Oi mitä kommentteja! Ihan kuin olisivat fandomin kulta-ajat palanneet ja enemmänkin! Voi kiitos kiitos teille! <3
Vuorna, hihii, ihanaa että myönnät Johnlockin viehätyksen! Näissä shippiasioissa ei ole koskaan liian myöhäistä. (: The Sign of Three on mulle (ja monelle muulle, ainakin mitä internettiin on luottaminen) sillä tapaa merkityksellinen jakso, että sen myötä Johnlock-shippailuni otti aikoinaan ihan uudenlaisia kierroksia ja ehdin jo tosissani toivoa, että shipistä olisi voinut tulla lopulta canon-matskua. Jaksossa ei itsessään olisi edes ollut paljoa korjailtavaa, jos asiat olisivat ottaneet sen jälkeen eri suunnan kuin ottivat. Vaan oli siinä juuri sen tanssin verran korjattavaa, sillä omaa sydäntäni särkee yhä se, ettei Sherlock päässyt tanssimaan Johnin kanssa. </3 Onneksi on fanifiktio!
Ihana kuulla että tykästyit tuohon Sufjan Stevensin kappaleeseen, se todellakin on kaunis! Mahtavaa myös, että tykkäsit tästä fix-itistä ja oih, että tämä palautti mieleesi Johnlockin potentiaalin! Mitä muuta sitä voisi fikkaajana ja innokkaana Johnlock-shippaajana edes toivoakaan! Kiitos kovin ihanasta kommentistasi!
flawless, huippua että Johnlock-angsti sopi sateiseen aamuusi! Omaan pirtaani se sopii kelloon ja säätilaan katsomatta, erityisesti jos ja kun mukana on toivoa! Hauskaa muuten, että nostit tuon kohdan
aivot eivät ole tahrattoman mielen, tykkäsin siitä itsekin, kun keksin, miten saan sen pakollisen leikkaus-sanan ujutettua mukaan tekstiin. Aivot ja Jim Carrey Tahrattomine mielineen taisivat jäädä oman mieleni perukoille muhimaan viime keväisen Sherlock RPF -rustailuni jäljiltä (katsoin muuten pian tämän Heterokromia-fikin kirjoittamisen jälkeen Netflixistä Jim Carreysta kertovan dokkarin
Jim & Andy, joka oli mahdottoman mielenkiintoinen mutta myös vähän järkyttävä siinä, kuinka älyttömän pitkälle jotkut näyttelijät menevät hahmoihinsa eläytymisessä. Mutta oho, tämä ei ollutkaan mikään RPF-fikkini kommakomma, joten nyt eksyn jo aiheesta!).
Oli myös jännää huomata, kuinka synkkänä tämä fikki lukijan näkökulmasta näyttäytyy, koska itse olin kuvitellut kirjoittavani hyvinkin toiveikkaan romanttista fikkiä! Taisi se John kuitenkin äityä aika katkeran kaipaavaksi ennen sitä lopun toiveikkuutta. Ihanaa että pidit tästä ja kommentoit, kiitos oikein paljon!
Angelina, hurmaavaa että valitsit lukea multa taas Johnlockia! Osuva ajoitukseni tämän fikin postaamissa suhteessa arpajaisiin oli ihan sattuma, mutta onnekas sattuma kaikin puolin. (: Hii, ole hyvä biisivinkistä, kiva että tykästyit! Voi juku, niinpä, voihan vietävän John ja Sherlock, mokomat jaksavat aina vaan aiheuttaa niiskutusta vuodesta toiseen täälläkin suunnalla! Kiiitos kerrassaan ilahduttavasta kommentista, ihanaa että fikki iski sopivasti mielentilaasi. Ota tästä nenäliinoja! <3
marieophelia, miten kiva kuulla että tykkäsit tästä fikistä ja tämän kertojanäänestä! Myhäilin ilahtuneesti tuolle toteamuksellesi, että sanat
rakastunut ja
yhä ovat olleet sanalistassa juuri oikeassa järjestyksessä tätä fikkiä varten, sillä, hehee, sana
yhä oli oma valintani! Parantumaton romantikko minussa halusi rakkautta seuraamaan pysyvyyttä, ja sitä sai nyt sitten myös John tunteineen! (:
Heterokromia tosiaan on jännittävä ilmiö! Eräs tarkkasilmäinen fani oli internetsissä sitä mieltä, että Martinin silmät ovat iriksen ulkokehältä enimmäkseen siniset ja harmaat, ja pupillia ympäröivä kehä on ruskea. Valosta riippuen Martinin silmät näyttävät sitten joko sinisiltä tai ruskeilta tai jopa harmailta! Benedictin silmissä taas on sinistä sekä kultaan/ruskeaan taittavaa vihreää, ja eri värit on selvemmin erotettavissa.
Täällä on havainnollistavia kuvia! Hauskaa muuten, että pidit tätä heterokromiajuttua lääkärimäisenä yksityiskohtana, musta nimittäin tuntuu, että tuppaan korostamaan fikeissä paljon enemmän Johnin sotilaspuolta kuin sitä lääkäripuolta. Kerrankin näin päin!
Kiitos hirmuisesti ihanasta kommentistasi!
Thelina, nyt mä ehdottomasti haluan kuulla, millä kaikilla tavoilla luit tämän fikin otsikon!
En muuten ollut minäkään heterokromiasta nimeltä kuullut, ennen kuin etsin joskus näissä erittäin vakavissa kirjoitushommissani erittäin tärkeää taustatietoa sekä edes jonkinmoista vahvistusta sille, että minkä hitsin väriset silmät näillä kahdella nyt taas onkaan. Ja vastaus on että just sen väriset kuin milloinkin sattuu huvittamaan. :')
Ja voi sun sydänparkaa! Uskon että Mary osaa muovata oman onnensa vaikka mistä ja vaikka missä, ei hän siihen Johnia tarvitse. Ehkäpä tämän fikin versessä Mary voisi ollakin tyytyväinen Johnin puolesta ja vaikka kaiken päälle tajuta, ettei olisi kannattanut sitä kivaa ja kannustavaa (ja häihin kutsuttua, aijai sentään!) David-eksää joskus aikoinaan lempatakaan.
Kuinka paljon ilahduinkin, että sun mielestä tämän fikin ääni sanavalintoineen sopi Johnille! Kiitos ihanasta ihanasta kommentistasi! <3
hiddenben, hei, miten mahtavaa että päädyit lukemaan tätä fikkiä, vaikka BBC:n Sherlock ei niin tuttu olekaan! Ja ihan hirmuisen mukavaa kuulla, että tällä fikillä oli annettavaa, vaikka hahmot eivät vahvoja tunteita lukijassa herättäisikään. En tiedä, kuinka paljon mun Sherlock-fikeissä ylipäätään pyöritellään nimenomaan Sherlockin maailmaan kuuluvia juttuja ja kysymyksiä, aika monesti ihmettelen näissä rakkauden olemusta ja rakastamisen vaikeutta ja toisaalta sen välttämättömyyttä. Tai niitä ainakin kuvittelen ihmetteleväni, lukijahan saattaa nähdä teksteissä jotain ihan muuta!
Niin ihanaa kuulla että tämä fikki vei mukanaan ja että tykkäsit tämän tunteikkuudesta, sekä pisteistä ja ajatusviivoista ja katkeavista lauseista. Ne ovat eri käteviä tällaisen rajallisen mitan tekstille asettavan haasteen kanssa, mutta tykkään kyllä viljellä niitä muutoinkin (välillä liikaakin!). Kiva että ne miellyttivät myös sua! (: Kiitos tosi kovasti ihastuttavasta kommentistasi!
niiina, ai vitsi, kommenttiflow'n katkeaminen on ärsyttävää! Mutta älä turhaan huoli, tosi eheä sun kommenttisi mun mielestä oli ja sain siitä hurjasti irti, kiitos! Oli mielenkiintoista kuulla sun ajatuksiasi muiden adaptaatioiden (ja ehkä myös alkuperäisteosten?) Sherlock Holmesista ja John Watsonista (ymmärsin viestistäsi siis, ettet ole lainkaan katsonut tätä BBC:n tv-sarjaa, korjaa ihmeessä jos ymmärsin väärin). Musta on myös aivan sallittua viehättyä just niistä shipeistä kuin kukin viehättyy, eikä sitä tarvitse selitellä, miksi jokin iskee ja jokin muu ei.
Kuriositeettina mainittakoon kuitenkin, että välttämättä sellaisia vannoutuneen ja kokeneen slashaajan laseja ei näiden kahden kanssa edes tarvita!
Olen nimittäin netissä törmännyt useamman kerran tapaukseen, jossa fani on kertonut, ettei edes tiennyt slashin tai ylipäätään shippaamisen olemassaolosta ennen kuin katsoi Sherlockia, näki Sherlockin ja Johnin välillä kemiaa/potentiaalia/romanttista väreilyä/you name it, innostui asiasta kovasti ja päätti sitten tutkia, ajattelisiko joku netin ihmeellisessä maailmassa samoin kuin hän – ja kuinka ollakaan, samanmielisiä löytyi pilvin pimein! Itse en kylläkään voi millään väittää, että BBC:n Sherlock olisi tutustuttanut minut slashiin... olin jo ennen BBC:n Sherlockiin tutustumistakin valmiiksi ihastunut esim. Robert Downey Jr.:n Sherlock Holmesiin ja Jude Law'n Watsoniin noin niin kuin shippimielessä.
Eri Sherlock Holmes -elokuvien ja -sarjojen hahmoversiot ovat tosin keskenään kovasti erilaisia, ja varsinkin BBC:n hahmot ovat melko kaukana alkuperäisistä esikuvistaan (muutoinkin kuin olemalla rutosti nuorempia!), eikä voi sanoa, että jokin, mikä pätee yhden version Holmesiin ja Watsoniin, pätisi automaattisesti myös johonkin muuhun versioon.
Intouduinpas höpöttämään! Tavattoman ihanaa, että pidit tätä tekstiä romantiikan puolesta vakuuttavana, oih, kiitos kovin kauniista sanoistasi!
