Nimi: Kyllä minä tiedän, mitä piilottelet siellä housuissasi
Haasteet: Älyttömät otsikot- haaste ja lisäks Ripplen haaste, joka meni näin: Otsikko: (vapaavalintainen)
Genre: (vapaavalintainen)
Ikäraja: mielellään K11-K15
Paritus: Harry/Draco
Pituus: Jatkishan olisi aina kiva, mutta oneshot käy myös hyvin.
10 pakollista lausahdusta:
"Siis KUKA teki ja MITÄ!?"
"Laita nyt helvetti se pois ennen kuin joku näkee!"
"Pää kiinni ja pysy piilossa."
"Minulla on kylmä."
"Oletko ihan tosissasi?"
"Katso nyt mitä teit"
"Se oli Ron!"
"Häh?"
"Mikä sinua oikein vaivaa?"
"Olen aina pitänyt näistä pehmeistä jutuista."
Paritus: Harry/Draco
Ikäraja: K11
Oma sana: Heheh. Pitkästä aikaa Drarrya, olkaa hyvät! Muuta en tähän sano!
Kyllä minä tiedän, mitä piilottelet siellä housuissasi
Harry Potter käveli jälleen yöllä Tylypahkan pimeitä käytäviä. Hän ei ollut yksinkertaisesti saanut unta ja oli ajatellut, että yökävely auttaisi. Harmi vain, ettei hän voinut käyttää näkymättömyysviittaansa, koska se oli Siriuksella takavarikossa eli toisin sanoen hänen kummisetänsä käytti sitä itse.
Harry oli tätä nykyä onnellisempi kuin koskaan ennen eläessään. Kun oli lopullisesti paljastunut, että Peter Piskuilan oli lavastanut oman kuolemansa, Sirius oli muuttanut kauniiseen omakotitaloon ja ottanut Harryn hoidettavakseen. Pahaksi onnekseen vain muutama viikko takaperin Harry oli jäänyt kiinni eräältä unohtumattomalta yöreissultaan, kun Draco Malfoy oli kävellyt häntä päin. Kumpikin pojista oli kaatunut käytävälle, näkymättömyysviitta oli lentänyt kovassa törmäyksessä pois Harryn päältä ja pian hän oli tajunnut makaavansa arkkivihollisensa päällä. Tietysti Malfoy oli vahingoniloisena kannellut heti rehtorille ja sekä hän että Harry olivat saaneet jälki-istuntoa ja lisäksi Sirius oli vienyt Harryn näkymättömyysviitan.
Harry keskeytti ajatuksensa kuullessaan askeleet perässään. Hän huokaisi syvään ja kääntyi vain nähdäkseen Draco Malfoyn edessään.
”Seuraatko sinä minua, Malfoy?” Harry kysyi vihaisena. Oli Draco Malfoylta pahin mahdollinen hetki seurata häntä.
Malfoy nojaili rennon näköisenä pylvääseen ja virnuili.
”Kyllä, Potter”, hän sanoi ilmiselvästi sarkastisesti. ”Minulla on tapana seurata sinua, koska salaa olen rakastunut sinuun.”
”Sarkasmi kuuluu tänne asti”, Harry sanoi hieman huvittuneena. Hänen oli pakko myöntää, että hän piti näistä naljailuista Dracon kanssa.
”Oho, Potter, en tiennytkään, että tiedät sanan sarkasmi”, Draco vastasi edelleen virnuillen. Hän siirsi vaaleita hiussuortuvia pois kasvoiltaan ja Harry seurasi kuin huumautuneena hänen jokaista liikettään.
”On paljon asioita, joita et tiedä minusta”, Harry sanoi. Draco jäi tuijottamaan poikaa hämmästyneenä – kuvitteliko hän vain, vai flirttailiko Harry Potter hänelle juuri?
”Älä kuvittele, että sinun flirttailusi saa minut rakastumaan sinuun”, Draco totesi, siirtäen painoaan toiselle jalalle.
”En minä flirttaillut sinulle”, Harry sanoi järkyttyneenä. Hän veti taikasauvansa esiin, sillä oli juuri kuullut askelia. ”Onko jengisi tulossa tänne?” hän kysyi kuiskaten Dracolta.
”Mikä jengi? Koko porukka veti sikeitä sängyissään, kun lähdin. Blaise ja Theo olivat niin kietoutuneina toisiinsa ettei voinut sanoa, kumman kädet olivat missäkin”, Draco vastasi huvittuneena, puhuen edelleen kovaan ääneen.
”Kiitos näistä mielikuvista”, Harry irvisti. ”Joku on tulossa.”
”Luultavasti Voro”, Dracokin kuunteli nyt. ”Tule”, hän lisäsi ja otti kiinni Harryn oikeasta kädestä. Harry hämmentyi niin Dracon kylmästä otteesta, ettei osannut hetkeen kuin seurata luihuista.
Draco johdatti hänet salakäytävään, jonka olemassaolosta Harrykaan ei tiennyt. Käytävä oli pitkä ja pian Harry oli jo kadottanut suuntavaistonsa eikä hänellä ollut aavistustakaan, missä päin Tylypahkaa hän vieraili. Käytävä oli pimeä ja kuin labyrintti, samanlaisia ahtaita käytäviä, joissa jopa tavallista lyhyempi Harry joutui kumartumaan. Hän kiitti onneaan siitä, ettei hänellä ollut ahtaanpaikan kammoa. Harry irrotti otteensa Dracosta.
”Pidä kätesi kurissa”, hän sanoi Dracolle vihaisesti.
”Pää kiinni ja pysy piilossa”, Draco tuhahti vastaan. ”Tarkistan, onko reitti selvä”, hän kuiskasi Harrylle, joka nyökkäsi.
Yhtäkkiä Harrya rupesi naurattamaan, kun Draco hiipi hiljaa kohti käytävän päässä olevaa ovea ja avasi sen raolleen. Draco laskeutui agentin tyyliin mahalleen lattialle ja kurkisti salakäytävästä Tylypahkan käytävälle eikä Harry pystynyt pidättelemään naurua. Draco kääntyi ärtyneenä Harryyn päin.
”Mikä naurattaa, Potter?” hän kysyi.
”Sinä”, Harry sai vaivoin sanottua naurunsa välistä. ”Lattialla. Näytit ihan joltain salaiselta agentilta”, hän virnuili.
”Näytin miltä, Potter?” Draco kysyi. Hänellä ei ollut aavistustakaan, mistä Harry puhui.
”Salaiselta agentilta”, Harry vastasi. ”Se on.. tai, anna olla”, hän muutti mieltään kesken lauseen.
”Haluatko tietää, miltä sinä näytit, Harry?” Draco kysyi astuen samalla askeleen lähemmäs Harrya. Harryn sydän alkoi hakata, vaikka hänellä ei ollut aavistustakaan, miksi. Draco oli aivan liian lähellä, hän lähestyi samalla tavalla hiipien kuin Cho oli lähestynyt häntä AK:n viimeisessä kokouksessa edeltävänä vuonna.
Harryn sydän hakkasi paljon enemmän kuin Chon lähestyessä. Hänen katseensa oli Dracon jäänharmaissa silmissä, tämän vaaleissa hiuksissa. Draco oli jo aivan liian lähellä.
”Haluatko?” Draco kuiskasi hiljaa. Harry ei pystynyt sanomaan mitään, hän vain nyökkäsi. Dracon huulet olivat vain muutaman tuuman päässä hänen huulistaan ja pian heidän huulensa kohtasivat toisensa.
Dracon suudelman välistä Harry maistoi nikotiinin, kahvin ja jotain muuta, mitä hän ei osannut määritellä. Harry kietoi toisen kätensä Dracon niskaan ja hieroi sitä, toinen käsi löysi tiensä Dracon vaaleisiin hiuksiin.
Yhtäkkiä heidän suudelmansa pysähtyi. Draco avasi silmänsä, joita hän ei edes muistanut sulkeneensa ja näki Harryn kasvoilta oman järkytyksensä. Suuteliko hän juuri Harry Potteria, ihmistä, jota vihasi eniten maailmassa – jopa enemmän kuin isäänsä?
”Et sitten puhu tästä kenellekään, Potter”, Draco sanoi. ”Ymmärsitkö?”
”Älä viitsi, Malfoy”, Harry tuhahti. ”Tuskin sinä suutelisit minua noin, jos oikeasti vihaisit minua yhtä paljon, kuin väität vihaavasi”, hän lisäsi.
”Minä vihaan sinua”, Draco kuiskasi, mutta ei kuulostanut enää Harryn korvissa niin vakuuttavalta kuin aikaisemmin oli kuulostanut.
”Niin varmaan”, Harry naurahti. ”Minäkin sinua, Draco.”
”Se on Malfoy sinulle, Potter”, Draco sanoi. ”Ja oletko koskaan kuullut sanontaa ’pidä ystäväsi lähellä – viholliset vielä lähempänä’?”
Harry ei vastannut mitään. Draco otti askeleen taaksepäin.
”Muuten, unohdin sanoa, että tie on selvä”, luihuinen lisäsi. ”Jos et halua uutta jälki-istuntoa, niin suosittelen lähtemään nyt. Olemme lähellä rohkelikkotornia”, hän lisäsi ja käänsi selkänsä Harrylle. Eikä Harry ehtinyt sanoa enää mitään, kun Draco jo käveli pois.
****
Seuraavana aamuna Harry heräsi väsyneenä, oli maanantai aamu ja kaikista pahinta aamussa oli se, että heillä olisi ensimmäisenä Kalkaroksen opettamaa Pimeyden voimilta suojautumista. Väsynyt hän oli yöllisen seikkailun jäljiltä ja myös siksi, että oli valvonut puolet yöstä, koska oli miettinyt Dracon suudelmaa.
”Harry James Potter, suosittelen nousemaan ylös nyt, jos henkesi on sinulle kallis!” Harry kuuli vihaisen tytön äänen yläpuoleltaan. Hän voihkaisi kuuluvasti ja sai iskun päälakeensa.
”Hermione!” Harry avasi silmänsä hieroessaan jomottavaa päälakeaan. ”Oliko pakko turvautua väkivaltaan?”
”Se oli Ron!” ruskeatukkainen rohkelikkotyttö puolusteli hymyillen. Hermione seisoi Harryn sänyn vieressä, Ron tämän takana virnuillen. ”Mutta olisin minäkin sen tehnyt, jos olisin tiennyt, että nouset sillä tavalla helpommin ylös. Mikä sinua väsyttää? Oletko taas ollut liikkumassa yöllä? Harry, minä olen sanonut miljoona kertaa, miten vaarallista se on...”
”Rauhoitu, Hermione. Olin liikkumassa käytävillä yöllä ja törmäsin Malfoyhin”, Harry ilmoitti ja tunsi punan leviävän kasvoilleen. ”Hän suuteli minua”, hän möläytti sitten.
”Siis KUKA teki ja MITÄ?!” Ron kiljaisi erittäin tyttömäisesti. ”Puhummeko me nyt varmasti Draco Malfoysta?”
Harry nyökkäsi. Hermionen silmät hehkuivat.
”Voi, Harry, teistä tulisi niin hyvä pari!” tyttö hehkutti. ”Olen aina tiennyt, että hän on salaa rakastunut sinuun...”
”Minä olen aina tiennyt, että hän on hullu”, Ron kuiskasi Harrylle puhuen varmasti Hermionesta.
****
Myöhemmin Harry huomasi taas kävelevänsä Tylypahkan käytävillä yksin. Hän päätti pysähtyä ajattelemaan penkille, joka oli jostain syystä asetettu pylvään taakse, niin ettei ohikävelevä näkisi häntä. Oli myöhäinen ilta.
”Potter, mitä helvettiä sinä täällä teet?” Harry kuuli vierestään äänen ja voihkaisi. Tietysti hän sattui istumaan samalle penkille Draco Malfoyn kanssa, juuri hänen tuuriaan!
”Mene pois, Malfoy”, Harry kivahti.
”Oletko ihan tosissasi?” Draco kysyi kohottaen samalla kulmakarvaansa. ”Viime yönä nautit seurastani.”
”Tänä yönä en”, Harry kivahti uudestaan ja risti jalkansa penkin päälle.
”Kyllä minä tiedän, mitä sinä piilottelet siellä housuissasi”, Draco sanoi äkkiä ja sai Harryn katsomaan itseään. ”Voin avittaa sinua ja avata vetoketjusi”, luihuinen lisäsi ja siirsi kätensä Harryn reidelle.
”Laita nyt helvetti se pois ennen kuin joku näkee!” Harry sanoi puhuen Dracon kädestä.
”Älä viitsi, kukaan ei näe meitä”, Draco tuhahti siirtäen kättään vielä lähemmäs Harryn sukukalleuksia. ”Minulla on kylmä ja tiedän, mikä lämmittää.”
”Hemmetti, milloin sinusta on tullut noin pervo?” Harry kysyi kauhuissaan.
”Kun tajusin, mitä tunnen sinua kohtaan, Harryseni”, Draco vastasi. Hän oli nyt aivan lähellä Harrya, heidän nenänpäänsä koskettivat jo toisiaan. Harry sulki silmänsä.
”Siirrytäänkö Tarvehuoneeseen?” Draco kuiskasi Harryn korvaan ja Harry nyökkäsi silmät edelleen kiinni.
***
Seuraavana aamuna Harry heräsi Tarvehuoneen lattialta Dracon vierestä. Hän katseli hetken nukkuvaa luihuista ja kosketti sitten kaulaansa. Hän henkäisi.
”Hemmetti, Draco!” hän huusi ja luihuinen heräsi hieroen silmiään.
”Katso nyt, mitä sinä teit!” Harry kiljaisi ja osoitti toisella kädellään kaulaansa.
”Minusta se on oikein hieno palovamma”, Draco virnuili. ”Voin tehdä toisenkin, jos haluat.”
Harry mulkaisi poikaa.
”Mikä sinua oikein vaivaa?” hän kysyi.
”Mikäkö minua vaivaa?” Draco pohti haroen vaaleita hiuksiaan. ”Olen vain aina pitänyt näistä pehmeistä jutuista, Potter.”
