Pidin tässä siitä, että tuo kärpänen oli siinä mukana muutenkin kuin vain ohimenevänä mainintana, se toi tiettyä yhtäläisyyttä tekstiin. En edes tiedä miten, mutta se ikään kuin toi henkilön lähemmäs, koska se ikään kuin teki tästä yhden tietyn henkilön ajatuskulkua eikä pelkkiä ajatuksia, jos nyt yhtään tajuat mitä tässä sepostan.
Tajunnanvirrasta on vähän paha antaa palautetta, ei oikein voi mihinkään virheisiin eikä semmoisiin takertua. Mutta tämä on kyllä sitä kautta hyvä lukea että tässä tuntuu siltä että jokainen lause on sillä tavalla uusi ajatus, että se ikään kuin tulee mieleen edellisestä, mennään koko ajan eteenpäin, ei jäädä junnaamaan samaan, ja kuitenkin ulkopuolinenkin näkee, että mikä mistäkin tulee. Mennään siis eteenpäin semmoisilla pikku hypyillä (tai askelilla), niin että se edellinen johtaa aina seuraavaan. Niin, siten kai tätä parhaisen kuvaisi. Askelia.
Nimestä muuten tykkäsin.
