Nimi: Juokseva taivas
Kirjoittanut: Daran
Paritus: Luna/Charlie
Ikäraja: S
Tyylilaji: Draama
A/N: Osallistuu Se oikea ja sen haaremi –haasteeseen.
Joskus kun seisoo tiellä, ja katsoo ylöspäin, voi nähdä miten taivas liikkuu. Se kiitää eteenpäin yhä nopeammin ja nopeammin, eikä voi kuin jäädä paikalleen, pysähtyä siihen määräämättömäksi ajaksi. Samalla tavalla Charlie sai Lunan jähmettymään sijoilleen, edelleen, päivien ja vuosienkin kuluttua.
Kultakutri ja kolme lohikäärmettä; ne Charlien yläselkään tatuoidut. Lunasta oli kiehtovaa seurata, miten niiden siivet värisivät miehen venytellessä aamuisin ennen kuin tämä nousi vuoteesta. Ruttusarviset niistaisikit ja lirppuvat mitkä lie – Luna ei enää välittänyt - menettivät uskollisimman harvoista tutkijoistaan, sillä Charlie oli nyt Lunan maailmankaikkeus, ilma jota hän hengitti.
Omistautumisen kiihkeys ei ollut molemminpuolista, sen Luna tiesi, mutta ei häiriintynyt ajatuksesta: niin oli ollut jokaisessa ihmissuhteessa, vaikkakaan aiempien intensiivisyys ei ollut yltänyt nykyisen tasolle. Ja Charlie, Charlie osasi irtautua satuttamatta.
Onko pysähtyneisyydellä ääntä, tuntuuko se paineena korvakäytävässä, millainen on sen päätepiste? Kun toisessa ei ole kuin liike, on itse jäätävä sijoilleen. Onnellisuus, Luna tiesi, on sidottuna omiin tunteisiin, ei muiden. Ja Luna tunsi syvästi, edelleen ja loppumattomasti. Ja taivas liikkui hänen puolestaan.