Kiitän kommenteista vuolaasti!! On tosi kivaa saada ekasta ficistä niitä
ibi: itseasiassa tuo lukijoiden härnääminen ei ole muista ficeistä napattu. Halusin vain vähän leikitellä sillä, miten Harry aina kuvataan tietyllä tavalla nopeasti toimivaksi hahmoksi, ei niinkään harkitsevaksi. Kiitän kuitenkin palautteesta, tuskinpa suuresti tulen käyttämään tuota lukijan puhuttelua jatkossa.
Renneto: Jepjep, pojat ne ei ikinä kasva aikuisiksi! Kiva, että pidät tyyliäni raikkaana. Haluaisinkin kirjoittaa jotain vähän out of the box.
BHarry hypähti säikähdyksestä ilmaan.
Puhuja oli valkotakkinen velho, jonka naaman peitti valkoinen hengityssuoja.
”Anteeksi, me vähän kyllästyttiin makoilemaan sängyssä”, Harry sopersi ja peruutti ovelle.
Draco oli kalpea kuin lakana.
”Etkö kuullut?” Velho köhisi. ”Minä aion pullottaa sinun vertasi.”
Harryn sydän pamppaili kiivaasti rinnassa.
”Mi- minun vertani? Miksi?”
”Koska isäntä tarvitsee sitä vahvistuakseen”, parantaja vastasi pahaenteisesti ja veti taikasauvansa esiin.
Näkyi välähdys ja Harry menetti tajuntansa.
Valkoinen valo sokaisi aluksi Harryn näkökentän. Hän tajusi makaavansa kovalla alustalla. Vasemmassa kädessä tuntui ikävä vihlaisu ja painetta.
Harry kallisti varovaisesti päätään ja näki kauhukseen, että läpinäkyvään letkuun imeytyi hänen omaa vertaan.
Kun Harry yritti kammeta itsensä seisomaan, hän sai huomata olevansa sidottu sairaalasänkyyn kaikista raajoistaan.
Voi himskatti. Joskus oli perin raskasta olla Harry Potter.
”DRACO!” Harry huusi ja sai palkinnoksi iskun olkapäähänsä. Hän voihkaisi.
”Turpa kiinni!” vieressä työskentelevä parantaja komensi. ”Malfoy on vaimennettuna omassa huoneessaan. Sinä pääset sinne, kunhan homma on valmis.”
Harry yritti riuhtaista kätensä kauemmas, mutta epäonnistui. Muutaman minuutin kuluttua parantaja vetäisi veriletkun irti. Harry seurasi, kuinka parantaja asetteli huolellisesti koeputket telineelle, jonka hän laittoi pieneen laatikkoon.
”Kuka sinä olet?” Harry uteli.
Parantaja vei laatikon ikkunalle ja vihelsi yöhön.
”Minä olen lääkäri, herra Potter.”
Harry hämmästyi. Ei velhomaailmassa ollut lääkäreitä, vaan parantajia. Hänen pohdiskellessaan tätä mysteeriä, suuri pöllö ilmaantui ikkunalle. ”Lääkäri” sitoi sen jalkaan Harryn veripaketin.
”Kas noin”, mies kuiskasi ja palasi takaisin Harryn viereen. ”Aika pyyhkiä sinun muistisi.”
*
Aamu valkeni oranssin ja valkoisen sävyissä.
Oranssi johtui oksennetuista appelsiineista ja valkoinen kammottavan steriileistä lakanoista.
”Oi voi, voi”, voivotteli nuori noita, joka toimitti Dracon ja Harryn ruoat, suojamaski tietenkin kasvojen edessä. ”Eikö teidän sisällänne vieläkään pysy mikään?”
”Kyllä Potterin sisällä pysyy vaikka mitä”, Draco vakuutti, ”itse asiassa hän on niin täynnä paskaa, että räjähdys tapahtunee ihan näinä päivinä…”
Draco väisti sukkelasti Harryn viskaamaa appelsiinia.
”Mutta mitä teidän vaatteillenne on tapahtunut?” noita ihmetteli. ”Nuoren herra Potterin kaavussa on verta… ja teillä herra Malfoy on ihan likainen helma!”
Kumpikaan pojista ei osannut vastata, mistä tahrat olivat ilmestyneet.
Kun noita oli lähtenyt, Harry huomasi, että hänen vasemmassa kädessään oli pieni kipeä kohta. Aivan kuin siitä olisi hiljattain otettu verta.
”Kaikki ei ole kohdallaan”, Harry tuumi. ”Minä olen ihan hirvittävän väsynytkin.”
”Niin minäkin, mutta se johtuu siitä, että joudun katselemaan sinun naamaasi päivät pitkät”, Draco nälväisi ja ponkaisi lattialle. Hän tassutteli ikkunan ääreen ja katseli ulos.
”Kävitkö sinä eilen jossain muualla kuin vessassa?” Harry kysyi yhtäkkiä.
”En tietenkään!” Draco kivahti. ”Jos saisin luvan poistua, olisin jo kaikkoontunut
kartanolleni.”
”Miksi sitten sinun jalkapohjasi ovat noin likaiset?” Harry kysyi ja nyökkäsi päällään Dracon jalkoihin, joista oli jäänyt lattiaan tummat jäljet.
Draco nosteli jalkojaan ja hieroi tummia jalkapohjiaan hämmästyneenä.
”Onko tämä jokin vitsi, Potter? Oletko – oletko sinä mennyt koskettamaan minua yöllä?”
”En taatusti!”
”Jalkafetissi, niinkö?”
”Hyi, yök, älä kuvittelekaan -! Tässä on jotain mätää! Käveletkö sinä unissasi?”
Draco mietti hetken hiljaa.
”En. Miltä sinun jalkasi näyttävät?”
Harry viskasi peiton pois tieltä ja vilkaisi omia jalkojaan. Ihme ja kumma, hänenkin jalkapohjansa olivat tummuneet liasta yön aikana.
”Onko tämä jokin uusi oire?” Harry ihmetteli.