Rating: K11 // Frederica muokkasi ikärajaa ja siirsi oikealle osastolle (:
Genre: Romance, drama
Summary: Keiju ja monsteri, voiko mitään koskaan tulla heidän välilleen?
A/N: Kirjoitettu 2008.
I would do it all for you, I love a monsterman
Olipa kerran, elipä kerran, metsässä kaukana täältä, piilossa ihmisten katseilta, valtakunta keijujen. Päivät menivät kirkkaasti ja paistoi aurinko aina lämpimästi. Eräänä päivänä sitten lämpö haalistui ja päivä muuttui yöksi.
Would you love a monsterman
Could you understand beauty of the beast
Keijuvaltakunnalle oli syntynyt perijätär, uusi hallitsija, joka saisi koko valtakunnan vastuulleen. Tai niin ainakin luultiin.
Perijättärellä ei ollut kullanvaaleita hiuksia tai persinavärisiä poskia. Silmät eivät loistaneet kuin veden timantit tai iho huokunut kirkkautta auringon. Tyttö oli punahiuksinen, sinisilmäinen, kalpeaihoinen ja teräväkatseinen. Siivet olivat täysin mustat, ei läpinäkyvät, vaaleat ja hennot.
"Voiko hänestä todella tulla hallitsija?" hovissa kuiskuteltiin. "Niin synkältä näyttää, eihän hän voi valoa hallita!"
Kasvoi tyttö hiljalleen, eikä muuttunut vieläkään ulkonäkö. Hiukset kasvoivat, pituutta kertyi lisää, siivet pysyivät mustana ja katse terävänä, jäätävänä. Huulet eivät hohtaneet kuin kedon kukkaset vaan tummuivat kuin ruusu. Hymy ei ollut auringon säteiden kanssa kilpaa tanssiva kulta, vaan yön kajon kanssa aikaansa viettävä viisaus.
"Et voi asua täällä", kuningas sanoi lopulta puistellen päätään. "Valon kansa jakaa iloa ja autuutta, ei pimeyttä ja epätoivoa."
Synkin mielin keijukainen valtakunnasta lähti, palaamatta sinne koskaan.
Fire at will - yeah I would kill
Yeah I would freeze all hell over just to get a chill
Yeah I would slay - Yeah I would maim
Yeah I would in thin air and reappear again
Be right in the squares, yeah I would be sincere
Yeah I would lie, Yeah I would lie
Yeah I would be there waking up the dead to get a thrill
I say yeah - I say yeah
Would you love a monsterman
Could you understand beauty of beast
I would do it all for you, would you do it all
Do it all for me
***
Eräänä päivänä aurinkoisen metsän päälle lankesi pimeys. Aurinko peittyi pilviin eläinten hakeutuessa suojaan koloihinsa.
Yksinäinen tumma keijukainen istui kivellä murheissaan, huomatessaan auringon peittyvän. Miksi aurinko yllättäen peittyi, nythän oli vielä päivä?
Metsästä kuului kahinaa, joka sai keijukaisen hyppäämään ilmaan. Oliko se metsästäjä vaiko karhu? Vaiko kenties jokin muu, vielä pelottavampi metsän olio?
Hiljaa keijukainen odotti, odotti ja odotti tuijottaen kohtaa, josta tumma hahmo mönki esiin. Punainen veri tahrasi oksia, putosi sammaleelle värjäten sen punaiseksi. Kauhistukseksi keiju totesi, että metsästä mönkivä, verinen olio oli monsteri, mustassa turkissa, keltaisissa viiltosilmissä, terävissä raateluhampaissa.
Verinen monsteri kaatui keijun eteen mättäälle, aikoen sulkea silmänsä. Keiju, joka ei ollut koskaan ennen nähnyt monsteria, hiipi uteliaisuuttaan tämän viereen, katsellen tulijaa tarkkaan.
Monsteri avasi uupuneet silmänsä katsoen uteliasta keijua.
"Mitä tuijotat?" Monsteri tokaisi ärtyneenä. "Olen monsteri, jos et tiennyt sitä."
"Tiedän kyllä", keijukainen sanoi katsoen monsteria tarkasti. "Mutta en ole koskaan nähnyt aitoa."
"No katso sitten vielä kun ehdit", Monsteri totesi. "En tässä maailmassa kauaa enää viihdy."
"Miksi? Haavasi takiako?" keijukainen kysyi käyden kyykkyyn ja tutkiskellen monsterin kyljessä olevaa syvää haavaa. "Saan sen kuntoon, älä vain sulje silmiäsi."
Sen sanottuaan keijukainen sukelsi metsään monsterin jäädessä makaamaan mättäälle. Osaamatta oikein ajatella asiasta mitään, monsteri kuuli, kuinka keiju palasi. Keijulla oli mukanaan yrttejä ja sideharsoa, keneltä metsästäjältä lie vietyä. Varovasti keiju puhdisti haavan asetellen yrtit huolellisesti haavalle sitoen sideharson vaivalloisesti itseään isomman monsterin ympärille.
"Noin", keiju sanoi hymyillen katsellen käteensä jälkeä. "Ei ehkä lääkärin tekemää voita, mutta kyllä se varmasti lähtee tuosta paranemaan."
"Miksi autoit?" monsteri kysyi katsoen keijua nyt enemmän hämmästyneenä kuin vihaisena. "Olen hyljeksitty, hirviö, olen karkotettu, ei minua kukaan kestä."
"Tiedän millaista se on", keijukainen sanoi hymyillen. "Olen itse samanlainen."
Take your time - you'll be fine
Yeah there is nothing wrong with this
you ain't committing crime
You don't know why we passed you by
You search for something never found
Along these lines
Someday you may turn aruond and terrify
You can't deny - You crucify
Would you get down in the gutter
Swallowing your pride
I say yeah - I say yeah
Keiju ei poistunut monsterin luota yöllä eikä päivällä, ei sateella eikä helteellä. Tämä ruokki ja hoivasi monsteria, tarkisti haavan ja vaihtoi siteen. Ajan kuluessa monsteri alkoi luottaa yhä enemmän ja enemmän keijuun, saaden tämän joskus hymyilemään. Myös keiju alkoi luottamaan monsteriin päivä päivältä enemmän iloiten niistä pienistä välähdyksistä, joita hirviön silmissä näkyi.
Viikkoja kului ja monsteri alkoi parantua. Monsteri tiesi sen itsekin, mutta ei voinut päästää irti keijukaisen kädestä, joka rapsutteli monsteria kevyesti, hymyillen katsellessaan tätä. Keijukainen tiesi, tämä oli huomannut muutoksen monsterin haavassa, että pian monsteri ei tarvitsisi enää huolenpitoa. Sitä enemmän keijukainen vietti monsterin kanssa aikaa, odottaen pelko sydämmessään, milloin se aika koittaa, jolloin monsterin tulisi lähteä.
Would you love a monsterman
Could you understand beauty of beast
I would do it all for you, would you do it all
Do it all for me
Koitti lopulta päivä, jolloin monsteri ei voinut enää teeskennellä olevansa sairas. Monsteri nousi ylös venyttäytyen täyteen pituuteensa. Pieni keiju seisoi vieressä yltäen monsteria hädin tuskin rintaan asti, mutta ei silti tuntenut pelkoa. Suuren suuri monsteri ja pienen pieni keiju, toistensa vastakohdat, olivat onnistuneet löytämään ne kaksipuoliset säkeet, jotka jakavat tämän maailman. Hyvän ja pahan, jingin ja jangin, yön ja päivän, valkean ja mustan. Monsterin ja keijun.
"Minun täytyy lähteä", monsteri sanoi katsoen keijua. "Minulla on vielä sota käymättä, en voi elää rauhassa ennen kuin se on ohi."
"Sinun täytyy tehdä se mitä sinun täytyy", keiju sanoi yrittäen esittää rohkeaa.
"Muistan sinut aina", monsteri sanoi ottaen keijukaisen kädestä kiinni. "Kiitos että et hylännyt minua, kiitos että hoidit minut kuntoon."
"Se oli minun tehtäväni", keiju sanoi hymyillen. "Tehtäväni tässä elämässä..."
Kevyesti keijun kättä suudellen monsteri lähti kävelemään siihen suuntaan, mistä viikkoja sitten loukkaantuneena oli keijukaisen luokse rämpinyt.
"Palaathan vielä takaisin?" keijukainen huusi ennen kuin monsterin selkä katosi metsän pimeyteen.
Monsteri kääntyi katsoen kosteasilmäistä keijua ja hymyili ensimmäistä kertaa.
"Joku päivä....minä ehkä palaan."
All that you get is much less
you deserve
Leaving for now
Someday I may return
