Author: Scaramouche
Genre: angst, romance
Rating: laitoin S, mutta vain koska olen tunnetusti aika vainoharhainen...
Pairing: suhteellisen yksipuolinen Lily/James
Summary: Sirius on sitä mieltä, ettei minun pitäisi lähettää tätä ollenkaan, koska olen kamalan humalassa ja kadun tätä aamulla, mutta minä en kuuntele häntä. Minusta sinulla on oikeus tietää.
A/N: Ajattelin kirjoittaa tämmöisen varjopuolitarinan Lilyn ja Jamesin suhteesta, koska näin siitä unta pari viikkoa sitten ja ajatus kolahti ja on sen jälkeen pyörinyt päässä aika paljon. Tää ei ole mun mikään paras yritelmä, mutta tykkään tästä silti aika paljon. Kirjeet on aina olleet mulla lähellä sydäntä, siksi kirjemuoto. Nimi on lainattu The Rainin kappaleesta Tuuli kulkee.
Challenges: FF100: 038: Tunto, One True Something 20 (pairing: Lily/James), Kerää kaikki hahmot: Emmeline Vance.
Lily,
tiedän, etten saisi kirjoittaa sinulle. Tiedän, että juuri tällä hetkellä ajattelet minusta jos jonkin näköisellä kirosanalla ja solvauksella, ja suurin osa niistä on varmasti ihan tottakin. Tiedän, että aiot rypistää tämän kirjeen etkä lukea tätä loppuun, mutta lue silti. Äläkä pura vihaasi pöllööni, jota luultavasti heittelet pergamentista rypistämilläsi tolloilla, se ei ole tehnyt sinulle mitään. Lue tämä kirje. Sillä Lily, tämä ei ole rakkauskirje, toisin kuin ne kaikki muut, joita olen sinulle vuosien varrella lähettänyt. Tämä on kaukana siitä.
Hyvä on, tämä on rakkauskirje, mutta vain ihan vähän. Vain siltä osin, että kaikki mistä kirjoitan, perustuu siihen tosiasiaan, että minä rakastan sinua ja sinä et rakasta minua takaisin. Totta, se kuulosti kamalalta jopa oman pääni sisällä, mutta kun yritin keksiä tilalle jotain muuta se kuulosti vielä pahemmalta.
Joka tapauksessa, Lily, minä rakastan sinua. En sitä, millainen kuvittelen sinun olevan, miltä sinä näytät tai mitä muut sinusta puhuvat. Minä rakastan sinua, Lily Evansia. Pieniä käsiäsi, jotka ovat melkein aina musteessa ainaisesta esseiden kirjoittamisesta. Hymykuoppaa vasemmassa poskessasi, sitä joka on siinä vaikket hymyilisikään, se on osa sinua. Rakastan tapaasi järjestää koulukirjasi kirjastossa pöydälle pinoon suurimman alimmaiseksi ja sulkakynän päälle. Tapaasi pyörittää hiukset nutturaksi taikasauvan ympärille läksyjenteon ajaksi pitääksesi ne poissa silmiltä. Ja nämä ovat vain pieniä esimerkkejä, sillä Lily, minä rakastan kaikkea sinussa.
Tänä aamuna sinä kysyit minulta miksi. Miksi aina sinä? Miksi minun pitää rakastaa juuri sinua, enkö voisi vain rakastaa vaikka Emmelineä tai Alicea? (Ja ihan tiedoksesi, en koskaan uskaltaisi mennä Alicen ja Frankin väliin, koska Merlin, Frank on pelottava suuttuessaan!) Vastaus on aika yksinkertainen: ei aavistustakaan.
Sinä varmaan kuvittelet että minä valitsin sinut jostain tietystä syystä, että halusin varta vasten rakastaa juuri sinua koska sinä olet jotenkin erityinen. Mutta sinun pitää ymmärtää, että jos olisin saanut valita, en olisi varmaan koskaan rakastunut sinuun, koska loppujen lopuksi sinussa ei ole mitään ihmeellistä. Viisaita jästisyntyisiä tyttöjä on Tylypahkassakin useampi, ja punapäitä on Irlanti pullollaan.
Mutta tämä ei ollut mikään valinta. Minulta ei kysytty, kehen haluaisin rakastua. ”Hei James, otatko mieluummin tämän sievän Lilyn tässä, tämän joka vihaa sinua yli kaiken, vai Emmelinen, joka johtaa James Potter fanikerhoa ja tulisi kanssasi luutakomeroon heti kun vain pyytäisit?” Ei, minulta ei todellakaan kysytty mitään, ja lopputuloksena olen toivottoman rakastunut ihmiseen, joka seurustelisi mieluummin jättiläiskalmarin kanssa kuin minun. Ja se, Lily-hyvä, on yhtä helvettiä.
En tiedä, mitä sinä ajattelet rakkaudesta, mutta toivon että siihen liittyy yhtä paljon kaikkia kamalia asioita kuin minun rakkauteeni sinuun. Esimerkiksi se suojeluvaisto, jota sinä vihaat niin paljon. Luuletko että se on minun mielestäni yhtään sen miellyttävämpää? Luuletko, että on mukavaa tajuta, että on olemassa ihminen, joka ei välitä sinusta pätkääkään mutta jonka puolesta voisit silmää räpäyttämättä ottaa kymmenen kidutuskirousta, jos se vain tarkoittaisi että hän ei joudu kärsimään? Koska se on kaikkea muuta kuin mukava ja lohduttava tunne. Se on pelottavaa, se on ihan helvetin pelottavaa, eikä siitä pääse eroon.
Toinen kamala asia rakastumisessa on se, että keho tekee ihan mitä lystää välittämättä siitä, mitä minä haluan. Jalkani muuttuvat spagetiksi aina kun sinä hymyilet, sydämeni hyppää ympäri kun naurat, ja aina, kun olet kuuloetäisyydellä, minun on pakko sanoa jotakin joka kuulostaa aina jälkikäteen todella typerältä ja saa minut hakkaamaan päätäni makuusalin seinään. Ja minä vihaan tuota kaikkea, koska se tekee minusta heikon. Rakkaus pitäisi kieltää lailla, sillä on väärin että yksi ihminen voi saada toisen tekemään melkein mitä tahansa vain räpyttämällä vihreitä silmiään, jotka ovat niin kauniit että mieleni tekee vihata niitä.
Niin, Lily. Joskus minun ihan totta tekisi mieli vihata sinua. Huutaa sinulle samalla mitalla kuin sinä huudat minulle, käyttää sinuun joka ainoaa niistä kirjouksista joita sinä olet minuun noitunut. Mutta en voi siitä yksinkertaisesta syystä, että minä rakastan sinua, ja jos näkisin sinut loukattuna tai satutettuna, se särkisi sydämeni tuhansiksi paloiksi.
Voi olla että tässä koko kirjeessä ei ollut mitään ideaa, mutta halusin vain kertoa sinulle tarkalleen mitä tunnen. Että joka kerralla, kun sinä huudat minulle tai loitsit jälleen yhden lepakonräkäherjan, se oikeasti sattuu, sillä minä rakastan sinua, halusin sitä tai en. Tämä voi olla ristiriitainenkin, mutta nyt, kun olet lukenut koko kirjeen, voit minun puolestani vaikka polttaa tämän, ei haittaa. Pääasia että luit tämän loppuun.
Sirius on sitä mieltä, ettei minun pitäisi lähettää tätä ollenkaan, koska olen kamalan humalassa ja kadun tätä aamulla, mutta minä en kuuntele häntä. Minusta sinulla on oikeus tietää.
Ikuisesti sinun (halusimme sitä tai emme),
James Potter
