Author: Sca
Genre: romance, tuplaraapale, ehkä lievä humour tai jotain
Pairing: Sirius/Remus
Rating: S, kielenkäytön takia //zougati muokkasi ikärajan vastaamaan uusia ikärajoja
Disclaimer: Henkilöt eivät ole minun omiani, leikin vain niillä.
A/N: Outoa, että mä nykyään saan harvoin valmiiksi muita kuin vain raapaleita ja tuplaraapaleita. Ja tämä on itse asiassa eka fic, jonka olen kirjoittanut preesensissä. Kommenteista tykkään.
Aamunkostea
Makaan aamusta kostealla nurmikolla selälläni silmät kiinni. Pääni taitaa olla kukkapenkissä, mutta se ei jaksa kiinnostaa minua. Tai ehkä se on pensas. En minä tiedä. Toinen käteni hipoo Jamesin hiuksia – onkohan hän jo sammunut? – ja toinen retkottaa nurmikolla ja sormeni nypläävät kosteaa nurmikkoa. Jalkani ovat suoristettuina eteenpäin. Valkoinen kauluspaitani ei varmastikaan ole enää niin kauhean valkoinen. Olemme jossain Jamesin kotitalon lähistöllä, kiitos Jamesin todella viisaan idean lähteä kävelemään tänne korpeen tuliviskipullojen kanssa. Joku jästimummo vielä löytää meidät ja luulee meitä joksikin rikollisiksi.
Kuulen kauempaa askelia ja tömähdyksen. Sitten kuulen Siriuksen kauniin naurun – kyllä, kaunis ääni kännissäkin – ja sitten askeleet lähestyvät minua.
”Me nyt sitten ollaan kahdestaan”, hän sanoo jostain edestäni. Se tömähdys taisi siis olla Peter. En vaivaudu avaamaan silmiäni, mutta nyökkään. ”Onko tuliviskiä enää?” hän kysyy. Pudistan päätäni ja huidon kädelläni jonnekin sinne, missä arvelen tyhjän pullon olevan. Kumpikaan ei sano mitään. Hiljaisuus. Minä oikeastaan pidän hiljaisuudesta.
”Ai saatana! Antura, oliko ihan pakko?” huudahdin, sillä Sirius päätti hypätä syliini. Hän nauraa ja avaan silmäni. Hän istuu päälläni hajareisin, pilke silmäkulmassa ja virne huulilla.
”Oli, Kuutamo-kulta. Pitäähän meidän nauttia kahdenkeskisestä ajasta”, hän mutisee ja hänen päänsä lähestyy omaani. Avaan suuni sanoakseni jotain, mutta Sirius sulkee suuni märällä ja epämääräisellä suudelmalla.