Nimi: Joinain päivinä
Kirjoittaja: beauti
Ikäraja: S
Tyylilaji: tajunnanvirta, angst
A/N: Ah, mitä pitäisikään sanoa tästä tekstistä... Löydän minä-kertojan piirteitä jonkun verran itsestäni, mutta toisaalta hän on aivan oma henkilönsä. Teksti on kuitenkin kyseisen henkilön itsepohdiskelua.
Joinain päivinä
Joinain päivinä ajattelen, että olisi helpompaa olla joku muu. Olisi helpompaa, jos en olisi niin monimutkainen. Jos osaisin olla vain tyttö, joka kikattelee muiden tyttöjen kanssa, ei minun tarvitsisi käydä päässäni läpi kaikkia asioita, jotka pyörivät siellä. Voisin vain juoruilla pojista ja miettiä, mitä laittaisin päälleni viikonlopun bileisiin.
Mutta en ole sellainen. En ole normaali enkä osaa käyttäytyä niin kuin pitäisi. En osaa naurahtaa silloin kuin pitäisi. En osaa laittautua nätiksi niin kuin pitäisi. En vain ole sellainen tyttö, vaikka joinain päivinä niin haluaisinkin. Se tekisi elämästäni niin paljon helmpompaa.
Mutta niinä toisina päivinä haluaisin vain huutaa, että miten te voitte olla tuollasia. Miten te kaikki muut voitte olla vain toistenne klooneja? Eikö teillä ole omaa persoonaa? Ja miksi te halveksitte minua, siitä että minulla on?
Niinä päivinä värjään hiukseni punaiseksi ja teen yhden korvareiän lisää. Sitten kävelen koulun käytävälle ja nautin kaikkien tuijotuksesta. Katson heitä silmiin kertoen sillä katseella, että minä en välitä. Minä en välitä kuiskauksistanne enkä silmien pyörittelystänne.
Ja haluaisin huomauttaa keskusteluiden väliin, että eivät pojat ole itseisarvo. Haluan sanoa, että kaikki eivät tarvitse poikia pysyäkseen hengissä. Haluan kysyä, onko tullut edes mieleen, että ilman poikaystävääkin voi elää. Onko tullut mieleen, että kaikki eivät edes ole heteroita?
Pysyn kuitenkin vaiti, vaikka protestoinkin hiljaa. En pysty sanomaan niitä sanoja, koska heillä on kuitenkin valta. Heidän katseensa saavat minut kuitenkin pysymään hiljaa, vaikka ajattelen, että en välitä. En välitä heidän mielipiteistään. En välitä heistä. En välitä heistä. En sano mitään, vaikka mieleni käskee niin.
Joinain päivinä ajattelen, että olisi helpompaa olla joku muu. Mutta siltikään en osaa luopua siitä, mitä olen.
A/N: Kiitos ja kummarus.
