Supernatural: Raastinrauta (K-11) Castiel/Dean Winchester, angst, ficlet

[jossujb]

Nimi: Raastinrauta
Kirjoittaja: jossujb eli meikä
Fandom: Supernatural
Tyylilaji: Angst, ficlet
Ikäraja: K-11
Paritus: Castiel/Dean Winchester
Varoitukset: Spoilaa hienoisesti kasikautta.
Vastuuvapaus: Minähän en luonnollisesti omista mitään, enkä hyödykään niin mitenkään.
A/N: Mieleni teki nimetä tämä ficci "Frankensteinin hirviöksi"sen vuoksi, että parsin tämän kasaan aikaa sitten hylkäämistäni keskeneräisistä kyhäelmistä. Tämä muistuttaa paljon toista itsetuho-teemasista Castiel-ficciä jonka olen jo aikaisemmin julkaissut, mutta tämä on periaatteessa sitä vanhempi. Tuunattu vain kasikauden kuosiin. Saman idean prototyyppi, tavallaan.




Raastinrauta

Castiel oli kiireestä kantapäähän likainen synneistä, eikä niitä mikään maanpäällinen voinut pestä pois.

Ei sillä etteikö hän olisi silti yrittänyt, aloittaen ihan käsien pesusta. Jotenkin Dean oli kyselemättä ymmärtävinään polttavan kuumia motellikylpyhuoneen kellertäviä suihkuja. Tappiinsa asti käännetty piiskaus ei ollut kuitenkaan virkistävää, vaan enemmänkin ruokotonta itsensä häpäisyä, sillä mitä enemmän vesi poltti ihoa ja saippua kirveli liiasta hankaamisesta kuivuneita käsiä, sitä lähemmäksi Castiel pääsi takaisin kaipaamansa Kiirastulta.

Vääryys on katsos aina pestävä pois. Vaikka sitten kynsiharjalla raastaen.

Uudestaan ja uudestaan läpi sama rutiini sillä aikaa kun Dean kävi ostamassa White Castlen hampurilaisia ja Sam katsoo paremmaksi olla kyselemättä mitä enkeli teki kylpyhuoneessa, joskus tuntikaupalla. Koko sen ajan kun Dean oli poissa.

Dean oli aina jossain poissa.

Mutta joskus olo tuntui hetken puhtaalta. Iho halkeili ja veresti sormista kyynärpäihin asti, mutta puhdas olo ei koskaan säilynyt pitkään. Niin nopeasti kun veljekset kävivät nukkumaan lukittautui Castiel yksin lavuaarinsa eteen. Hän varoi ettei kukaan vain vahingossa herännyt ääniin,

ääniin,

ääniin,

siihen ääneen, jossa tylsät kynnet raapii ihoa. Se ei ole puhdas ennen kuin Castiel näki pahan veren vuotavan pois ja valuvan alas viemärien likaisia putkistoja kuin kaikki muukin saasta.

Ehkä Castiel todella kuvitteli näin saattavansa loppuun sen mikä jäi kesken Kiirastulessa. Jokaisen peseytymisen piti johdattaa häntä kohti Nirvanaa, mutta kerta kerran jälkeen hän huomasi olevansa vain kauempana. Deanin kohtaaminenkin alkoi tuntua vaikealta.

Hän olisi helposi voinut parantaa itse itselleen aiheutetut halkeilleet haavat ja kivuliaaksi kuivuneen rystyset, mutta kipu kai esti ajatuksia harhaantumasta jonnekin kauas, jonne Castiel ei halunnut kurkistaa. Suloisen petollinen hetkellinen armahdus pakotti jatkamaan.

Vielä kerran.

Eihän likaisuuden tunne voi loputtomiin kestää? Jos repisi lihat irti luista, ehkä se helpottaisi? Oikeastaan sormien kuoriminen voisi olla aika helppoa, ei sen tarvitsisi olla edes enkeliterän viilto, mikä tahansa terävä kelpaisi. Ehkä se auttaisi, jos vain jaksaisi vielä yrittää.

Siitä Castielin mitta tuli täyteen. Kuvottava ilja oli syönyt hänet kokonaan ja limaisella kaakelilattialla itki enkeli. Hänen kätensä olivat märät kivuliaat kun Dean löysi hänet siitä säälittävästä lammikosta makaamasta. Hän ei kysynyt miksi.

Onko hän niin pateettinen, ettei maksa vaivaa kysyä? Vai eikö hän osaa? Tai halua?

Ehkä hän tiesi jo.

"Anna olla Cas. Anna olla", hän toisteli ja heijasi suttuista päätä rintaansa vasten, eikä Castiel ollut koskaan tuntenut ansaitsevan vähemmän Deanin hyväksyntää ja apua, mutta hän silti tarttui siihen kiinni, eikä halunnut päästää irti.

FIN

[Beelsebutt]

Eihän mun pitänyt tänään lukea saati kommentoida mitään, mutta enpä voinut estää itseäni, kun näin että oot taas destielöinyt <3 ..."annan anteeksi" jopa angstin

Oivoi. Voivoivoivoivoi... itkeä tillitän kohta. Voi Cas-parkaa, poloista :E Onhan se kamalaa ja tuho suurta, mutta tehty mikä tehty. Itseinho ja -rankaiseminen on kyllä niin enkeliä itseään, että hahmon tunnistaa. Deanin poissakarkailu ja Samin katseen kääntäminenkin suorastaan pistää vihaksi, mutta sitähän se. Vaikeita asioita.

Sun tatsi ei ole karannut minnekään, nytkin suorastaan elin mukana ahdistuksessa ja omiakin käsiä alkoi kuivata ja kutittaa ja olosta tuli varsin kiemurteleva.

Thank fuck Dean sentään älysi ennen pitkää. Suloista, että Cas kuitenkin takertui, mutta mitenkä sitä muutenkaan voisi jatkaa. Ilman sitä omaa ankkuria.


Kiitos... oikeasti, kiitos <3 <3 <3

[Kaapo]

En ole vielä oikein innostunut suomenkielisistä Supernatural-ficeistä, mutta kerta se on ensimmäinenkin (jotenkin vaikea hahmottaa asioita suomeksi kun olen kaikki kaudet katsonut ilman tekstejä ja joka ainoa ajatus ja mielikuva tulee automaattisesti englanniksi).

Cas-angst on parhautta (kamalaa?) ja kuten Harpykin jo sanoi, Deanin ja Samin reaktiot olivat ensinnäkin IC ja toisekseen ehkä kamalinta koko tekstissä. Ja hmm, en tiedä ajattelinko väärin, mutta vaikka koko ajan puhuttiinkin ihosta ja käsistä ja näin, en ajatellut Castielin tuhoavan Jimmyn ruumista käsissään ja enemmänkin itseään, true formia. En osaa ajatella, että Cas olisi vielä ottanut Jimmyn ruumista omakseen ja siksi tuntui väärältä ajatella, että myös omalla tavallaan Jimmy (vaikkauskonkinettäjäljelläonpelkkäruumis) joutuisi kärsimään Castielin itsetuhoisuudesta... Ellei sitten kyse ole jo langenneesta Castielista, koska silloin Cas ei voi enää paeta Jimmyn ruumista ja okei, ehkä ajattelen liikaa mutta.

Pidin tästä tekstistä kyllä paljon. Kasikauden teemoihin (herranjumalakasikausi) ja seiskakauden asiat mukaan lukien tämä oli oikein... mukava? Sopiva. Oikestaan oikeat sanat olisivat ehkä kamala ja epäsopiva mutta oletan että ymmärrät mitä tarkoitan etkä kuvittele että saan jotain kiksejä Castielin tuskasta, eh.

Um. Niin, tykkäsin tästä. Kiitos suomenkieliset-supernatural-ficit-neitsyyden viemisestä.

- Kaapo

[jossujb]

Harpy, ai kun kiva ettei tämä ollut ihan hirveä, mulla jotenkin niin sellainen fiilis että toistan itseäni tai aikaisempia ideoita, mutta nyt kun Castielin itsetuhoiset ajatukset ovat canonia niin oli pakko palata aiheen ääreen. Tosin enhän minä nyt ihan pikimustaksi osaa mennä, mulla vaan on pehmosokerihammas onnellisiin loppuihin. Toivon kovasti että joskus nämä kaksi nyt saavat jotain muuta kuin henkistä kärsimystä itse sarjassa. Tämän viikon jakso oli erityisesti sellainen että lopetin vähäksi aikaa kesken kun oli sellainen fiilis että en tiedä pitäskö nauraa vai itkeä.

Ja mitä sä oikein mainostat, en ees ite ollut ajatellut laittaa kommenttikampanjaan xD

Kaapo, joo, mä ymmärrän että jotkut fandomit on hankalia hahmottaa suomeksi, eritoten jos alkuperäismateriaali on televisiota. Kirjat kn tulee kuitenkin useammin luettua suomeksi niin tavallaan se fiiliskin on helpompi sisältää. Mutta koska pidän suomeksi kirjoittamisesta olen sitä mieltä että suomenkin saa taivutettua mihin vaan jos vaan jaksaa sitä tarpeeksi kauan survoa xD

Aaa, hyvä pontti, hyvä pointti. Itse olen enemmän tai vähemmän sulauttanut omaan head-canonini että Jimmy on kuollut jo aikaa sitten (tod näk silloin kun Lucifer teki Casista jauhelihaa) ja viettää aikaansa nykyisin taivaassa.

Tai ainakin herrajumala toivon että näin on asia koska my god.

Mutta siis tämän takia en edes ajatellut etteikö Castiel voisi mutiloida fyysistä ruumistaan, toiseksi saatoin ajatella myös että Casin enkeli-status on vähän niin ja näin, niin kuin se tuntuu vähän muutenkin olevan. Mutta pointti oli silti hyvä, ehkä olisin voinut kirjoittaa rivin tai pari lisää siitä miksi Castiel näkee tarpeelliseksi tuhota itseään fyysisesti tai jotain.

Mutta niin kiitos kommentista, se oli hyvin rakentava^^

jjb