Nimi: Kynsiä ja hampaita
Kirjoittaja: beauti
Genre: angst
Ikäraja: K-11
Varoitukset: Viittauksia raiskaukseen ja kuolemaan
Summary: "Ihminen on toiselle susi."
A/N: Sain insipiraation äidinkielen tunnilla yhdestä susiaiheisesta runosta.
Kynsiä ja hampaita
Kun makasin siinä maassa, en kyennyt liikkumaan. Raajani olivat kunnossa, mutta ne eivät totelleet. En tiennyt, halusinko niiden edes tottelevan. En halunnut herätä kauhunsekaisesta tilastani. En halunnut tämän olevan todellisuutta vaan halusin haihtua pikkuhiljaa pois. Minulle ei pitänyt käydä näin.
Isoäitini oli varoitti minua kaupungin vaaroista joka kerta, kun kävin kotona maalla. Hän varoitti minua vieraista miehistä ja myöhään ulkona liikkumisesta. Kaupungissa ihmiset puolestaan nauroivat varoivaisuudelleni. He olivat huolettomia. He sanoivat, että pärjäänhän minä metsässäkin. En kuitenkaan maininnut, että en kulkenut enää metsissäkään.
Ihminen on toiselle susi. Niin sitä sanotaan. Siinä maassa maatessani ymmärsin sen ensimmäistä kertaa kunnolla. Ei petoja päässyt pakoon kaupunkiin. Täällä vaanivat toisenlaiset pedot, mutta aivan yhtä julmat.
Joku lähestyi minua. Tunsin sen selkäytimessäni. En kuullut mitään. En tuntenut mitään, kunnes joku koski kättäni kädellään. Se käsi oli kylmä. Se ei kuitenkaan ollut julma vaan lempeä. Hiukseni siirrettiin kasvoiltani ja vartaloni peitettiin. Tämä oli ihminen. Hän ei ollut pelkkiä kynsiä ja hampaita.
Yritin puhua, mutta suustani valui vain verta. Olisin halunnut sanoa kiitos. Kiitos, että et ole susi. Kiitos, että löysit minut ennen kuin minut ehditiin syödä. Kasvojeni veri pyyhittiin ja repeytynyt paitani korvattiin takilla. Hameeni korjattiin paikoilleen. Avasin hitaasti silmät palaten maailmaan.
Nainen katsoi minua huolestuneena. Hän oli löytänyt minut aivan niin kuin minä Maijan koulumatkan varrelta. Hän oli löytänyt minut palasina, raadeltuna, susien kadottua jo takaisin metsään. Minun palaseni kursittaisiin kasaan, mutta pikkusiskoni sudet ehtivät viedä.
A/N: kommentteja?
