Nimi: Tähtiä silmissäsi (untenlasten maailma)
Kirjoittaja: Vlad
Genre: femme
Ikäraja: S
A/N: Sain viimein viimeisteltyä kauan sitten aloittamani satu-tyylisen originaali oneshottini, jonka kirjoittamiseen ensimmäinen inspiraatio lähti lukion biologiankirjasta. Sen jälkeen tämä unohtui pitkäksi aikaa jonnekin pöytälaatikon uumeniin ja sitten wordin uumeniin. Nyt se saa nähdä päivänvalon Finissä. Jostain syystä tähän valikoituivat nimenomaan untenlapsi ja tähti päähenkilöiksi ja melkein voisin joskus myöhemminkin kirjoittaa untenlapsista (he ovat siis unia ja elävät niin kauan, kuin ihmiset näkevät unta. Samasta syystä untenlapsia on valtavasti, mutta lyhyen eliniän takia määrä pysyy aikalailla tasassa, koska 1 untenlapsi yhtä ihmistä kohden)
Taivas maalautuu auringonlaskunpunaiseksi ja ensimmäiset tähdet syttyvät taivaankannelle. Uni tietää, että jossain tuolla, toisten maailmojen porteilla kiertää Kharon. Tällä kuulla on ihan erityinen merkitys Unelle, tämä on kuullut taivaankappaleesta tarinoita – kertomuksia siitä, kuinka Kharon on oikeasti elollinen olento ja tähtien sukulainen. Hymy koristaa sinertäviä huulia ja tytön siniharmaat silmät tuikkivat. Uni rakastaa kauniita iltoja, kun ensimmäiset tähdet sytyttävät valonsa ja on vielä lämmin. Ei ole ensimmäinen kerta, kun Uni toivoo, että olisi Tähti eikä untenlapsi. Tytön mielestä Tähdet ovat kauniita ja niiden pitkäikäisyys on jotain, mitä hän kadehtii ja katselee palvoen. Untenlapsia syntyy paljon, mutta ne elävät vain muutaman tunnin. Tähdet ovat ikivanhoja, ne elävät miljardeja vuosia, mikä on Unelle täysin absurdia. Tähtiin verrattuna hän on päiväperho, katoavan maailman lapsi ja lyhytikäisyydellään kirottu. Tyttö kellahtaa selälleen pehmeälle, hopeiselle nurmelle ja tummat hiukset muodostavat tyynen lammen hänen kasvojensa ympärille. Vasta tähdenlento saa tytön havahtumaan haaveistaan. Jo ensimmäisenä hetkenään Uni oppi, että tähdenlento tarkoitti jotain pahaa; Tähdet eivät putoilleet huvikseen.
”Kuka sinä olet?” kysyy hiljainen ääni Unen takana. Ääni kuuluu naiselle ja se on musikaalisen korkea. Untenlapsilla ei ole koskaan sellaista ääntä, sellaista, joka solisee vuoristopuroissa ja tanssii tähtien seassa taivaanlaella. Uni kääntää päätään ja haukkoo henkeään huomatessaan tuijottavansa itseään reilusti pidemmän naisen hopeisiin silmiin.
”Uni”, Uni mutisee ja repii katseensa väkivalloin irti naisen kauniista piirteistä. Nainen virnistää ja tämän silmät välähtävät.
”Theta”, kuuluu vastaus ja untenlapsi nyökkää. Hän ei osaa muutakaan, hän ei ole koskaan ennen tavannut ketään, jota hän voisi edes verrata tähän naiseen, joka tuli noin vain juttelemaan hänelle. Kukaan ei ole koskaan aikaisemmin tullut puhumaan Unelle, hän on koko ikänsä ollut untenlasten hylkiö – se, jolle ei kerrota salaisuuksia tai yhteisten leikkien sääntöjä. Yksinäinen susi keskellä lammaslaumaa, vaikka lampaat eivät tätä sutta pelänneetkään.
Kaunis, valkoista valoa hiljaa hehkuva nainen istuutuu Unen viereen ja kääntelee hohtavia käsiään. Uni tajuaa tuijottavansa ja tyttö kääntää katseensa, posket saavat tummemman sinisen sävyn. Uni ei ole koskaan kuvitellut tapaavansa Tähteä, mutta nyt kun ihme on tapahtunut, untenlapsi on lumoutunut. Hän ei osaa sanoa mitään, vaikka haluaisi kertoa paljon erilaisia asioita, mutta hänen sydämessään on tukos. Lopulta Uni saa pakotettua suunsa auki ja kysyy hiljainen hymy huulillaan.
”Mitä varten sinä olet täällä alhaalla?”
Thetan huulilla hohtava hymy saa Unen sinistymään ja kuiskaamaan: ”Ei tarvitse vastata, jos kysymys on epäkohtelias.”
Theta kuitenkin naurahtaa soljuvalla äänellään ja huokaa.
”Minä tulin alas, koska minulla on tehtävä. Minun oli määrä tavata eräs erityinen untenlapsi ja kerrottava hänelle jotain hyvin tärkeää.”
Uni ei meinaa pysyä aloillaan, vaan liikehtii levottomasti sijoillaan. Theta vain katselee untenlapsen käyttäytymistä ymmärtäväinen ja myötätuntoinen hymy huulillaan, tietäväinen katse salaperäisissä silmissään. Theta tietää, että Uni haluaisi olla Tähti, mutta samalla Theta tietää ettei se tule olemaan koskaan mahdollista. Uni on tuomittu lyhyeen elämään, eikä edes hän pysty muuttamaan sitä, vaikka hän on kaikista maailman roduista ylin. Edes Kharon, hänen ylimpänsä ja vanhimpansa ei osaa tehdä kenestäkään kuolematonta. Vain muistot ja Tähdet ovat kuolemattomia ja untenlapset ovat kuolemattomia vain sillä lyhyellä hetkellä, kun he elävät. Theta ymmärtää, että hänen tulee pitää kiirettä. Hän on alhaalla vain yhtä tarkoitusta varten ja jos hän ei ole nopea, hetki liukuu sormien välistä kuin tiimalasin hiekka eikä hän saa sitä enää koskaan takaisin. Unen elämässä on reikä, josta hiekka valuu hitaasti tyhjyyteen, kuluttaen kyseisen untenlapsen elämän vähitellen kohti vääjäämätöntä loppuaan.
”Uni, minulla ei ole kauheasti aikaa. Minun on kerrottava sinulle jotain, mutta se ei ole helppoa eikä minun ole helppo kertoa sitä varsinkaan, kun tiedän, mitä sen jälkeen tapahtuu.”
Theta kerää rohkeuttaan ja kumartuu lopulta päätöksensä tehden aivan Unen korvan juureen, hipaisee huulillaan tämän herkkää, sinistä ihoa ja untenlapsi saa syvänsinisen sävyn. Viimeinen hetki, ironista kyllä Theta tietää, että ihmiset kutsuvat tätä nimenomaista hetkeä ennen pimeää siniseksi hetkeksi. Thetalle hetki on musta, sillä se merkitsee yhden vaiheen päättymistä ikuisesti.
”Uni, et ehkä usko tätä, mutta kaikki ne hetket, kun olen katsellut sinua tuolta ylhäältä, Kharonin vierestä, niin jokaisella hetkellä olen kaivannut sinua. Olen halunnut maata vieressäsi öisin, valaista tietäsi, suojella sinua. Mutta samalla olen tiennyt, että se onnistuu vain yhdellä hetkellä, nyt. Tämä hetki on viimeinen, tämän jälkeen ei ole enää toista samanlaista, ei toista untenlasta tai Tähteä, jotka kaipaavat toisiaan sielujensa pohjasta. Enää ei tule untenlasta, jonka silmissä asuu tähti. Siksi minä olen nyt alhaalla, sinun vieressäsi ja kerron sinulle, että olen rakastanut ja odottanut sinua koko elämäni ajan.”
Uni hymyilee ja Tähti ja untenlapsi painavat huulensa toistensa huulia vasten ja jakavat suudelman, joka jää toisen heistä viimeiseksi.
