makaamaan eteiskäytävän lattialle ja toivoi, että saisi ajan kulumaan nopeammin: aina kun uusi kello soi, Luna kuvitteli että minuutin sijasta aikaa olikin kulunut tunti. Aika on suhteellista, Luna ajatteli, niin kuin on kipukin.

Tästä pidin erityisesti.

Ja sitten tuo Luna/Ginny, oi! Suloista ja kömpelöä ja vähän kivuliastakin. Kirjoitit heidän suhteestaan hirveän kauniisti ja uskottavasti. Muutenkin kirjoitustyylisi jotain erittäin täydellistä.

"Ei sinun tarvitse pelätä, rakas", Ginny kuiskasi ja käänsi kädellään Lunan kasvot itseään kohti.
"Sinä olet kaikki minun uneni."

Tuo viimeinen repliikki on ehkä kauneimpia joita olen lukenut.

Kiitos hirmuisesti kauniista lukukokemuksesta! ♥

[Letizia]

Tämä oli todella kaunis ja ihana fikki. Tunnelma on herkkä ja 'usvainen', mutta pidän siitä, miten Ginny tässä parissa hieman tasapainottaa Lunan usvaisuutta.

Päivät lipuivat ohi kuin lumpeenkukka järven pinnalla; niistä ei ehtinyt tarttua kunnolla kiinni. Välillä se oli Lunasta hyvä asia. Esimerkiksi silloin, kun professori Lipetit vei Korpinkynneltä 10 pistettä Lunan haaveilun johdosta.

"Toivottavasti muistat jatkossa, että muistiinpanojen kopioiminen taululta on tärkeämpää kuin neiti Weasleyn niskan tuijottaminen!"

(Ginny punastui. Lunaa nolotti ja hän toivoi päivän loppuvan pian. Seuraavana päivänä koko juttu olisi unohdettu.)

Pidin kovasti tästä kohdasta. Se sitoi yhteen haaveellista tunnelmaa ja Ginnyn ja Lunan koulutyttöromanssia, ja tietenkin tuo ajan kuluminen yhteisenä nimittäjänä.

"Tiesitkö, että valon matka Auringosta meidän silmiimme kestää 8 minuuttia?" Luna kysyi.

Tämäkin oli mukava yksityiskohta. Satunnainen kysymys on jotain hyvin Lunamaista, mutta muistetaan myös, että Luna varmasti tietää paljon myös ihan 'oikeita asioita' eikä pelkkää hölynpölyä. (Onhan hän sentään korpinkynsikin.)

Kommenttini on vähän hajanainen, mutta halusin kertoa, että luin ja pidin tästä kovasti. ^^

[Sacramento]

Tosi kaunis ja ihana ficci <3 Oot kuvaillu aikaa tosi nätisti, samoin kelloja. Ennen en oo ees ajatellu et kellot vois esittää näin kauniilla tavalla. Osaat kirjottaa tosi sulosella ja kiinnostavalla tavalla, sekä kirjotusvirheitäkään en löytäny. Ja toi viimenen lause <3 Se oli jotain niin ihanaa <3
Tää nous yheks mun suosikkificeistä :3
Kiitos, kiitos tosi paljon tästä tekstistä!

[turkinpippuri]

Kiitos hurjasti kommenteista! En osaa vastata mitään kunnollista, mutta arvostan kovasti jokaista saamaani kommenttia. Ja olen tosi iloinen siitä, että tykkäsitte!

[Beelsebutt]

Oij, mä tykkään hurjasti tän ficin rakenteesta. Tuollaiset pienet tuokiokuvaukset tekevät tekstistä tehokkaalla tavalla etenevän, mutta kuitenkin (ehkä johtuu Lunasta) herttaisesti liihottelevan, kevyesti hetkeksi laskeutuvan, kuin perhonen ikään. Kellot, joista yksi laulaa Lunalle nukkumaanmennessä <3 oli äärimmäisen ihastuttava ajatus, kuten myös se, että Luna luovutti suojeluskellon äidilleen tämän kuoltua. Tuossa ekassa osassa muutenkin mentiin äärimmäisen ahdistavien ajatusten kautta silleen hipaisemalla, kevyesti, että tällainen wanha herkkiskin kykeni helposti lukemaan, mutta silti vihlaisi syvältä.

Rakastin kuitenkin kaikkein eniten tuota toista osaa, jossa mietittiin ajan suhteellisuutta (jälleen) ja pohdiskeltiin, kuinka sen voisi saada kiinni. Näinköhän Lunalla edelleenkin on kaipuu menneeseen, vaikka Ginny kuinka on siinä.

Luna on fiksu eläessään tässä ja nyt. Kovin moni siihen ei kykene, minä en ainakaan. Pikkasen ehkä kuitenkin nikottelin tuossa Lunan tunnustaessa, että hukkuisi ilman Ginnyä. Tokko se kuitenkaan hukkuisi, mutta helpostihan sitä sanoo kaikenlaista suuren tunteen hetkellä

Kiitos tästä! Etkä uskokaan, miten suuren työn takana femmeficin löytäminen oli O.O ...onneksi muistin Femme10-haasteen <3

[Ripple]

Ihan ensiksi pyydän anteeksi tylsää kommenttiani, mutta hermot ei kestä kirjoittaa pitkään tällä kännykällä, jossa hädin tuskin näkee mitä kirjoittaa.

Ihmettele  miksi avasin edes tämän aiheen, femme kun ei ole pätkän vertaa minun juttuni. Ginny hahmona vielä vähemmän. Ehkä Luna sitten kiinnosti sen verran, että rohkenin lukaista.

Tykkäsin kirjoitustavastasi ja ilmaisustasi kovasti! Joitain hyvin kauniita kohtia löytyi (linkittäminenkään ei nyt tällä kapulalla onnistu). Kokonaisuudessaan oli oikein hyvä oneshotti ja Lunan kirjoittaminen oli onnistunut hienosti. Femme-faniksi tämä ei minua käännyttänyt, mutta hyvä tämä joka tapauksessa oli

[Kiacissa]

Suloinen ja kaunis ficci. Tykästyin heti tuohon suojelukelloon ja siihen miten kuvasit sillä Lunan ja Ginnyn suhdetta. Itselle tuli heti sellainen olo että tarvitsen itsellenikin sellaisen kellon.. Awws<3

[Enkelintekijä]

Oikein ihana ficci. Mitä paritukseen tulee, loistava! Luna/Ginny on minun mielestäni loistava paritus, heistä on aina mukava lukea. Ja sinä onnistuit kirjoittamaan Lunasta hyvin lunamaisesti. Ginny ei jäänyt liian taka-alalle ja tyttöjen suhteen olit kuvaillut hienosti. Tuo koko kello-homma oli ihana ja se, kun Luna sääti ne soimaan minuutin päästä toisistaan - hellyttävää ja Lunan ajatukset oli hyvin keksitty. Kohtaus pöllöjen luona, ihana. Samoin se Ginnyn niskan tuijottaminen ja tutkimusmatka toisiinsa. Jotenkin niin tyttömäistä ja viatonta, mutta silti jotain täysin muuta. Oikein hieno ficci ja tässä lempikohtani, lause, jota tulen rakastamaan aina... 

"Saisikohan ajan kiinni, jos lentäisi hurjan nopeasti länttä kohti?"

[Ales]

Iltaa! (:

Oon vasta vähän aikaa oppinut lukemaan Luna/Ginny parituksella, vaikkakin se tuntuu melko vieraalta edelleen. Halusin kuitenkin lukea tämän mm. parituksen ja upean otsikon takia! Otsikko on todella hieno ja kekseliäs ja houkuttelee avaamaan tämän ficin,

Teksti oli todella kaunista. Tykkäsin tavastasi kuvailla tekstiä, se on jotenkin rauhoittavaa ja monipuolista! Tekstissä oli monta kaunista kohtaa ja kekseliäitä ideoita. Ihan Lunan perheen tyyppistä, että koko talo on täynnä kelloja. x) Rakastuin pelkästään kuvailun perusteella siihen Lunan suojeluskelloon. Itselläni on seinällä sellainen pyöreä kello joka on väritykseltään brittilippu xd.

Luna jäi valitettavasti hieman etäiseksi, hän ei ollut ihan samanlainen, kuin minun kuvittelemani Luna. Tietysti tässä Luna suree, mutta ei sillä tavalla kuin minä olisin sen ajatellut. Tuo ajan miettiminen ja kiinniottamisen halu kuitenkin oli omalla tavallaan erittäin Lunamaista, ei siinä mitään. Mutta esimerkiksi tuo suutelukohta jäi henk.koht häiritsemään, että Luna juuri teki tuon aloitteen ja oli niin "rohkea". Onhan hän oikeastikin rohkea ja avoin, mutta silti. Mutta tämä on vain minun mielipiteeni!

Pidin tästä, kiitokset (:
-A

[LoveLeo]

Taisin juuri rakastua tähän tarinaan... Tuo puhe niistä kelloista oli vaan yksinkertaisesti niin lumoavaa. Tämä oli myös sopivan herkkä makuuni. Kun aluksi kuulin, että kyse on Lunasta ja Ginnystä, ajattelin että mitähän tästä tuli. Ja nyt tiedän mitä tästä tuli. Todella ihana