Ikäraja: S
Paritus: Johnlock
Sanamäärä: 100
A/N: Jaahas, viimeinen päivä. Tänään päivän sana on lupaus. Koska tästä tuli niin angstinen, päätin että kirjoitan tälle päivälle vielä toisen, suloisen puolitoistaraapaleen, joka löytyy sitten tuosta perästä. Lähinnä siksi, että katselin äsken HLV:n loppua ja tarvitsin itse jotain hattaraa. Öm, kiitos kaikille jotka ovat jaksaneet seurata näitä loppuun saakka, jos löytyy jotain sanottavaa, olisi kiva kuulla
Pitemmittä puheitta, nauttikaa.
7.
Ei tunnustuksia jäähyväisten aikaanJohn seisoo Sherlockin edessä kiitoradalla ja nyt on viimein aika päästää kauan salatut sanat ulos. Ne sanat, joilla on valta muuttaa kaikki. John katsoo häntä silmiin, hänen suunsa aukeaa, hän henkäisee...
Mutta totuus on, että Sherlockilla on jäljellä enää kuusi kuukautta, kenties seitsemän jos hän on tarpeeksi onnekas ja nokkela. Ja siksi hän sanoo
Sherlock on tytön nimi ja lähtee vaikka oli suukottanut vain Maryn poskea, ei Johnin,
ei koskaan Johnin. Sherlock astuu koneeseen, painaa päänsä käsiinsä.
Mitä tahansa se vaatii, mitä tahansa tapahtuu, olen aina täällä teitä varten. Aina. Kaikkia lupauksia ei voi pitää ja ikuisuus on särkyvä käsite.
*
+ 1.
Kaksi idioottia (K-13, Johnlock, 150 sanaa)
”Idiootti!” John sähisee lisätessään painetta Sherlockin kyljessä olevaan haavaan. ”Olet typerin ihminen jonka olen koskaan tavannut!”
Sherlockin hengitys pakenee kivuliaana huohotuksena ja hänen kulmansa ovat rypyssä. ”Ei ole minun vikani, että hänellä oli veitsi.”
”Mutta on sinun vikasi, että menit yksin hänen peräänsä”, John argumentoi. ”Idiootti”, hän lisää kuin varmuuden vuoksi. Sherlock huokaa.
”Sinun idioottisi.”
John tuijottaa häntä hetken ennen kuin purskahtaa nauruun. ”Oletko taas katsonut saippuasarjoja rouva Hudsonin kanssa?”
”...Aivan kuin et itse koskaan olisi... ah...”
John pudistaa päätään ja vaihtaa sitten Sherlockin käden toisen omistaan tilalle haavaa painamaan. Hän kohottaa punaiseen tahrautuneet sormensa Sherlockin poskelle, nojautuu lähemmäs. ”Idiootti”, hän mumisee. Huulet painautuvat toisiaan vasten, John näykkii alahuulta lähes rankaisevasti ja Sherlockin kylkeä pistää, eikä hän tiedä johtuuko se enemmän hapen puutteesta vai haavasta.
Sireenit alkavat soida ja John vetäytyy taemmas. Hän katsoo Sherlockin poskeen jääneitä punaisia sormenjälkiä suupieli nytkähtäen. ”Näytät rikospaikalta.”
”Sentimentaalinen idiootti”, Sherlock syyttää. Nauru valtaa syrjäkujan.
