Nimi: Säilörehu - ei suositella (varsinkaan keväisin)
Kirjoittaja: Nide
Ikäraja: sallittu
Tyylilaji: drama (siis mikä muukaan?)
A/N: Ih, ei todellakaan sitä mitä kuvittelin. Siis joo, kuvittelin kaikessa rauhassa kirjoittavani hieman taidedraamaa ja sitten mä aloitin ja huomasin ettei aloitus sovi siihen ei sitten ollenkaan. Sitten mä jatkoin ja ah, piti tulla pidempi mutten jaksanut rassata enää musiikkien kanssa. Oh, ja muuten, säilörehu on oikeasti ihan hirveän hajuista varsinkin keväisin (en mä kyllä lietettäkään suosittele) kun se on oikein vettynyttä ja painavaa. Ja sitä on kaikkialla. :> Osallistuu haasteisiin One True Something (drama) sekä Vuodenaika-haaste (kevät).
Kattoon paukahtelee vettä ja säilörehu tuoksuu voimakkaasti.
Se on kevät, aika jolloin ei voi välttyä kastumiselta tai ärsyyntymiseltä. Jäät sulavat, joudutaan ostamaan uusi takki (koska vaikka vanhaa voisi käyttää, se on liian väärä) ja koiranjätökset paljastuvat. Tuuli humisuttaa puita ja viinimarjapensaat värisevät, pensasaita näyttää rumalta paljaana.
Välillä ei edes huomaa ajan kulua – vielä eilen oli maanantai, nyt eletään perjantaissa, mihin nämä päivät katoavat? Lasketaan päiviä kesälomaan, koulua jäljellä alle puolitoista kuukautta, liian vähän ehtiäkseen nauttia ystävistä, mutta liikaa niiden muutamien takia. Velvollisuus kasvaa ja kokeet lähestyvät.
Muovipussit heittelehtivät tuulessa, puolet on hautautuneena märän lumen alle, vesisade piiskaa toista. Veden ja tuulen sekoitus ei ole mukava kasvoilla, Aurinko saattaa lämmittää joskus, mutta pääasiassa tuntee vain kovan ropinan sekä jäätävän viiman. Vesi näyttää oranssinkeltaiselta?
Ikkunasta näkee hyvin sen kaiken, ei tarvitse edes siirtyä. Herra harakka peilailee itseään Suuresta Lätäköstä, laudat tummuvat ja vettyvät. Lietteen haju tuntuu sieraimissa yhtaikaa liian vahvalta ja heikolta, se saa heittämään päässä, mutta ei kuitenkaan niin paljoa kuin säilörehu. Se jos mikä on järkyttävää myrkkyä, pistävä tuoksu jota ei voi kunnolla hengittää, mutta kun tottuu ei voi olla ilmankaan.
Muovipussi pääsee vapaaksi.
Auman päältä sulaa lumi. Alkuviikosta oli puolentoista metrin hanget, jäätiköt peittivät teitä. Järvi oli tosin vettynyt jo edellisperjantaina, mutta kuitenkin plusasteet tekevät voitavansa. Neljä päivää sadetta ja rehu näkyy isoina läntteinä. Rumaa jos mikä mutta eihän sitä kysytä.
Muta litisee kengissä, saa kuulla että tuttu upposi nilkkojaan myöten omalla pihallaan naapurien katseiden alla, kengät todistavat.
Naapurin lampaat haisevat varmana kamalilta.