Lainassa taivaalta | S Harry, James/Lily | Oneshot

[Ripple]

Ficin nimi: Lainassa taivaalta
Kirjoittaja: Ripple
Beta: ei ole tällä kertaa, virheistä vastaa minä ja niistä saa huomauttaa
Genre: Angst, Songfic
Ikäraja: S
Päähenkilö/Paritus: Harry, James/Lily
Disclaimer: Hahmot kuuluu J.K.Rowlingille, kappaleen sanat Lemmenklaani-yhtyeelle.

A/N: Inspiksenä on toiminut Lemmenklaanin Tyttöni mun -kappale, johon olen vähän rakastunut.

Osallistuu biisihaasteeseen sekä ficletpakkaan.

***

Oli jouluaatto ja Harry istui yksin Rohkelikkojen makuusalissa leveällä ikivanhalla ikkunalaudalla. Kiven kylmyys hehkui läpi vaatteiden hänen nojatessaan kovaa pintaa vasten. Ikkunaruutuun tuiskuava lumi lähetti myös omat kylmät terveisensä ulkoa.

Kylmyys ei johtunut kuitenkaan pelkästään yksinäisyydestä, säästä tai linnan rakenteista. Ikävä painoi pojan rintaa kovemmin kuin aikoihin; Ikävä jotain sellaista kohtaan, joka oli hänelle täysin tuntematonta. Hänen sylissään lepäsi vuosia sitten Hagridilta saatu nahkakansinen valokuva-albumi.

Nämä liikkuvat valokuvat olivat piirtyneet syvälle hänen verkkokalvoihinsa kymmenien ja taas kymmenien katsomiskertojen myötä. Tällä kertaa tuska ja suru painoivat mieltä kuitenkin moninkertaisesti. Tänä aamuna pöllö oli tuonut hänelle odottamattoman joululahjan vanhalta opettajaltaan ja nykyiseltä ystävältään.

Pienestä kääröstä oli paljastunut vanha kulunut kasettinauha sekä pieni matkanauhuri. Mukana oli viesti.

Hei Harry,

Hyvää Joulua! Ikävää, että joudut viettämään sen tänä vuonna siellä yksin. Lomaa on kuitenkin edelleen jäljellä, ja toistan siis kutsuni tänne tulemisesta. Vaikka ystäväsi ovatkin matkalla, ei sinun silti kuuluisi yksin pyhiä viettää. Mikäli siis muutat mielesi, niin olet tervetullut tänne meille. Kuten milloin vain muutoinkin.

Täällä on kamala ilma tällä hetkellä, oikea kunnon talvimyrsky. Toivottavasti siellä on nätimpi joulusää. Yritä nauttia lomastasi.

Kuten varmasti huomasit, lähetin mukana pienen paketin. Harkitsin pitkään onko järkevää antaa sitä, koska kaikki on sinulle tarpeeksi vaikeaa muutenkin. Päädyin kuitenkin siihen, että sinulla on oikeus tietää mahdollisimman paljon vanhemmistasi. Ja kuulla heidän äänensä. Tai no ainakin toisen.  Harry, se minkä annan sinulle on isäsi tekemä ja osoitettu äidillesi. Toivottavasti en lisää tuskaasi, mutta haluan että tiedät, kuinka he rakastivat toisiaan. Ja sen seurauksena sinua.

Heh, taustalla voit kuulla myös hieman minun ja Siriuksen laulunlahjoja. Voi noita aikoja. Niin, ja isäsi esitti kappaleen hänen ja Lilyn häissä äidillesi.

Kaikki on niin väärin. Toivoisinpa, että asiat olisivat menneet toisin. Minulla on heitä niin ikävä. Mutta kyllä me jaksamme Harry, muista se.

Terveisin Remus

Oli kulunut varmasti kymmenen minuuttia kasetin asettamisesta soittimeen, ennen kuin Harry oli uskaltanut painaa Play-nappulaa. Hänen sydämensä oli sykähtänyt voimakkaasti kuullessaan isänsä äänen ensimmäistä kertaa.

[avaa kappale]
Kun mä näin silmät sun, tiesin tää on se ilta
Et´ taivas saa tarjota ja vastaan en varmasti laita
Kun liikaa susta tiedä en, ei pahemmin ujous vaivaa
Sä muuta oot kuin nuo muut, mä luulen oon löytänyt kultaa

Hei tyttöni mun (tyttöni mun), oon sattuma tielläsi sun
Mä hetkeks saan sut taivaalta lainaan
Hei tyttöni mun (tyttöni mun), niin kaunis on hehkusi sun
Sut hetkeks vaan mulle maailma lainaa
Hei tyttöni mun, oot villi ja kultaa

Mä katselin aamuyön kaulasi kaunista kaarta
Ja mietin, että mikset oo löytänyt itselles saarta
Yhden yön olla sain osa sun villiä matkaa
Ja jos sä vielä tänne tuut, tästähän voitaisi jatkaa

Hei tyttöni mun (tyttöni mun), oon sattuma tielläsi sun
Mä hetkeks saan sut taivaalta lainaan
Hei tyttöni mun (tyttöni mun), niin kaunis on hehkusi sun
Sut hetkeks vaan mulle maailma lainaa
Hei tyttöni mun, oot villi ja kultaa

Sua aurinko vie, on tuuli sun tie
Ei kahlita voi, sun laulussa lupaus soi

Hei tyttöni mun (tyttöni mun), oon sattuma tielläsi sun
Mä hetkeks saan sut taivaalta lainaan
Hei tyttöni mun(tyttöni mun), niin kaunis on hehkusi sun
Mä hetkeks saan sut taivaalta lainaan
Hei tyttöni mun, oot villi ja kultaa
Sut hetkeks vaan mulle maailma lainaa

Oli kuulunut  kevyt naksahdus, kun nauhuri meni pois päältä. Kyyneleet olivat valuneet vastusteluista huolimatta pojan kasvoille.

***

Siinä istuessaan ja kuvia selaillessaan Harry kuunteli, kuinka taustalla soi hänen isänsä kappale. Kuullessaan rakkauden isänsä äänessä ja tuntiessaan äidilleen tarkoitettujen sanojen aitouden ja voiman, ikävä vain kasvoi hänen sisällään ja kaiken epäoikeudenmukaisuus tuntui lähes sietämättömältä. Hän oli kiitollinen Remukselle lahjasta, hän todella oli, vaikka kappaleen kuuntelu repikin uusia haavoja vanhojen rinnalle.

Hän ei ollut koskaan antanut elämälle anteeksi sitä, ettei ollut saanut tuntea vanhempiaan. Yksin kasvamisen tuskaa ei voinut muille selittää, ei se ollut toisten ymmärrettävissä. Kappaleen viimeiset sanat jäivät kaikumaan ilmaan ja Harrylta pääsi hiljainen väsynyt voihkaisu.

Sut hetkeks vaan mulle maailma lainaa

Miten tämän kaiken elämän syöttämän paskan oikein pystyy kantamaan?

[LunaLovegood]

Olen sanaton. Tämä oli ihanan koskettava pätkä, joka toi tunteet pintaan. Voi Harry-parka.

-Luna

[Ripple]

LunaLovegoog: Voi kuinka ihanaa, että tykkäsit ja että oikea tunnelma välittyi. Kiitos paljon kun kommentoitkin vielä 

[Orenji]

Joo, pisti minutkin hiljaiseks, mutta ei niin pahasti, etten pystyisi avaamaan sanaista arkkuani. 
Hieman joulufiilistä keskelle kesää ei ollut pahitteeksi, vaikka tuntui oudolta lukea lumesta. Kuitenkin kun Remuksen kirjeen luin, niin unohdin kaiken muun ja keskityin tekstiin. Remusmainen kirje, heti arvasi keltä se on. Nauhan lähettäminen oli oikein tehty ja hienoa kun kuvasit miltä Remuksesta tuntui silloin. Olisin halunnut kuulla Jamesin version laulusta.  Laulu sanoineen ja melodioineen on ihana, hyvä kun tulin avanneeksi. Tekstistä välittyi tunnelma, ja samaistuin täysin Harryyn. Surullista sinänsä, mutta silti niin ihana lukea.  Tasoton kommentti, sori.

[Ripple]

ansku1: Kiitos kommentista, eikä se mikään tasoton ollut, vaan ihana Joo oli kieltämättä outoa kirjoittaa joulusta tähän aikaan vuodesta, mutta minkäs teet Kiva, että kuuntelit myös kappaleen!  Kiitän kehuistasi, jotka piristivät mukavasti tätä ficcailijaa.

[Ellizia]

Voi, kerta kaikkiaan ihana ja koskettava! Tunteet olivat todella aidon oloisia ja helposti samaistuttavia. Varsinkin toi vika lause, siitä oikeesti tykkäsin, sopi vaan jotenkin mun yleensä vallitsevaan mielialaan...  Rakastin tätä, kiitokset sinulle!

Lizzia

[Ripple]

Ellizia: Kiitos itsellesi ihanasta kommentista

[Odairette]

Voi apua.. En nyt todellakaan tarvinnut tätä D: Ficci oli aivan mahtava. Jily on rakkaus. Itkin ficin aikana ja sen jälkeen varmaan kymmenen minuuttia, tää oli liian täydellinen. Lainassa taivaalta on älyttömän ihana nimi ja se sopii Pottereiden perheeseen liiankin hyvin. Tekstin kuvailu onnistui välittämään Harryn tunteet tosi selvästi ja Remuksen kirje oli niin Remusta. Ihana! 

[Ripple]

 Odairette: Voi kiitos, mukava kuulla että kosketti ja tunnelma välittyi!

[DulzGraham]

Tällaiset vahvistaa mun uskoa siihen, että kaikesta huolimatta mä pidän Harrysta. Tän tunnelma oli ihana, vaikka mie en tuota kappaletta valitettavasti diggailekaan, mutta sanat on ihanat- ja niin oli tämä tekstikin- ja otsikko, siihen mä rakastuin<3 Lainassa taivaalta, taivaalta lainassa, taivaan lainapalvelu, heh, ei siellä semmosta taida olla vaikka se siltä välillä tuntuukin.

Herkkä, sitä tämä oli ja aivan onnistunut. Hyvinkin surullinen... Hiljensi.

Miten tämän kaiken elämän syöttämän paskan oikein pystyy kantamaan?

Tämä mut hiljensi, vaikka osaltaan naurattikin, tällainen kielenkäyttö niin herkän tekstin jälkeen, mutta toimii ihanana muistutuksena siitä, miten Harrykin on vain itsekäs, lyhytpinnainen ihminen, terveellisenä muistutuksena silloin kun uhkaa sortua luihuismaiseen ajatteluun, se kultapoika sitä tätä, Potterin pyhimys...

Kiitos siis tästä<3

-Duzku