Kirjoittaja Aihe: Illalla maailma on musta |S|  (Luettu 1462 kertaa)

Vlad

  • Sudenmorsian
  • ***
  • Viestejä: 3 447
  • Loveatar
Illalla maailma on musta |S|
« : 07.01.2014 19:24:59 »
Nimi: Illalla maailma on musta
Kirjoittaja: Vlad
Ikäraja: S
Warnings: Tulkinnanvarainen hulluus

A/N: Tätä tekstiä kuvaa todella hyvin ilmaus "öh". Tämä on tajunnanvirtana sellainen, että jopa itselläni on vaikeuksia ymmärtää tätä. Tämä on hutjuva ja huojuva (jopa enemmän kuin laki sallii) ja pomppii paikasta toiseen. Tämä on enemmän tajunnanvirtaa kuin vielä mikään teksteistäni. Tän oli tarkoitus rikkoa blokkia niin että natisee, kolkutella erilaisen kirjoitustyylin rajoja ja työntää varvasta alueelle, jolla saatan vierailla useamminkin. En tiedä onnistuinko näistä missään, en tiedä edes onnistuinko kirjoittamaan tekstin joka on edes jollain tavalla hiffattavissa. Kommentteja saa aina heitellä!



Illalla maailma on musta.

”Mitä on kuolema?” lapsi kysyy. Äiti pudistaa päätään. Kielletty kysymys se on, rikkoo maailman ilman lupaa. Kuolema on Newtonin lakia rikkova Merkurius, särö avaruudessa.

Lapsen maailma on vielä valkoinen. Illan tullen se murtuu ensin hämäräksi ja taittuu sitten yöksi ilman välivaiheita. Joskus sitä miettii onko missään järkeä. Mitä on järki? Petosta petoksen perään, tyhjää paatosta ilman johtolankaa.

”Taidatte sekoittaa nyt kaksi asiaa, sir”, hän kuiskaa. Silmät laajenevat. Sir? Näytänkö minä herralta? Sekavuus on synti, paitsi silloin kun se muodostaa taidetta.

Tumma hahmo rykäisee. Jos nyt palaisimme asiaan. Missä olimmekaan? Illalla maailma on musta.

”Äiti, sinä kerroit jo sen”, lapsi huokaa, pasmat menevät sekaisin hetkeksi, tarinan säikeet ovat pahemman kerran solmussa. Sellaista sotkua selvittämään tarvittaisiin oikea siivouskomppania. Armeijallinen siivoojia valmiina työhön – kenties salapoliisikin. Sotkun seassa on varmasti joku johtolanka kohti suurempaa.

”Mitä sinä sitten haluaisit kuulla?”

Lapsi tuijottaa. Tummat silmät päilyvät järvinä valkeissa kasvoissa. Kohta ne vyöryvät jo yli (tulva, Järvi-Suomessa on tulva).

”En minä tiedä, kerro iltasatu.”

Iltasaduissa on onnellinen loppu. Sellainen, jonka jälkeen näkee hymyunia joissa ihmiset ovat pingviinejä ja karhuja. Unia, joiden jälkeen ei vain herätä kyyneleet silmissä ja lohduton huuto rohtuneilla huulilla keikkuen, valmiina putoamaan kuin mätä omena.

Äiti ottaa mukavan asennon, alkaa kertoa matalalla äänellä tarinaa Nasse-kengurusta ja vanhasta mummosta. Lapsi hymyilee leveästi ennen kuin hautaa nenänsä äitinsä (minun, minun, minun) villapaitaan, muuttuu unelmissaan kenguruksi ja loikkii Ulurun juurella jossain kaukaisessa maassa, jonka nimeä hän ei ole vielä oppinut (sitä kun ei opeteta ensimmäisellä luokalla).

Aamun tullen maailma on edelleen musta eikä lapsi enää halua satuja. Hänet on petetty ja ainoa totuus on kertomusta petettyjen maasta, jossa petoksessa uidaan ja siitä saadaan rahaa – ja hän on miljonääri. Valehtelijat joutuvat lankulle ja äitihahmo on ensimmäinen. Lapsi vain nauraa, leikkii päättömällä nukella ja sulkeutuu harhamaailmaan. Sinne ei mustuus ulotu eikä siellä ole valheita.

”Miten tarina loppuu?” hiljainen ääni kysyy, vaikka tietää jo vastauksen. Se ei ole onnellinen loppu, sillä sellaisia ei ole.

”Hän eli onnellisena elämänsä loppuun asti”, äiti sopertaa, vaikka tietää sen olevan petosta. Lapsi tuijottaa, valittaa tarinan sekavuudesta ja saa ohjeen runoilla. Runot selittävät kaiken.

Anteeksi, sir, voisitteko jo mennä asiaan?

Sir? En minä ole mies.
« Viimeksi muokattu: 13.11.2014 22:07:07 kirjoittanut flawless »
I love not man the less, but N A T U R E more.

私は悪魔で執事ですから。



"Always"
1946-2016

Vlad

  • Sudenmorsian
  • ***
  • Viestejä: 3 447
  • Loveatar
Vs: Illalla maailma on musta |K7|
« Vastaus #1 : 08.01.2014 18:34:58 »
MsMacAvity, heissan ja kiitos kommentista! Huokaisin helpotuksesta, kun kommentoit, että tämä ei ollut niin sekava kuin olin itse ajatellut. Tämän tekstin kanssa olin itse vähän pulassa ja hukassa, halusin säilyttää tämän runomaisuuden ja mahdollisuuden tulkitsemiseen (mitä ihalitavasti kommentissasi teitkin... sain heti pari uutta ja mielenkiintoista tapaa tulkita tätä tekstiä) Ja tajunnanvirta on aina siinä mielessä riski, että se on editoimaton (jos sitä editoitaisiin se ei olisi enää tajunnanvirtaa) ja siten sieltä paljastuu kaikki aukot ja ontuvat kohdat suoraan, kun editoidessa ne saisi paikattua ja täytettyä. Pakko kyllä myöntää, että hypin täällä riemusta, kun olit bongannut sen virkkeen, jonka halusin ehdottomasti mukaan, koska se kertoo jollain tavalla omasta suhteestani kirjallisuuteen ja luovaan työhön. Puhun nimenomaan tuosta "sekavuus on synti..."-kohdasta. Muutenkin on virkistävää saada ihmisten kokemuksia ja tulkintoja tästä nimenomaisesta tekstistä; itse nimittäin näen tässä ehkä hieman liiankin selvästi itseni, jotkut ilmaukset ovat kuin suoraan pääkopastani (köh, fiksun kuuloista).

Olen kyllä erityisen otettu, jos tämä oli sinusta teksteistäni kaikista miellyttävin. Itse suhtaudun tähän niin ristiriitaisesti, että on vain hyvä kuulla eriäviä mielipiteitä. En nyt uskalla luvata yhtään, että jatkossa kirjoittelisin tällä tyylillä useinkin (tai ylipäänsä enemmän), mutta kokeilla voi aina. Tämä on kuitenkin jollain tavalla minua itseäni ja jollain tavalla uppo-outoa. Sitä paitsi, tajunnanvirtatekstille tajunnanvirtakommentti sopii paremmin kuin nenä päähän! Kiitos siis vielä oikein paljon, ota tästä kumarrus kiitokseksi *kumartaa*!
« Viimeksi muokattu: 09.01.2014 23:14:35 kirjoittanut Vlad »
I love not man the less, but N A T U R E more.

私は悪魔で執事ですから。



"Always"
1946-2016