Author Ingrid
Genre Fluffy
Fandom Hobitti
Rating S
Pairing Thorin Tammikilpi/Bilbo Reppuli
Disclaimer Hahmot ja maailma © J.R.R. Tolkien
Summary "Sittenhän meitä on kaksi ylimääräistä, vai mitä sanot?"
A/N Aikaeron turvin uskallan vielä toivottaa kaikille oikein lirkkuisen ihanaa ystispäivää kera Thorinin ja Bilbon fluffyseikkailujen!
A U R I N K O N I
Kirkas jää loisti auringonpaisteessa kuin peili ja puuterihanget sen reunoilla pöllähtelivät iloisesti, kun lapset hypähtelivät ja kirmasivat vallattomina lumen seassa. Hieman etäämmällä lumessa ilakoivista nuorukaisista touhusivat Bombur ja Balin, jotka tarjoilivat lämmintä mehukeittoa hyväntuulisille, punaposkisille luistelijoille, joita järvellä tuona päivänä olikin ihan tungokseksi asti.
Kymmenet haltiat ja kääpiöt tanssahtelivat jäällä huolettoman musiikin tahdissa, osa käsi kädessä ja pakkasen puremat nenät toisiaan koskettaen. Riemukas nauru ja ilonkiljahdukset raikuivat ympäri järven, ja Gandalfkin näytti varsin tyytyväiseltä kessutellessaan harmaiden savupilvien sijasta vaaleanpunaisia sydämiä, jotka viipyivät luistelijoiden yllä kevyistä tuulenpuuskista huolimatta.
Järven reunalla kädet puuskassa istuskeleva Thorin Tammikilpi hieraisi pakkasen huurruttamaa partaansa ja kirosi ystävänpäivän Ereborin syvimpään ja kolkoimpaan onkaloon.
Hän oli viettänyt koko aamupäivän istuskellen sivummalla piippuaan tuprutellen ja omia laulujaan hyräillen. Kolmentoista mustikkakeittomukillisen jälkeen häneltä olivat kuitenkin yksinkertaisesti tekosyyt loppuneet, ja Filin ja Kilin vielä roikuttua tarpeeksi kauan hänen helmoissaan, oli hän viimein suostunut kiskomaan metsähaltioiden valmistamat luistimet suuriin jalkoihinsa.
"Mitä minä tällä peijakkaan rusetillakin teen?" kääpiö murahti noustuaan ylös ja katsoi varsin epäileväinen ilme kasvoillaan rukkasellaan lepäävää vaaleanpunaisesta paperista taiteltua rusettia.
Bofur suhahti ketterästi luistimet jaloissaan hänen vierelleen ja korjaili vauhdissa vinoon lennähtänyttä lakkiaan.
"Hoi kuule, sinun täytyy vain löytää muiden luistelijoiden joukosta rusettisi numeroa vastaava pari", hän myhäili ja nyökkäsi järven toisella puolen hangessa mököttävää Dwalinia kohti. "Tuo toveri sai parikseen erään haltijaneidon, ja voi veljet, mokomaa tanssahtelua ei kyllä kestänyt ensimmäistä pyörähdystä pidempään!"
Thorin ähkäisi yllättyneenä ja kääntyi suorastaan järkyttynyt ilme kasvoillaan vilkaisemaan Bofuria.
"Mitä? Lasket kai leikkiä, Bofur?"
"En laisinkaan, arvon Thorin, mutta suurin osa pareista näyttää jo löytäneen toisensa, joten kovin kauaa et luultavasti joudu seuralaistasi etsimään. Sitä paitsi, kukapa voisi vastustaa noin lemmekästä ja rakkaudenkipeää kääpiöurosta?" nuorempi kääpiö lirkutteli huvittuneena myhäillen ja luisteli matkoihinsa. Thorin katsoi aavistuksen hämmentyneenä hänen peräänsä ja pudisteli päätään tietäen näyttävänsä suorastaan naurettavalta.
Hänen katseensa osui järven keskellä suurta seuruetta naurattavaan Filiin ja Kiliin, jotka näyttivät nauttivan luistelusta täysin rinnoin. He kiersivät ja kaarsivat jäällä niin kevyesti, että muistuttivat luistimilla ketterästi tanssahtelevia valohaltioita. Veljesten pyörähtelyjä ja piruetteja säestivät Bofurin puuhuilun sävelet ja kääpiökuoron railakkaat talviveisut.
Kärsimätön ja varsin ärsyyntynyt Thorin murahteli itsekseen ja oli jo puristaa oman pienen rusettinsa mytyksi nyrkissään ja kupsahtaa takaisin viltillä peitetylle lumihangelle istumaan, kun tuttu ääni sai hänet keskeyttämään aikeensa.
"Thorin, sinä tulit sittenkin!"
Thorin kohotti syvänsinisten silmiensä katseen onnelliseen hobittiin, joka heiluen ja huojuen pyyhälsi häntä kohti. Kukaan muu ei näyttänyt kiinnittävän huomiota puolituiseen, joka ei valitettavasti tiennyt, miten luistimilla jarrutettiin ja joka lopulta kevyesti muksahtaen törmäsi kääpiökuninkaaseen. He kellahtivat sylikkäin pehmeään lumihankeen koivet taivasta kohti sojottaen.
"Reppuli! Mitä ihmettä!" Thorin huudahti matalalla äänellään ja pärski lunta pois kasvoiltaan. Hänen vahvat käsivartensa olivat kietoutuneet pienen hobitin kehon ympärille.
"M-minä, tuota... Anteeksi, Thorin", Bilbo sopersi hämmentyneenä ja puhalsi kiharia hiussuortuvia pois silmiltään. "Olin vain tulossa kysymään, mikä sinun rusettisi numero mahtaa olla – minä kun en ole vieläkään löytänyt toista puoliskoani, ja no, minusta kyllä vaikuttaa siltä, että tuo höperö Gandalf on seonnut jälleen laskuissa ja minä sain vain ylimääräisen rusetin!"
Thorin katseli puolituista pää aavistuksen kallellaan, mutta tiukkaa otettaan hän ei irti tuosta päästänyt, vaikka toinen yrittikin aavistuksen harmistuneena könytä ylös. Kääpiön eleestä varsin kummastuneena Bilbo kohotti katseensa sinisiin silmiin, jotka tuijottivat pakkasesta huolimatta palavana takaisin.
"Vai että niin ikävästi on päässyt käymään", Thorin mutisi hiljaa ja antoi katseensa valua hobitin silmistä tuon punertaville ja aavistuksen rohtuneille huulille. Hän veti Bilbon kasvot omiaan vasten, karhea parta kutitteli hobitin herkkää ihoa ja suupieliä, jotka kaartuivat vienoon hymyyn. Kääpiö nuolaisi mietteliäänä alahuultaan ja hymähti vaisusti.
"Sittenhän meitä on kaksi ylimääräistä, vai mitä sanot?"
Ja hän veti Bilbon syvään, lämpimään suudelmaan välittämättä vaienneesta musiikista ja vaaleanpunaisista sydämistä, jotka poksahtelivat riemuiten heidän yllään.
