Nimi: Kylmien käsien taakse kätketty hymy
Kirjoittaja: Pyry
Tyylilaji: slash, one-shot
Paritus: Kyy ja Teme
Ikäraja: K-11 (lipsahti pari pahaa sanaa tuonne väliin.)
Yhteenveto: Kyy tahtoo, vaikkei sitä ääneen myönnäkään, viettää joulua sen tärkeimmän kanssa.
A/N: Eli jokin äkkinäisen inspiraation vallassa räpelletty stoori. Nyt kun tätä luppoaikaa on, niin käytän sen sitten hyväkseni ja kirjoittelen kaikkea sekavaa. Järkevää, eikö?
***
Kyy katselee, kuinka puhtaanvalkoiset lumihiutaleet leijailevat käsi kädessä maata kohti himmeän katulampun valaistessa pimeää, tyhjyyttään ammottavaa katua. Kyy kohottaa kohmeessa olevat kätensä suunsa etäisyydelle ja hengittää niihin lämmintä ilmaa, yrityksenään luoda edes jonkinlainen lämmönkipinä näppeihinsä. Ei auta, kellotornin jättikokoisen kellon viisarit raksuttavat äänekkäästi lähestyen keskiyötä, eikä lumisateelle näy loppua. Kyy yrittää palauttaa mieleensä, miksi hän kiduttaakaan itseään seisomalla siinä kylmässä vain kulahtanut nahkatakki ja riakaleiset farkut yllään.
Tietysti hän seisoo siinä, typerä, nythän on joulu. Kyyn surumielinen, tummanruskea katse lipuu hitaasti hänen käytössä rikkimenneisiin tennareihinsa, kun hän huokaa syvään. Mahakin murisee, mutta on vain jaksettava. Hän, kaikkein tärkein, saapuu pian. On tietysti otettava se seikka huomioon, että toisen tekemä lupaus on vain ohimainittu lausahdus, jota ei ehkä voida luokitella lupaukseksi. Silti Kyy seisoo siinä, luottaa sokeasti toisen saapumiseen.
Lapsiperheiden lapset eivät osaa arvatakaan, miten onnekkaita ovat kun saavat viettää joulua yhdessä vanhempiensa kanssa, Kyy ajattelee katkerana. Ja sekin on itsestäänselvyys, että joulua vietetään yhdessä läheistensä kanssa. Ja paskanmarjat. Roskaa se on, jos on aikuinen mies, kuten Kyy. Kyy ei koskaan vietä joulua ystäviensä parissa, ei koskaan. Ei sillä, että hän haluaisikaan viettää, kun he kaikki ovat sellaisia typerän stereotyyppisiä miehiä.
Ei, Kyy ei tahdo viettää jouluaan baarissa ryypäten ja juoruten nalkuttavista vaimoista. Eihän hänellä edes ole sellaista. Ja ei, Kyy ei myöskään tahdo juhlia koko jouluyötä missään säälittävässä, rottien asuttamassa lähibaarissa, kun ei mikään bilehile ole muutenkaan. Kyy tahtoo, vaikkei sitä ääneen myönnäkään, viettää joulua sen tärkeimmän kanssa. Siitä, vain ja ainoastaan siitä syystä Kyy seisoo lumisella jalkakäytävällä Valintatalon edustalla kylmissään ja nälissään odottamassa.
Pitkänpuoleinen, kalpeaihoinen miekkonen tunkee kätensä farkkujensa taskuihin ja ärähtää. Tällä kertaa pieksen siitä paskat ulos, Kyy uhkaa mielessään ajatuksella leikitellen, mutta silti puoliksi tosissaan.
"Hei ja anteeks, kun kesti", Kyy kuulee tutun äänen pahoittelevan myöhästymistään.
Kyy käännähtää salamana ääntä kohti ja kätkee ilonsa ärtyneellä murahduksella.
"Ei ole hyvien tapojen mukaista odotuttaa itseään, Teme",
Kyy toteaa ja on mielessään äärimmäisen helpottunut toisen saapumisesta. Mutta eihän hän sitä ääneen sanoisi, ei vaikka puukolla uhattaisiin. Kyy oli luvannut itselleen näyttää rehellisesti tunteensa, mutta eihän tiikeri raidoistaan pääse. Tummempi mies virnistää ja tarttuu Kyyn kädestä saaden miehen säpsähtämään.
"Hyvitän tän sulle", kuuluu Temeksi nimetyn miehen lempeä lupaus. Kyy estää onnellisen hymyn ilmestymisen kasvoilleen ja ärähtää: "Miten muka?"
"Näin", Teme sanoo ja painaa pehmeät huulensa Kyyn omille. Kyyn kasvoja kuumottaa, hän mitä luultavammin punastuu. Kyy ei kuitenkaan välitä, vaan antaa pitkien silmäripsien kehystämien silmiensä sulkeutua hetkeksi. Toinen irrottautuu suudelmasta ja naurahtaa nähdessään Kyyn vaativan katseen.
"Ai ei kelpaa?"
"Ei", Kyy vastaa yksisanaisesti, vaikka on juuri saanut mitä parhaimman joululahjan. Teme kuitenkin tietää Kyyn luonteen ja kietoo suuret käsivartensa miehen ympärille.
"Tyhmä, oisit joskus rehellinen", kuuluu kuiskaus aivan lähellä Kyyn korvaa.
"Unissas ehkä", Kyy vastaa ja hymähtää. Toinen on jo päästämässä irti Kyystä, mutta Kyy pysäyttää liikkeen tarraamalla tämän talvitakin hihastava pyytävästi.
Hempeä hymähdys.
"Sä se Kyy oot ihan nimes veroinen", kuuluu tokaisu ja Kyy tuntee, kuinka käsivarret rutistavat häntä lujemmin.
Tiedän, rakas, tiedän, Kyy ajattelee ja vastaa halaukseen.
"Hyvää joulua, Teme", Kyy kuiskaa hiljaa, lähes kuuluvasti.
"Ai mitä?" kuuluu kysymys, kun toinen ei ollut kuullut.
"Että haista vaan ystävällisesti paska ja hyppää järveen", Kyy toivottaa ärtyneenä siitä,
ettei hänen jouluntoivotuksensa ollut kantautunut toisen korviin.
"Ei pysty, järvet on jäässä. Mut hyvää joulua, Kyy", naurahdus saa Kyynkin kätkemään hymynsä kylmien käsiensä taakse.
Hyvää joulua, rakas.