Title: Vaahteranlehtiä
Author: Tulejo
Beta: No öö, on pari kaverii lukenu tän, mut ei ne virheistä oo huomautellu. Ja mulla on englannin kielinen kirjotusohjelma.
Rating: S
Genre: Söpöilyä ja tuplaraapale
Pairing: Ruska/Nuutti
Warnings: Eipä ole.
A/N: Osallistuu
vuodenaika-haasteeseen vuodenajalla syksy. Mitäpä mä tästä kertomaan... Tämmönen ällösöpö tuplaraapale.
”Kohta on jo talvi”, valitan ja nyrpistän nenääni. En tykkää yhtään talvesta.
”Hassu, nyt on vasta syksy”, Nuutti pistää siihen väliin.
”Ei, mutta kohta on silti talvi”, puuskahdan. Nuutti vaan haluaa esittää viisaampaa ja vanhempaa.
”Ehkä, mutta älä sä pilaa mun iloani. Mä rakastan syksyä”, mies valittaa. Hymähdän ja kaappaan maasta kasan vaahteranlehtiä, jotka heitän Nuutin päälle. Näytän kieltä niiden perään. Mies ei anna ihan niin helposti periksi, vaan lähtee jahtaa mua ympäri pihaa. Mun heikoilla lihaksilla kyllä ei kauhean kauaa juosta treenattua miestä karkuun. Nuutti saa mut kiinni ja kaataa maahan kaatuen itse perässä.
”Siitäs sait”, se virnistää. Mä hymyilen perään. En mä voisi tehdä oikein mitään muutakaan, kun katselen Nuutin virnuilua.
”Jäin tahallani kiinni”, väitän kiven kovaan, vaikka tiedän, että Nuutti tietää, ettei asia ole niin. Mies vaan hymähtää ja nousee istumaan. Se kiskoo mutkin ylös noustessaan itse seisomaan. Sitten se kumartuu antamaan mulle pienen pusun. Kuinka tuollaisen kanssa voi edes osata käyttäytyä?
Mä rutistan lujaa Nuuttia ja oon painanut kasvoni sen villatakin rinnukseen. Omat huonot puolensa lyhyenä olemisessa.
”Tiesitkö sä, että mä tykkään susta ihan hirveesti”, mumisen epäselvästi.
”Mäkin tykkään susta”, kuuluu vastaus, ja Nuutti kietoo kätensä tiukemmin mun ympärilleni. Hymyilen leveästi, vaikka tiedän, ettei Nuutti näe.
