Otsikko: Ruudullisen huovan alla
Tekijä: Haruka
Paritus: Herlon eli Marlon/ Heikki ihmishahmoissaan
Genre: Slash, romance, fluffy
Ikäraja: S
Vastuunvapaus: Pojat kuuluvat minulle, etsikää omanne.
Haasteet: Originaali10#2 toinen kierros, Slash10 #3, ficlet300 ( 95. Syksy)
Sanoja yhteensä: 254
A/N: Slash10:n kolmas kierros tulee täyteen omalta osaltani tällä tekstillä. Pyysin Räpessä kirjoitusaiheita ja joku heitti, että kirjoittaisin syksystä, rakkaudesta, kaakaosta ja huovasta. Ja koska tykkään kovasti Heikistä ja Marlonista hahmoina, halusin kirjoittaa heistä vielä yhden tällaisen hieman lyhyemmän tekstin ennen kuin alan työstää ”Kulmahampaista” sen ansaitsemaa pidempää versiota, josta tulee aikanaan myös mun esikoisromaanini (melkoinen tavoite, mutta yritän pysyä siinä).
Mikäli joku tämän lukee, olisi kiva kuulla kommenttia.
***
Nuotion savu kirvelee Heikin silmiä pojan lisätessä siihen pari puuta lisää. Keltasilmäinen poika kietoo alastoman vartalonsa ympäri tiukemmin puna-valkoruudullisen huovan. Marlon nappasi huovan mukaansa kaupungista käydessään ihmisten ilmoilla etsimässä heille ruokaa suden hahmossa ja pihisti samalla huovan Terhin ja Siljan asunnon verannalta, jonne jompikumpi tytöistä oli sen vahingossa jättänyt. Heikki voi tuntea huovassa aavistuksen Siljan tuoksua, kuin tuulahduksena ajasta, jonka jätti taakseen.
Kun Marlon saapuu luolaan, Heikki on käpertynyt melkein kiinni nuotioon, tuijottaa sinisilmäistä poikaa kasvot nokisina. Marlon ryömii tämän viereen kiskoen puolet huovasta ympärilleen. Keltasilmäinen poika värähtää tuntiessaan toisen kylmän ihon vasten omaansa.
”Onko kylmä?” susipoika kuiskaa kissapojalle, joka pyrkii karkuun kylmyyttä. Heikki nyökkää ja huokaa:
”Olisi edes kuumaa maitokaakaota.”
”Mutta kun ei ole. Ja sitä paitsi… Mitä sinä tekisit kaakaolla, kun voit saada jotain paljon parempaa?” Marlon ihmettelee sitten yhä kuiskaten.
”Kuten mitä?” on Heikin vuoro ihmetellä.
Vastaukseksi Marlonin kieli nuolaisee Heikin nokista poskea. Heikki pyrskähtää huomatessaan, että susipojan kieli on muuttunut mustaksi noen takia, mutta vaikenee pian tuntiessaan susipojan huulet omillaan.
”Nokinaama”, Marlon hellittelee toista.
”Karvapallo”, Heikki hymähtää toisen huulia vasten ennen kuin sujauttaa kielensä leikittelemään toisen hampaiden väliin.
He painivat hetken yhdessä, kunnes Marlon haukottelee ja toteaa, että muuttuu takaisin sudeksi nukkuessaan. Heikki miettii Marlonin sanoja, sitä, onko hänenkin muututtava takaisin, mutta hän tietää, ettei voi jäädä ihmishahmoonsa. Ei, vaikka haluaisi sitä kovasti.
Marlonin siniset silmät painuvat kiinni. Heikki valvoo vielä hetken rakastettunsa vierellä, painaa tämän hiuksiin pari kevyttä suukkoa, nuolaisee karhealla kielellään, koska on alkanut muuttua takaisin kissaksi. Ja lopulta kissapoikakin nukahtaa ruudullisen huovan alle, vasten suden lämmintä turkkia.