Nimi: Kadotettu
Kirjoittaja: Vlad
Ikäraja: S
Genre: drama, hurt/comfort
Paritus: Aada/Mikael
A/N: Pidän tästä kaksikosta edelleen aivan liikaa. Tekstin nimeen en ole täysin tyytyväinen, mutta olkoon nyt tämän kerran. Tässä on vähän erilainen Aada. Kommentteja saa aina antaa, toivottavasti joku pitää. Virheistä saa aina heittää saappaalla. Tämä teksti osallistuu Originaalikymppiin, One True Something20-haasteeseen ja sana/kuva/lausekymppiin (
kuva)
Suden tassut takovat rytmikkäästi maata. Susi ravaa rauhallisin, mutta tehokkain askelin, jäljittää tuoksua, joka on kiinnittänyt sen huomion. Eläimen kaikki tarmo on kohdistunut jäljitykseen. Tällä hetkellä tuo tuoksu on suden koko maailma, edes sen tarkkojen korvien poimimat aistiärsykkeet eivät saa suden huomiota kääntymään pois jäljittämisestä. Ainoa asia, joka pystyy läpäisemään jäljityksen alkukantaisen riemun on suden suolia kurniva nälkä. Kuitenkin susi pystyy tuntemaan koko ajan täysikuun poltteen niskavilloissaan ja maistamaan sudenmyrkyn hampaidensa terävissä kaarteissa. Täysikuun hopeainen taika pitää Aadan kiinni hulludessa ja suden harmaassa hahmossa.
Suden harmaa kuono kohoaa tummaa yötaivasta kohti ja kumea ulvonta halkoo ilmaa. Hetken kuluttua ilman halki kiirii toinen ulvonta, mutta se ei sutta liikuta. Se on ainoa ihmissusi alueella ja saa siten metsästää rauhassa. Susi ulvahtaa vielä kerran ja lähtee loikkimaan aikaisempaa tuoksua edelleen jäljittäen. Se metsästää nyt tosissaan ja haluaa vain tyydyttää nälkänsä.
Susi loikkaa muristen saaliinsa kimppuun, mutta ei ole onnekas ajoituksensa kanssa. Se on ajoittanut metsästyksen liian myöhäiselle hetkelle. Täysikuu alkaa valua kohti taivaanrantaa, se hipoo horisontin reunaa ja ihminen suden sisässä kohottaa päätään. Ihminen on vielä uninen ja susi on vallassa. Susi on vasta ehtinyt rikkoa saaliinsa ihon, kun aivan toinen halu kohottaa päätään. Se ei ole eläimestä, pedosta lähtöisin, vaan kumpuaa paljon lähempää pintaa: rakkaus. Susi haluaa tuntea sormet turkissaan ja lepuuttaa päätään rakastavassa sylissä. Susi suunnistaa metsän puiden lomitse luovien kohti ihmisasutusta. Täysikuun lumous alkaa hälvetä hitaasti ja eläimen askel sekoaa. Se kompastuu ja terävä risu vetää haavan sen etujalkaan.
Mikael kuulee oven ulkopuolelta hiljaisen ulvahduksen ja menee varovasti avaamaan oven. Hän tietää, että Aada on vaarallinen täysikuulla, mutta Mikael ei voi olla avaamatta ovea. Hän haukkoo henkeään huomatessaan pihassa harmaan suden terävät hampaat irvessä. Poika luo vain nopean vilkaisun taivaanrantaan laskevaa kuuta kohti; varmistaa, että sutta on turvallista lähestyä. Mikael on ihminen eikä tunne susien tapoja, mutta vaistomaisesti hän väistää suden eriparisilmien katsetta ja polvistuu kunnioittavan matkan päähän. Hän odottaa vaieten muodonmuutosta ja haluaa olla Aadan tukena ja toimia tukipuuna, jota susien tavat eivät karkota.
Viimein täysikuun viimeiset säteen katoavat horisontin alle ja susi huokaisee ja istuutuu. Se kohottaa kuononsa kohti taivasta ja ulvoo. Ulvonnasta tulee nopeasti nuoren tytön valitusta, kun suden muoto muuttuu. Mikael on valppaana ja koppaa lempeästi Aadan pienen vartalon syliinsä. Mikael painaa huulensa tytön kellanruskeisiin hiuksiin. Hiuksissa on metsän tuntu. Aada murisee hiljaa ja nuolee Mikaelin suupieltä. Sitten tyttö syventyy nuolemaan hartaasti käsivartensa haavaa.
"Aada, anna kun mä haen laastarin siihen."
Aada vain murisee hampaansa paljastaen ja jatkaa haavansa hoitamista. Mikael ei voi kuin tuijottaa susimaisesti käyttäytyvää tyttöä. Ei tämä ole koskaan ennen käyttäytynyt tällä tavoin.
"Aada, sä oot ihminen, muista se."
Aada murahtaa, mutta lopettaa kuitenkin haavan nuolemisen ja ojentaa haavoittunutta raajaa Mikaelille, joka naurahtaa ja peittää haavan lempeästi laastarilla. Pojan kohottaessa katseensa hän kohtaa Aadan erikoiset silmät. Tytön silmissä on arka katse, joka ei kuulu ihmiselle.
"Muistatko, mitä teit yöllä?"
Aada nyökkää. Mikael kannustaa katseellaan jatkamaan.
"Mä purin jotain. Muuta en muista." Aadan ääni on hiljainen ja vain hädin tuskin inhimillinen, Mikael pystyy kuulemaan suden tytön äänessä. Se on villi ja vapaa. Eriparisilmissä lymyilee yhä susi, vaikka täysikuu on jo kadonnut horisonttiin.
"Aada", Mikael kuiskaa vetäen susitytön syliinsä. Aada reagoi vain murisemalla.
"Aada, mä rakastan sua ja oon sun kanssa." Sanoissa on lupaus olla tukena ongelmassa, jonka Aadan juuri muuttama ihmissusi tulee luomaan. Lisäksi Mikaelin sanat lupaavat tukipuun ihmisyytensä hukanneen tytön elämään. Mikael painaa lempeän suukon Aadan suupieleen ja tyttö nuolaisee pojan suupieltä hiljaa.
