Ficin nimi: Lähtö, katumus ja mielen ristiriitoja
Kirjoittaja: Elliellie
Beta: Ei ole, ja laatukin on sen mukaista
Tyylilaji: Angst, luultavasti
Ikäraja: S
Paritus: Ei
Päähenkilö(t): Elisabeth (valaisevaa)
A/N: Tämän kirjoitin paperille Ruotsin kokeen jälkeen olleena hukka-aikana, laatu on just sitä mitä on. Kärsikää.
Elisabeth painoi päänsä ikkunaa vasten, punaiset kiharat ja sileä poski kohtasivat kylmän lasin. Mausteeksi valutettiin kyyneliä, joihin poski oli jo tottunut.
Lasi tunsi ne ensimmäistä kertaa. Juna lähti autiolta asemalta.
Marykin oli itkenyt, itkenyt silmät päästään, kädet täristen niin että maitokannu oli pudonnut navetan lattialle, kun Elisabeth oli viimein kerännyt voimansa hyvästeihin. Tyttö nyyhki hysteerisesti, kunnes emäntä sai tarpeekseen ja karjui pää punaisena.
Kyyneleet eivät loppuneet.
Elisabeth katui. Miksi, oi miksi hän olikaan lähtenyt. Mutta mielen sopukoissa piipitti ääni. ”Muista veljesi. Hänellä on ikävä sinua. Kaipaatko sinä häntä?”
Toinen ääni kimitti: ”Näin on parempi, hyväksy se.”
Kolmas ääni, se kylmä ja ilkeä, käkätti: ”Ainakin Fanny ja emäntä ovat tyytyväisiä.”
Ja se neljäs, kaikista vahvin, kiljui: ”Sinulla on vielä aikaa, hyppää kyydistä ja palaa takaisin!” Mutta sitten ne kolme muuta vahvistuivat, ja Elisabeth tiesi niiden olevan oikeassa.
Emäntä oli illallista korjatessa maininnut piioille Elisabethin lähdöstä. Ääni oli pakotettu surumieliseksi, mutta kasvoista paistoi mairea tyytyväisyys.
Tietenkin osa tytöistä oli järkyttynyt, mutta Elisabeth muisti Fannyn supinan. ”Jo oli aikakin.” Sanat olivat hiljaisia, mutta tarpeeksi äänekkäitä kaikuakseen marmorisessa ruokasalissa.
Juna syöksyi tunneliin.
------------------------------------------------------
Siinä se oli. Kiitos jos jaksoit lukea ja muista kommentoida!
