Ficin nimi : Kesäaamun auringonnousu.
Kirjoittaja: Kapsuuu
Genre: One-shot, fluffy(/snog)
Ikäraja: K11
Paritus: Remus/Sirius
A/N: Eli kyseessä on ensimmäinen fic ikinä ja Wolfstar on sellainen kiva paritus mitä oon tykännyt lukea ja nytten sain sitten inspiksen kirjottaa tälläsen pikku one-shotin. Tiedän, tämä on todella lyhyt mutta baby steps, pienestä on hyvä aloittaa!
Risut ja ruusut olis todella kiva ja myöskin suotavaa, että osaan sitten jatkossa parantaa! Betana toiminut finiin kuulumaton henkilö. IKÄRAJASTA vielä sen verran että pistin varmuuden vuoksi vähän yläkanttiin kun kuitenkin kyseessä ensimmäinen oma ficci niin en oikeen vielä handlaa näitä ikärajoja
*****
Aurinko oli vasta nousemassa puiden takaa, mutta Sirius makasi sängyssä pystymättä nukkumaan. Kesä oli aluillaan ja lintujen laulu kuului avonaisesta ikkunasta.
”Anturajalka, tiedät etten pidä siitä, että tuijotat kun yritän nukkua”, Remuksen ääni oli uninen ja rauhallinen. Sirius virnisti ja siirtyi hieman lähemmäksi.
”Hei ihan oikeasti, henkesi haisee samalle kuin koiralla, se ei ole miellyttävää näin aikaisin aamusta!”
”Anteeksi, mutta sille minä en voi mitään”, Sirius vastasi ja suukotti unista miestä hellästi olkapäähän.
Remus käänsi kasvonsa Siriusta kohden ja hymyili.
”Hyvää huomenta vaan sinullekin sitten.”
”Huomenta rakas. Keitänkö kahvia?” Sirius kysyi samalla miehen kaulaa ja poskia suudellen.
”Kohta. Ei vielä”, Remus vastasi, veti miehen kiinni itseensä ja suuteli pitkään.
Hän tunsi toisen hymyilevän hänen huuliaan vasten, naurahti hieman ja vetäytyi hieman kauemmaksi.
”Sirius.”
”Hmm.”
”Se kahvi voisi kyllä sittenkin maistua.”
”Kuutamo. Olet hyvin, hyvin, hyvin julma mies!”
Remus naurahti. Sirius yritti kiukutella hänelle heidän hellän hetken loppuessa niin lyhyeen, mutta hymyillen vetäisi Remuksen paidan päällensä ja lähti keittämään kahvia. Remus nousi ja meni ikkunalle ja aukaisi sitä hieman lisää. Lämmin ja raikas tuulenvire pääsi huoneeseen ja hymy nousi miehen kasvoille. Hetken siinä seisottuaan keittiöstä kantautuva kahvinkeittimen ääni ja ruuan tuoksu havahdutti Remuksen. Hän käveli keittiöön ja jäi ovensuuhun katselemaan kumppaninsa toimia keittiössä. Hän hiipi Siriuksen luo, halasi takaapäin ja suukotti tämän niskaa.
”Vanha koira ei opi uusia temppuja ei taida pitää paikkaansa sinun kohdallasi, et sinä ennen kokannut. Onnistut aina yllättämään uusilla asioilla.”
Sirius kääntyi ja virnisti.
”Tarkoittaako tämä, että minut palkitaan makupaloilla ja rapsutuksilla?”
”Jos olet oikein kiltti poika tänään niin voin ehkä palkita sinut jollain mieluisalla tavalla”, Remus vastasi hymyillen ja suukotti ensin miehen nenää ja siirtyi siitä lempeään suudelmaan.
”Vaikuttaa hyvältä, pitänee useammin laittaa aamupalaa”, Sirius tuumasi hymyillen.
Ikkunasta sisään paistava aamuaurinko kultasi Remuksen hiukset. Sirius katseli häntä ja ajatteli, että tämä tässä, seisoa keittiössä rakkaansa kanssa, oli onnea.
