Kommenttikampanjasta iltaa. Tämä teksti sai minut aika sanattomaksi, joten pahoitteluni, että olen myöhässä (viime viikolla myös kokeet ja kirjoitukset pistivät aikatauluani aika lailla uusiksi, että siinä syy) Yritän nyt aikaiseksi saada edes
jotakin, ettei tämä jäisi roikkumaan.
Syvällinen olisi ehkä osuvin sana, jolla voisin kuvailla tätä ja ihailen miten hyvin olet saanut sen esille noinkin lyhyessä tekstissä. Ensin mietin, että onko tässä jonkinlaista maagisen realismin vivahdetta, mutta sitten aloin miettiä tätä ihan tavallista lähtökohdista ja tulin siihen lopputulokseen, että tämä taitaakin yksinkertaisesti vain kertoa ihmisyydestä. On ihmisiä, jotka jäävät ikään kuin kellumaan tyhjään tilaan vailla kiinnekohtaa, vailla mitään mihin voisi tarttua ja alkaa rakentaa sitä omaa, jota myös elämäksi kutsutaan. Tämän tekstin päähenkilö ei vaikuttanut katkeralta enkä napannut sieltä juuri kaipaustakaan, vaikka hän kuvailikin muita ihmisiä seurauksiksi, mitä hän ei taas ollut. Päähenkilö vaikutti tyhjältä. Ei, älä käsitä väärin. En tarkoita sitä, että olisit luonut hänet huolimattomasti tai että hän vaikutti liian pinnalliselta tai epätodelliselta. Päinvastoin. Se tyhjyys kuvasti häntä itseään. Kävelee, tarkkailee ihmisiä, mutta ei tiedä miksi, koska ei tunne sitä. Hän vain kävelee eteenpäin, tekee asiat, jotka kuuluu tehdä, mutta hän ei elä samalla tavalla kuin muut. Tai sillein tämä tarkkaileminen minulle avautui.
Mielenkiintoinen tuo seikka, että hän sai lapsen ja, oletettavasti, perusti perheen. Tuliko sekin siitä elämän velvollisuudesta vai pääsikö hän pois sieltä näkymättömän muurin takaa, jonne muu maailma oli hänet sulkenut? Tosin hän sitten miettii, että tulisiko lapsesta hänen kaltaisensa, irrallinen ja sellainen väliinputoaja. Aika masentavaa, oikeastaan. Hän ei näe edes lapsessaan sellaista myönteistä tulevaisuutta, että ehkä tämä tästä. Loin jotain uutta, mutta tuskinpa siitä mitään tulee. Sille käy kuitenkin niin kuin minulle. Tällainen minä olen, joten tällainen tulee minun lapsestanikin. Tämä kommentti on oikeastaan pelkästään tulkintaani tekstistäsi, mutta en jaksa paneutua mihinkään tylsiin rakenteisiin tai kielioppiin. En havainnut sieltä mitään, mikä olisi pistänyt silmään. Sujuvaa, hyvää kieltä. Tyylistä voisin kyllä sanoa jotain. Se sopii tähän hyvin ja auttaa kertomaan päähenkilöstä oikealla tavalla. Se luo hyvin tähän sen oikean, irrallisen tunnelman ja lukijastakin tulee "pelkkä" tarkkailija.
Lempikohtiani olivat:
Kadun likainen pinta oli kiintynyt hänen tylsiin askeliinsa.Jotenkin niin hienosti ilmaistu. Tylsät askeleet, kiintynyt kadun pinta. En tiedä, jotenkin tämä kohta kuvastaa minusta koko tekstiä todella osuvasti. Sitten toinen:
päämäärän sisältäviä askeliaEn keksi tähän nyt mitään nerokasta. Kerron vain yksinkertaisesti, että pidin siitä.
kaksi sekuntia liian aikaisin lähteviä bussejaTuo bussi-kohta oli vain niin realistinen ja hurmaava yksityiskohta. Kaksi sekuntia liian aikaisin, todellakin, siltä se tosiaan tuntuu.
Kiitos sinulle hienosta, ajatuksia herättävästä tekstistä!