Without You, K-11

[Mmeri]

Kirjoittaja: Mmeri
Beta: Ei ole nyt tällä kertaa, joten kaikista ihanista virheistä saatte syyttää minua
Ikäraja:  Siinä K-11 paikkeilla
Paritus: Harry/Draco
Genre: Song-fic, Angst, Drama, One-Shot, Slash
Disclaimer: Kaikki hahmot on ihanan J.K Rowlingin omaisuutta, ja minä vain jäljittelen hänen työtään. Biisi ei myöskään kuulu minulle, enkä saa tästä mitään rahallista korvausta.
 A/N: No tämmönen idea putkahti päähäni tätä biisiä kuunnellessani http://www.youtube.com/watch?v=kg9LSFA_UT0 Eli biisi on Hinder - Without You. Muutamia ficcejä takana, enimmäkseensin käännöksiä, ja toivoisinkin teidän kommentoivan edes jotain! Risut ja ruusut varsinkin ois ihania! <3

Without you

Oven lukko naksahtaa äänekkäästi ja astun uuteen ja outoon asuntooni, johon en ole vielä tottunut. Mutta kai minun täytyy tottua tähän. En kestä olla enää kotona kanssasi, vaikka haluaisinkin. Saimme riidan aikaan jokaisesta asiasta, ja ne muuttuivat aina vain pahemmiksi. Vaikka yritin vain auttaa sinua pääsemään irti siitä kaikesta. Mutta et sinä ymmärrä, enkä minä enää jaksa yrittää.

I just wanna be alone tonight
I just wanna take a little breather
Cause lately all we do is fight
And every time it cuts me deeper

Astelen hitaasti keittiöön ja laitan kahvinkeittimen päälle. Hetken päästä istun keittiön pöydällä tuijottaen lasittuneesti eteenpäin sekä  pidellen lämmintä kahvikuppia kädessäni, kunnes vaivun ajatuksiini.
Alussa meillä meni niin hyvin ja ehdinkin jo toivoa, että pääsisin vihdoin asettumaan turvallisesti jonkun rinnalle ja elämään rauhassa. Asiat kuitenkin huononivat nopeasti.

Cause something’s changed
You’ve been acting so strange
And its taking its toll on me
Its safe to say that I’m ready to let you leave

Aloimme riidellä yhä enemmän. Aloit tuoda yhteiseen ja rakkaaseen kotiimme yhä enemmän outoja ystäviäsi, ja käyttäydyit sekavasti. Sitten kun kaikki selvisi minulle, niin minä herkkäuskoinen uskoin vielä kaikkien asioiden selviävän, sillä luulin rakkauden voittavan kaiken. Mutta eipä voittanutkaan, tai sitten sitä ei vain koskaan ollutkaan meidän välillämme.

Without you, I live it up a little more everyday
Without you, I’m seein myself so differently
I didn’t wanna believe it then
But it all worked out in the end
When I watched you walk away
Well I never thought id say
I’m fine
Without you

Pitkän aikaa kestin sinua ja mielialanvaihteluita, sekä väkivaltaista käytöstäsi. Sain aina vain uuden riidan aikaan, kun aloin vaatimaan sinulta missä olit ollut, kun möyrit kotiin sekaisessa tilassa. Olit taas sortunut viinaan ja huumeisiin. Mitä oikein juoksit pakoon, kun hukutit itsesi aineisiin yhä uudestaan ja uudestaan?  Ja minä kestin sen kaiken. Ehkä sankarikompleksini oli vain liian suuri?

Called you up cause’ it’s been long enough
And you said that you were so much better
We have done a lot of growing up
We were never meant to be together

Hätkähdän takaisin ajatuksistani ja juon kahvini loppuun. Ajattelen hetken ajan soittamista sinulle, mutta pelkään saavani vain huutoa ja karjumista vastaukseksi. Sisäinen Rohkelikkoni puskee kuitenkin pintaan ja tartun luuriin jo valmiiksi pelkäävin mielin. Yllätyn kun vastaat melkein heti ja jopa selvin päin. Selität olevasi kunnossa ja pääseväsi irti aineista, sanot menneiden asioiden olevan ohitse. Tiedän sinun kuitenkin olevan vain hetken kuivilla, sillä tasapainottelet kuilun reunalla, sinua ei ole luotu pysymään paikallasi. Sinun täytyy olla joko todella pohjalla tai taivaissa.

Without you, I live it up a little more everyday
Without you, I’m seein myself so differently
I didn’t wanna believe it then
But it all worked out in the end
When I watched you walk away
Well I never thought id say
I’m fine
Without you

Lasken luurin ja päätän unohtaa sinut. En vain pystynyt auttamaan sinua, vaikka kuinka yritin. Kai minun ei ole mahdollista pelastaa kaikkia, vaikka tahtoisinkin.
Kävelen parvekkeelle raitistamaan ajatuksiani, sillä kummittelet yhäkin ajatuksissani. Mutta tiedän pääseväni irti sinusta jossain vaiheessa, sillä tiedän että minun on parempi elää ilman sinua. Sillä lohikäärmeet ovat tulta ja tappuraa sisältää, ei sinua voi kesyttää, olet omien ongelmiesi vanki. Täytyy vain unohtaa sinut ja jatkaa elämää. Hengähtää hetki yksin.  

Without you, I live it up a little more everyday
Without you, I’m seein myself so differently
I didn’t wanna believe it then
But it all worked out in the end
When I watched you walk away
Well I never thought id say
I’m fine,
Without you
Without you
Without you
Without you
I just wanna be alone tonight,
I just wanna take a little breather.



*** A/N: Joo, eli siinä se, anteeksi kun on hieman lyhyt. ;< Mutta kommentoikaa toki! : ))

[malla]

Tykkäsin. :>

Muutamat sanamuodot tai lauseet pistivät hieman silmään, ehkä sellainen loppuhiominen olisi vielä ollut paikallaan.

Hetken päästä istun keittiön pöydällä tuijottaen lasittuneesti eteenpäin ja pitelen lämmintä kahvikuppia kädessäni, ja vaivun ajatuksiini.

Esim. tuossa olisi voinut vähän hioa lausetta toimivammaksi - jos ensimmäisen ja-sanan ottaisi pois, pidellen lämmintä kahvikuppia kädessäni, tai muuta vastaavaa. Eli siis ihan pieniä juttuja, mitkä vähän pisti silmään.

Jostain syystä on helppo ajatella Dracon ajautuvan huumeisiin. Rikkaan perheen hemmoteltu muksu, kaikki ovet avoinna, miksipä ei. ;> Ja tyypillinen Harryn rooli on tottakai yrittää auttaa ja pelastaa. Omasta kokemuksesta sen verran, että tavallaan hienoa ettei homma sujunut; ei se auttajasta olekaan kiinni, vaan käyttäjästä itsestään. Melko usein narkomaanit eivät edes halua lopettaa, tai eivät halua sitä tarpeeksi. Auttamalla vaan polttaa itsensä ihan loppuun yhä uudestaan ja uudestaan.

Niin, ja kiva biisi! En ole aikaisemmin kuullut mitään Hinderistä, mutta ainakin tuon biisin perusteella tykkään kovin. Teksti oli aika orjallisesti seurannut lyriikoita, ehkä olisin jäänyt kaipailemaan kenties enemmän sellaista... öh, vapaamuotoisuutta, irrottautumista lyriikoista. Ei osaa selittää.

Kuitenkin, tykkäsin siispä. Kiitos lukukokemuksesta ja rustaileppa lisää. :>

[Mmeri]

malla, kiitokset ihanan pitkästä kommentista. Ja pöhkön kuulosia lauseita olin näköjään onnistunut tekemään, kun ei sitä betaakaan tällä kertaa ollut, niin ei tullut korjattu. Mukava kuulla että tykkäsit ja luit. :>


Muiltakin risuja ja ruusuja?

[Ripple]

Hmm, tykkäsin Allekirjoitan kaikki edellisen kommentoijan vinkit ja mietteet.

Yksi lause ehkä hieman hyppäsi silmään:

Ehkä sankarikompleksini oli vain liian suuri?

Minulla on vain sellainen käsitys, ettei Harry koskaan ole pitänyt itseään sankarina. Siksi kuulostaa jotenkin nurinkuriselta, että hän ajattelee noin. En tiedä, ei se silti suuremmin häirinnyt Alussa en ollut ihan varma kumman näkökulmasta tämä on kerrottu, mutta tuossa kohtaa viimeistään tajusin, että Harryn ajatuksista on kyse. Alussa jopa luin siinä uskossa, että luen Dracon ajatuksia. Sitten kun alettiin puhumaan huumeista ja muista, niin luin ns. puolueettomalla kannalla, en ollut varma vieläkään. Mutta kivasti sitten loppua kohti selkeni tuo asia Olisin kyllä tykännyt siitäkin vaihtoehdosta, että lukijalle olisi loppuun asti jäänyt hieman epäselväksi kumman POV on kyseessä. Mutta tämä oli varsin hyvä näinkin!

Aavistin jotenkin alusta asti, että tässä ei tulla enää päätymään yhteen ja se sopikin tähän ficciin hyvin. Vaikka olenkin onnellisten loppujen rakastaja Tykkäsin silti lopetuksesta. Olisin ehkä voinut lukea myös hieman Dracon näkökulmaa asiaan, mutta en sitte sen tarkemmin osaa sanoa miten sen tähän olisi liittänyt. Ehkä tuota puhelua olisi voinut avata enemmän? Tai sitten ei, en tiedä Kunhan vain heräsi mielenkiinto

Sillä lohikäärmeet ovat tulta ja tappuraa sisältää, ei sinua voi kesyttää, olet omien ongelmiesi vanki. Täytyy vain unohtaa sinut ja jatkaa elämää. Hengähtää hetki yksin. 

Pidin kerronnasta tuossa kohtaa. [Vaikka siellä joku pieni virhekkin piilottelee, puuttuneeko kirjain(?)] Varsinkin tuo "olet omien ongelmiesi vanki" kuvaa hyvin Dracoa varmasti tuossa tilanteessa.

Otsikko on näemmä otettu biisistä, sikäli se on toimiva. Mutta yleensä englanninkielisiä otsikoita karsastan, joten tähänkin olisin ehkä mieluummin yrittänyt keksiä jonkun suomenkielisen. Lisäksi tuo otsikko antaa hieman kliseisen kuvan, joten se saattaa karkoittaa joitakin lukijoita. Arvaisin ainakin näin:)

Paritushan nyt on aivan loistava, olen ikuinen H/D-fani (Koskahan pääsen siitä yli, vuodet ne vaan vierii...). Lukeminen oli helppoa eikä lainkaan pitkäveteistä tai raskasta. Mukavaa oli lukea läpi