Otsikko: Nähdään toisella puolella
Fandom: MCU/Marvel (erityisesti Black Widow & Civil War -leffat)
Kirjoittaja: Violetu
Ikäraja: K-11
Hahmot: Natasha Romanov & Bucky Barnes
Genre: Angst, drama, hurt/comfort
Summary: Buckyn tila tuskin oli hänen korjattavissaan, mutta Natasha ei mahtanut mitään sille, että hänen oli silti saatava yrittää.
A/N: Kirjoitin tämän oikeastaan heti silloin heinäkuussa, kun olin nähnyt Black Widown, sisältää siis spoilereita! Eli sijoittuu jonnekin Black Widown jälkeen, ja ennen Civil warin lopputekstien välissä olevaa kohtausta. Potkaisin tällä myös itseäni feelsehin Enjoy!
***
Nähdään toisella puolella
Natashan sydän jyskytti, ja sormet puristuivat tiukemmin tulipunaisen ampullin ympärille.
Mitä jos se ei toimisikaan? Kannattiko siitä edes kertoa Stevelle, jos kävisi niin, ettei se toimisi? Oliko pahempi antaa turhaa toivoa, kuin olla antamatta toivoa lainkaan?
Hän oli jo auttanut Steveä saamalla heille kontaktiltaan kiiturin käyttöön, ei hänen tarvinnut vielä kertoa, että hänellä saattoi olla lääke Barnesin tilaan. Hän auttoi jo Steveä pelastamaan Samin ja Clintin, Wandan ja sen muurahaistyypin.
Buckyn tila tuskin oli hänen korjattavissaan, mutta Natasha ei mahtanut mitään sille, että hänen oli silti saatava yrittää. Hän halusi vapauttaa kaikki kaltaisensa, Antonian jälkeen vielä entistäkin suuremmalla palolla.
Bucky ei ollut käynyt läpi Red Roomia, mutta se, mitä Natasha tiesi Hydran aivopesusta ja Winter Soldier -ohjelmasta oli tarpeeksi lähellä.
Jos ampullin kaasu ei toimisi, hän keksisi jonkin toisen keinon.
Natashan huulilla käväisi pieni hymy, niin elävästi hän kuuli Yelenan syyttävän Natashaa poseeraamisen lisäksi nyt vielä sankarikompleksistakin.
Wakandan vihreys alkoi näkyä kiiturin ikkunoiden takana, ja Natasha sujautti ampullin taskuunsa. Steven ei tarvinnut tietää siitä, ei aivan vielä.
***
Natashan lahjoilla ei ollut mitenkään erityisen vaikeaa saada kahdenkeskistä hetkeä Barnesin kanssa.
Steven kertoman mukaan Bucky oli alusta asti Wakandassa vetäytynyt enimmäkseen omiin oloihinsa, ja se sopi Natashan suunnitelmiin enemmän kuin hyvin.
Hän ei mitenkään yrittänyt kätkeytyä, mutta silti Bucky hätkähti hänet huomatessaan. Miehen ilme synkistyi heti.
"Sinä", hän murahti.
"Ethän sinä edes tunne minua", Natasha vastasi hymyillen vähän.
"Etkä sinä tunne minua, ja silti sinulla on minulle ilmeisesti jotain sanottavaa", Bucky vastasi.
"Vai haluatko anteeksipyynnön niistä… olen mennyt laskuissa sekaisin montako kertaa olen ampunut sinua tai yrittänyt muuten tappaa sinut."
"Winter soldier yritti sitä, et sinä."
"Minä olen Winter soldier, jos et ole sattunut huomaamaan. Sama naama", Buckyn hymy oli kyynisen huvittunut, ja kun Natasha yritti protestoida, mies jatkoi: "Jos minä en muka ole Winter Soldier, niin etkö sinä ole Black widow, red roomin tuotos?"
"Steve on kertonut, että sinä - " Natasha aloitti, mutta Bucky keskeytti hänet heti.
"Se Bucky, josta Steve on kertonut, kuoli vuonna 1943, häntä ei ole enää."
"James", Natasha huokasi ja hieraisi kasvojaan, "minulla saattaa olla jotain, mistä on ehkä sinulle apua."
Bucky vaikeni pitkäksi toviksi. Natasha saattoi melkein kuulla, miten miehen aivoissa raksutti.
Miehen silmissä vuorottelivat toivo ja epäusko, ja lopulta mies avasi suunsa sen näköisenä, että saattaisi ehkä oksentaa.
"Millä lailla apua?" Buckyn silmät olivat suuret kuin ajovaloihin joutuneella peuralla, ja tämä näytti äkkiä Afrikan laskevan auringon hehkussakin kalpealta.
Natasha kaivoi ampullin taskustaan ja alkoi selittää, miten kaasu oli vaikuttanut leskiin, jotka olivat jo aivan viittä vaille ottamassa häntä hengiltä.
Bucky kuunteli aivan hiljaa, ja laski lopulta Natashan kertomuksen päättyessä katseensa maahan.
“Jos me kokeilemme sinun kaasuasi, Stevelle ei kerrota. Kenellekään ei kerrota. En halua, että sinäkään vaarannat itseäsi, kun yrität auttaa minua.”
“Minä olen tottunut vaarantamaan itseni”, Natasha kohautti olkiaan, mutta Bucky vain pudisti päätään.
“Tämä tehdään minun ehdoillani, jos tehdään.”
He väänsivät asiasta hetken, mutta Bucky ei suostunut tekemään minkäänlaisia myönnytyksiä.
Jos triggerisanat otettaisiin kuvioon mukaan, he lukitsisivat Buckyn T’Challan erityisvankikoppiin, jonka seinät olivat vibraniumia, ja sanat lausuttaisiin jotenkin ulkopuolelta teknologian voimin.
Tämä tarkoitti T’Challan ja Shurin sotkemista mukaan, mutta vaihtoehdot olivat vähissä.
*
“Olisin varmaan muutenkin päätynyt juuri tähän koppiin, jos asiat olisivat menneet toisin, olettaen, että T’Challa ei olisi suoraan tappanut minua”, Bucky murjaisi, kun he odottivat käytävässä, että hän saisi mennä huoneeseen.
Natashaa ei liioin naurattanut, mutta hän pakottautui hymyilemään silti.
Bucky ainakin yritti katsoa asioita valoisalta kantilta, mutta Natasha huomasi vain ajattelevansa, mitä tekisi, jos kaasu ei toimisi.
Tai no, enemmän sitä, että jos ajatus tuntui hänestä näin pahalta, miltä se mahtoi Buckysta tuntua.
Kun Shurin ääni aloitti tarkkailukopista lähtölaskennan siihen, että Bucky sai astua sisään, Natasha tarttui Buckyn käteen ja katsoi miestä rohkaisevasti.
“James, jos tämä ei toimi, me keksimme jotain muuta.”
Bucky katsoi häntä hiukan yllättyneenä, mutta puristi Natashan kättä ja hymyili vaisusti.
“Eihän minulla oikeastaan ole tässä mitään hävittävää.”
Nyt Natashasta tuntui pahalta, että hän oli alun perinkään mennyt edes ehdottamaan tätä. Jos hän olisi pysähtynyt aiemmin kuuntelemaan vaistoaan, hän olisi kuullut sen “EI TÄMÄ TOIMI” -huudon, joka nyt tuntui täyttävän kaikki hänen aistinsa.
Buckya ei todennäköisesti oltu manipuloitu kemiallisesti, joten tämän triggereitä ei voitaisi poistaa pelkästään kemiallisesti.
Tällaisen epätodennäköisen yrityksen takia hän oli valmis laittamaan Buckyn kokemaan miehelle traumaattiset triggerisanat uudelleen.
“Sinä voit vielä perääntyä, voidaan perua koko juttu”, Natasha kiirehti sanomaan ja puristi Buckyn kättä edelleen, vaikka mies oli ottanut jo ensimmäisen askeleen kohti sellin ovea.
“Minulla on varasuunnitelma, jos tämä ei toimi. Älä huoli”, Bucky kääntyi katsomaan Natashaa, mutta ilme Buckyn kasvoilla oli kaikkea muuta kuin vakuuttava.
“Mikä se on?” Natasha kysyi irrottamatta toisen kädestä. Hän oli melko varma, ettei halunnut tietää miehen varasuunnitelmaa, mutta hänen oli pakko kysyä.
“Ei mitään pysyvää. Tehdään nyt vaan tämä”, Bucky irrottautui Natashan otteesta ja hymyili olkansa yli astuessaan selliin, “nähdään toisella puolella.”
Natashan oli pakko katsoa poispäin, miehen hymy oli niin surullinen.
He eivät nähneet toisella puolella.
Natasha näki Buckyn seuraavan kerran, kun tämä oli jo unessa kryotankissa.
***
