Ikäraja: s
Genre: tajunnanvirta, angst
Summary: minä tiedän, ettei toiveita ole luotu toteutumaan, vaan pitämään ihminen hengissä
minä tiedän sinusta liiaksikin. tiedän, miten aamuisin haluaisit vain kaivautua syvemmälle lämpimän peiton alle, puristaa silmät kiinni ja jatkaa unta siitä mihin se jäi, nukahtaa takaisin onnellisten satujen maailmaan. tiedän, miten rakastit juosta alasti vesisateessa ja tuntea pisaroiden putoilevan päällesi kuin kyyneleiden, jotka olivat unohtaneet, että niiden pitäisi surra.
mutta vaikka tiedän sinusta aivan liikaa, kuin olisin päässyt kurkistamaan sisään silmiisi piirtyvien ikkunoiden luukuista ja nähnyt sinut istumassa räsymatolla, kuuntelemassa mozartia rakastuneena, vaikka tiedän, en silti enää saa tuntea sinua. sinä vain katosit ja minä mietin, mikä on virkani, kun enää edes sinä et tarvitse minua pyyhkimään kyyneleitäsi aamuyöllä varjojen leikkiessä ikkunasta piirtyvien valojuovien keskellä, yöperhosten tanssiessa lasin takana mustissa harsoissaan. ja mustan harson minäkin puen päälleni, suren sitä, etten enää ole sinulle. minulla on ikävä sinua, ikävä silkkisiä hiuksiasi, joihin punoin letin toisensa jälkeen ja opin samalla pitämään sinua lähelläni. minä kaipaan sinua tänään, kun pukeudun mustaan sifonkiin, letitän hiukseni tiukalle palmikolle ja suren.
minä toivon, että vielä jonain päivänä saisin pitää sinua lähelläni ja tuntea ihollasi raikkaan sitruksen. minä tiedän, ettei toiveita ole luotu toteutumaan, vaan pitämään ihminen hengissä silloin, kun kaikki toivo on vain kadonnut.