Nimi: Väritön
Ikäraja: S
Paritukset: Fred/Angelina, viittauksina yksipuolinen Fred/George
Tyylilaji: Drama, angst
Varoitukset: Lieviä viittauksia insestiin
Yhteenveto: Georgen kesä oli väritön, Fredin vaaleanpunainen.Vapaa sana: Niin pitkä aika siitä kun viimeksi oon kirjoittanut Weasleyn kaksosista tai ylipäänsä muuta kuin synkähköä angstia. Tuntuu vähän kuin olisi palannut lapsuudenkotiin tai jotain. Haaste on
12+ virkettä IX.
Väritön
”Kohteliaisuudet ovat yliarvostettuja”, Fred murahti veljelleen heittäydyttyään tämän sängylle.
”Olet kiistatta oikeassa, veliseni. Vieläkö Angelinalla on herne nenässään?” George kysyi joutuen esittämään kepeää.
”Jep; hän ei suostu unohtamaan sitä kun sanoin hänellä olevan undulaatin aivot. Vaikka pyysin anteeksi ja tarjosin banaanikakkuakin! Pakeni kiivastuneena aamukasteeseen sanoen menevänsä kasvihuoneille”, Fred kertoi ymmällään. Toukokuu oli yli puolenvälin ja Fred tiesi ajan pian kuluvan loppuun. George ei tahtonut ketään itsensä ja veljensä väliin, eikä siksi osannut tuntea sääliä veljensä apaattisen ilmeen nähdessään. Toisinaan hänen mielessään eksyilevät ajatukset saivat sydämen paukuttamaan kiihkeästi kylkiluita vasten. Öisin hän pyöri lakanoissaan ja repi unissaan veljeään kravatista. Aamuisin hän tuijotti kahvikuppiinsa, Fred toiselle puolelle pöytää. George odotti kesää vaikka pelkäsi tulevaa.
”Totta kai tulen kaipaamaan”, Fred mutisi tytölle koulujunassa eikä George ollut varma, valehteliko tämä; hän ei osannut lukea sävyjä veljensä ilmeistä. George vaihtoi mieltään usein, välillä tahtoi jäädä veljensä luo, hetken päästä karata astronautin lailla kauas tuntemattomaan. Ei kai side toiseen pisamaposkeen voinut katketa kuin tulitikku, ja pelkästään yhden tytön takia?
”Petturi”, George pyöritteli sanaa suussaan aina veljen nukahdettua. Georgen kesä oli väritön, Fredin vaaleanpunainen. Fredin vaa’assa taistelivat veli ja tyttö; ensimmäinen oli jo menettänyt asemansa ensisijaisena jakajana salaisuuksille.
Kesä ehti kuolla nietosten alle Fredin ajatusten vaihtamatta vuodenaikaa. Georgen korottaessa ääntään ensimmäistä kertaa pitkään aikaan hän sai veljensä havahtumaan: ”Mikä ukkosrintama veljen hartioilla raivoaa? Et näytä veli kultaiselta vaan veli kalpealta.” George näki peilistä painuneen ryhtinsä ja tummat silmänaluset, hymy oli väsynyt ja vaimea. Vihanpuuskassa hän kohotti kätensä ja oli itse jo rientänyt huoneesta kuullessaan veljensä kiroavan poskeen osunutta lyöntiä. Fred pyysi anteeksi, mutta rauhaa tämän kanssa solmiessaan George pohti, milloin saisi kaikki värit takaisin.
Sanalista:
1. kohteliaisuus
2. kiista
3. herne
4. undulaatti
5. banaanikakku
6. aamukaste
7. toukokuu
8. apaattinen
9. kylkiluut
10. repiä
11. kahvi
12. pelko
13. kaipaus
14. astronautti
15. tulitikku
16. petturi
17. väritön
18. vaaka
19. nietos
20. ukkonen
21. kultainen
22. peili
23. vaimea
24. kuulla
25. rauha