Miten ikkunat pestään (S, Ron)

[Moray]

Title: Miten ikunnat pestään
Author: Eastside Fairy
Genre: angst, draama (?)
Rating: S
Summary: Siinä minun loppuelämäni sitten kai on.
Disclaimer: Kaikki minkä tunnistat olevan Rowlingin, on Rowlingin. Ja taustalta 'kuuluva' laulu on Amy Winehousen

A/N: En ole kirjoittanut mitään piiitkään aikaan, en varsinkaan Potteria... Jotai aloin sitten säätämään, ja tässä on lopputulos. Ei todellakaan mitään parhaimmistoani, mutta toivottavasti kelpaa



Seisoin ikkunan edessä tai takana, miten sen nyt käsittää, ja tuijotin ulos. Kadulle, puistoon... Oikeastaan näin vain ihmisiä, loputonta virtaavaa ihmismassaa, josta en erottanut yksiäkään kasvoja. Yksinäisyys luikerteli sisääni, vaikka olin luvannut itselleni, että pitäisin sen kaukana. Enhän minä ketään tarvinnut. En ainakaan viisastelevaa vaimoa tai räkäisiä lapsia, en niitä ylimielisiä idiootteja, joita olin joskus kutsunut ystäväkseni.

Love is a losing game,
what I wish I never played.
Oh, what a mess we made.

Elämäni oli ihanaa näin. Rauhallinen, kerrostaloasunto Lontoossa, kaikki kävelymatkan päässä. Kaikki paitsi ne asiat, joita oikeasti kaipasin. Ikkunakin oli likainen. En ole koskaan ollut mikään siivousintoilija. Kotona kaikki oli kuitenkin aina niin siistiä. Siitä varmaan se viimeinen riitakin alkoi. Miten minä en koskaan siivoa, edes omia jälkiäni. Kyllähän minä siivosin. Mutta sitä oli nyt turha ajatella, tämä oli nyt koti.

Love is a losing hand,
more than I could stand,
love is a losing hand.

Kunpa en olisi niin äkkipikäinen suuttuessani. Jos osaisin rauhoittua, olisin nytkin teekupposen äärellä mukavassa tuolissani katsomassa lapsieni väittelyä. Lapsieni, joita rakastin.
Miksi jätinkään sen kaiken? Miksi minun ylpeyteni ei vain sallinut minun palata takaisin kotiin? Mutta sitä ei kannattanut enää ajatellut, se oli aivan liian myöhäistä nyt. Sääli.

Over futile odds
and laughed at by the Gods.
And now, the final frame,
love is a losing game.


Pitää pestä tuo hemmetin ikkuna, se häiritsee. Sitten liukua sohvalle katsomaan jotain typerää tv-sarjaa ja nukahtaa ja herätä ja ehkä tehdä vielä jotain. Siinä minun loppuelämäni sitten kai on.

[Vilna]

KK:sta heipat. : )

Tämäpä oli sopivan tavallinen teksti! Äläkä nyt ymmärrä tätä väärin; pidän tällaisista puhtaasti harmaasta arkea kuvailevista teksteistä, ei aina tarvitse tapahtua mitään maata järisyttävää, voi välillä keskittyä ihan pieniinkin asioihin, kuten vaikka ikkunoiden likaisuuteen, mitä sinä olet tehnyt. : ) Tämä oli kyllä myöskin hyvin masentava. Ajatella nyt jotakin vastikaan eronnutta Ronia seisomassa likaisen ikkunan edessä ja miettimässä mennyttä elämäänsä ja sitä mikä häntä odotti nyt uudessa asunnossa. Tyhjyys. Vaikka joissakin kohdissa epäröin, niin mielestäni olit onnistunut hyvin vangitsemaan Ronin hahmon tähään tekstiin sopivaksi. Voin ihan hyvin kuvitella Ronin avioeron (vaikka Ron ja Herppa kuuluu yhteen >: ( ) jälkeen miettimässä nimenomaan tällaisia asioita ja katumassa tekojaan ja riitoja. Varsinkin tuon "Elämäni oli ihanaa näin" pystyn kuvitella ihan järjettömän hyvin Ronin suuhun.

Pitää pestä tuo hemmetin ikkuna, se häiritsee.

jee lempparini, pitäähän sitä nyt likaiset ikkunat pestä!

Laulun sanat skippasin lahjakkaasti, joten niistä ja niiden oletettavasta yhteenkuuluvuudesta tekstiin, en osaa sanoa mitään. Kiitos tästä tekstistä. : )

[Moray]

Ante kiitoksia :3 Ja hienoa jos onnistuin sun mielestä vähäänkään vangitsemaan Ronin olemuksen ja kirjoittamaan jotain, joka sopi hänen suuhunsa !

Gwenllian Itsekin pidin tosta otsikosta, hauska että tykkäsit!

[Iloinen Sipuli]

Mielenkiintoinen otsikko kiinnitti huomioni, ja täytyy sanoa, että todella hyvä ja osuva se olikin!

Kyllä teksti todellakin kelpasi, hyvin kirjoitettu ja hieno, vaikkakin lyhyt. Jännää, että periaatteessa en löytänyt tästä mitään, mikä suoraan olisi kertonut tämän olevan potterista, olisin voinut lukea tätä originaalina. Mutta kun tiesin tämän olevan Ronista, hän tuntui itseltään, ja tilanteet aidoilta.

En ainakaan viisastelevaa vaimoa tai räkäisiä lapsia, en niitä ylimielisiä idiootteja, joita olin joskus kutsunut ystäväkseni.

Loistavaa, rehellisyys maan perii! Kerrankin puhutaan totta, juuri tästä pidin kovasti. Koko Ronin ja Hermionen auvoinen unelma-avioliiitto -idea tuntui alunperinkin epärealistiselta. En itsekään uskoisi heidän pysyvän yhdessä, he ovat niin erilaisia.

Ronin luonne tulee tässä muutenkin hyvin esiin. Hän itsekin toteaa olevansa äkkipikainen, lisäksi hän on epävarma ja epätasapainoinen, ei oikein tiedä mitä haluaisi. Tässä onkin hyvä tavallaan vastakkainasettelun tuntu, toisaalta Ron ajattelee "elämänsä olevan ihanaa", mutta toisaalta hän ei kuitenkaan ole onnellinen. Hän on eronnut ja asuu omassa asunnossaan, mutta ei kuitenkaan oikein tiedä mitä tekisi, ja toteaa "loppuelämänsä olevan siinä".

Todella realistinen ja hyvä teksti, pidin tästä kyllä, pahoittelen ettei kommenttini ole tämän parempi :/ , toivottavasti kuitenkin kelpasi!

-Iloinen Sipuli

[Moray]

Iloinen Sipuli, oi, ihanaa, että säkin tykkäät tosta otsikosta (omasta mielestäni varmaan koko tekstin paras asia ), ja koko jutusta muutenkin, kiitoksia hyvästä kommentista, piristit kyllä päivää kommentoimalla näinkin vanhaan tekstiin, kiitos!

[invisible deer]

En oikeastaan pidä Ronista. Se on hahmona jotenkin niin... kiltti? Ehkei ihan oikea sana, mutta kuitenkin. Ron on jotenkin tosi alistuva (hyss eipä nyt muistella hirnyrkkien etsintää, koska teoriani alkaa silloin horjua hieman), sillä on paljon asioita, joista se ei pidä tai joita se haluais kritisoida, mutta se ei tee sitä. Tässä Ron oli suora. Niin avoin, että en voinut olla pitämättä edes hiukkasen.

- kaikki kävelymatkan päässä. Kaikki paitsi ne asiat, joita oikeasti kaipasin.
Ehdoton suosikkikohtani. Kaikkea on, muttei siltikään mitään, mitä Ron haluaisi.

Miksi minun ylpeyteni ei vain sallinut minun palata takaisin kotiin? 
Jotenkin niin Ronin tapaista, että on vaikea niellä ylpeytensä ja pyytää anteeksi. hei meissä on sittenkin jotain samaa

Tässä oli ihanan pysähtynyt tunnelma. Toisaalta Ron halusi takaisin, mutta toisaalta ehkä halusi kuitenkin olla yksin, koska ei halunnut myöntää tehneensä virhettä. Ja sitten käytti tekosyynä vain sitä, että oli jo liian myöhäistä.

Oikeastaan Ron oli tässä aika mukava. Kiitos! :>

[DragonHeart58]

Ihanan arkinen ja realistinen teksti!

Kuten varmaan moni muukin, ihastuin tässä tekstissä sen todentuntuisuuteen ja realistisuuteen. Ronin ajatukset ja tunteet tuntuivat ihailtavan aidoilta, ja se kesti koko tekstin ajan. Olen kyllä samaa mieltä kuin Iloinen Sipuli siitä, että teksti olisi hyvin toiminut orginaalinakin, mutta se sopii tähän hyvin näinkin

Lempparikohtani oli ehdottomasti tämä:

Pitää pestä tuo hemmetin ikkuna, se häiritsee.

Hiih, tässä oli jotain ronimaista, josta pidin

Kiitokset kovasti tästä pikku ficistä!

-DragonHeart58

[Moray]

Fenrir, kiitos sulle! Mäkään en Ronista lukemisesta niin tykkää, se tekee niin tyhmiä päätöksiä aina; kirjottaminen on sitten vähän eri juttu Hyvä kuitenkin, että sain sut tykkämään Ronista hetken ajan.

DragonHeart58, kiitos! Tuo on varmaan omakin lempikohta!