Author: Scaramouche
Genre: fluffy, romance
Rating: sallittu
Pairing: Lily/James
Summary: Vihkisormus tuntuu jäätävän kylmältä, aivan kuin se olisi ollut ulkona lumisateessa, ja Lily sulkee molemmat kätensä Jamesin sormien ympärillä lämmittääkseen niitä.
A/N: Pikkiriikkinen fluffypaukku, jonka kirjoitin sillun kun se ensilumi joskus satoin (nyt siitä on vain muisto). Overflow-fluffy, älä lue, jos olet allerginen siirapille.
Challenges: FF100: 061: Talvi, One True Something 20 (pairing: Lily/James)
”Lily, siellä sataa lunta.”
Jamesin ääni kuulostaa iloiselta ja Lily nostaa katseensa kovia kärsineestä kirjasta ikkunaan huokaisten turhautuneena. Hän värähtää automaattisesti kylmästä ja on tyytyväinen, että hänellä on yllään Jamesin paksu villapaita, jonka hihat voi helposti vetää sormien yli. Hän käpertyy sohvassa mahdollisimman pienelle kerälle ja katsoo puhtaan valkoisia lumihiutaleita vihaisesti ikkunaruudun läpi.
”Sulaisivat pois”, Lily mutisee ja toivoo, että olisi jo kevät. James nauraa ja lysähtää sohvalle hänen viereensä.
”Älä viitsi, Lils, nyt on vasta lokakuun loppu!” hän hymyilee samaa ilkikurista hymyä johon nainen alun perin rakastui. Lily vain pyörittää silmiään ja yrittää jatkaa kirjansa lukemista. ”Et voi väittää ettei pieni lumisota olisi hauska.”
Lily mulkaisee miestään pahasti ja sulkee kirjan merkittyään sivun. ”Onko tämä keskustelu todella käytävä joka vuosi?” hän mutisee ja laittaa kätensä puuskaan. ”Ei, minä en pidä talvesta, en lumesta enkä kylmästä enkä märästä enkä pimeästä enkä mistään siihen liittyvästä. Ja sinä tiedät sen oikein hyvin.”
James hymyilee ja vetää vaimonsa kainaloonsa. Lily ottaa siihen hyvän asennon ja varoo visusti katsomasta ikkunaan, hän ei tahdo nähdä niitä petollisen kauniita hiutaleita jotka lumoavat kaikki hentoudellaan ja puhtaudellaan, ja valtaavat sitten maan tehden koko pihasta jäätävän kylmän ja kolean. Mutta Lily ei sano mitään, James vain vastaisi selittämällä, miten kauniita lumihiutaleet olivat, ja miten uskomattomia puut ovat saadessaan lumipeitteen. Ja luultavasti muistuttaisi että heidän ensisuudelmansa aikana satoi lunta ja Lilyn hiukset olivat hiutaleiden peitossa.
Vaikka ulkona sataa lunta ja on miltei viisi astetta pakkasta, Jamesin villapaita päällä miehen kainalossa Lilyllä on oikein hyvä ja lämmin olo. Hän sulkee silmänsä, kuuntelee kaappikellon tikitystä ja radion hiljaista kohinaa keittiöstä ja silittää Jamesin viileitä sormia. Vihkisormus tuntuu jäätävän kylmältä, aivan kuin se olisi ollut ulkona lumisateessa, ja Lily sulkee molemmat kätensä Jamesin sormien ympärillä lämmittääkseen niitä.
”Minä en voi uskoa että joku ei pidä talvesta”, James mumisee Lilyn hiuksiin ja nainen hymähtää sanomatta mitään. He istuvat hetken hiljaa ja sitten Lily tuntee Jamesin naurahtavan.
”Ja pidän kyllä huolen että osallistut tänä talvena ainakin yhteen lumisotaan.”
