Kirjoittaja Aihe: Kolme lausuttua sanaa (F/G, F/B, F/Hrm, k-11)  (Luettu 5115 kertaa)

Käreitär

  • ***
  • Viestejä: 49
Kolme lausuttua sanaa (F/G, F/B, F/Hrm, k-11)
« : 13.01.2008 23:26:17 »
Otsikko: Kolme lausuttua sanaa
Kynäillyt: Käreitär
Oikoluku: Muutako Wordia niin en käytä vieläkään
Paritus: F/G, F/B, F/Hrm
Ikäraja: k-11
Varoitus: insesti
Muuta: Mätsää näihin haasteisiin: 3 Fredin rikkomaa sydäntä, FF-100: 042.Kolmio, ja Nightwishin Bless the Child, johon sanat lopussa.

Kolme lausuttua sanaa

Fred POV
Kuollessaan elämä virtaa silmien ohi, kuin elokuvana. Silloin, siinä nanosekunnissa ennen elokuvan loppumista, ennen teatterin sulkemisaikaa, silloin sitä huomaa kaikki asiat paljon selkeämmin.

Huomaa Georgen kyyneleet, Billin kämmenet ja Hermionen katseet.

Ja silti minä kuolin ihan yksin. Omaa syytäni, tallottuani aikani toisten tunteita, huomasin ettei uusia enää tullutkaan.

Mutta ymmärtäkää minua! Olin niin nuori, kun George suuteli minua ensimmäisen kerran.

Olin niin hämmentynyt, kun Bill katsoi syvälle silmiini.

Ja olin niin rakastunut, kun tajusin haluavani Hermionen.

George POV
Näytänkö minäkin tuolta kuolleena? Tyhjältä kuorelta, josta kaikki nauru on kadonnut verhoihin?

Äiti itkee lohduttomana isän olkapäätä vasten. Käännyn vierelleni, vanhasta tottumuksesta etsin katsettasi jonka avulla olisimme voineet keksiä lohduttavan vitsin, kaskun, pilan äidille.

Ja katsettasi ei ole siinä.

Vasta nyt ymmärrän, kuinka paljon helpompaa, tuskattomampaa, on rakastaa saamatta vastarakkautta, kuin rakastaa ilman kohdetta.

Ainakin silloin kun olit vielä elossa saatoin ryöstää huuliltasi muutaman suudelman.

Bill POV
Veli, rakkaus, makaa kuolleena arkussa. Vaimo, kiintymys nojaa olkapäähän, tukena. Hän aavistaa, että en koskaan rakasta häntä, en sillä intohimolla ja kiihkeydellä, jolla rakastin tuota nukkuvalta näyttävää hahmoa.

Se oli kuin kesäinen ukkoskuuro, rakkaus keinahti toiseksi kun sinä kiukuttelit kotona. Lohdutin sinua, ja selkää silittelevä käsi siirtyi hyväileväksi.

Katsoit kummeksuen, ja hetken päästä haluten. Suudelma, jonka painoin huulillesi poltti. Kätesi olivat varmat, vaativat. Nautinnon huutosi oli se ääni, jonka haluan painaa mieleeni.

Sen jälkeen nousit, noukit alushoususi lattialta. Sanoit tapahtuneen olleen virhe, pahoittelit.

Ja niillä sanoilla rikoit sydämeni, rakkauden astian. Seisautit vereni.

Hermione POV

Kyyneleetkin kuivuvat ajallaan.

Kuinka sitä kaipaakaan unelmiaan. Kun vaivutin itseäni uneen, ajatellen että sodan jälkeen, silloin voimme olla yhdessä julkisesti. Silloin voin huutaa kadun yli rakastavani sinua, ja sinä vastaan suudelmalla. Silloin kasvatamme punapäiset isohampaiset lapsemme yhdessä, maalla, rakastaen.

Nyt minulla ei ole enää niitä unelmia. On vain todellisuus, tuleva loppuelämä Ronin rinnalla. Hän rakastaa minua, ja muistuttaa sinusta tarpeeksi, jotta voin kiintyä häneen.


***

Surijat seisovat tai istuvat. Jotkut nyyhkyttävät sydäntäsärkevästi, toiset taas tuijottavat kivikasvoisina eteensä. Lohduttelevat kuiskaukset risteilevät ympäri tilaa. Kuiskausten sekaan hukkuvat kolme kertaa lausutut kolme kaunista sanaa.

”Minä rakastan sinua”


Bless The Child

"I was born amidst the purple waterfalls.
I was weak, yet not unblessed.
Dead to the world. Alive for the journey.
One night I dreamt a white rose withering,
a newborn drowning a lifetime loneliness.
I dreamt all my future. Relived my past.
A witnessed the beauty of the beast"

Where have all the feelings gone?
Why has all the laughter ceased?

Why am I loved only when I'm gone?
Gone back in time to bless the child
Think of me long enough to make a memory
Come bless the child one more time

How can I ever feel again?
Given the chance would I return?

I've never felt so alone in my life
As I drank from a cup which was counting my time
There's a poison drop in this cup of Man
To drink it is to follow the left hand path

"Where have all the feelings gone?
Why is the deadliest sin - to love as I loved you?
Now unblessed, homesick in time,
soon to be freed from care, from human pain.
My tale is the most bitter truth:
Time pays us but with earth & dust, and a dark, silent grave.
Remember, my child: Without innocence the cross is only iron,
hope is only an illusion & Ocean Soul's nothing but a name...

The Child bless thee & keep thee forever"
« Viimeksi muokattu: 16.11.2014 15:21:23 kirjoittanut Renneto »
Kyllästynyt tavalliseen?

Valitse siis rare! by Käreitär

Carolynne

  • A proud Hufflepuff
  • ***
  • Viestejä: 1 338
Re: Kolme lausuttua sanaa (F/G, F/B, F/Hrm, k-13)
« Vastaus #1 : 14.01.2008 14:22:13 »
Todella, todella kaunista tekstiä. Liikutun ^^
Fredin kuolema on minulle vieläkin aika raskas paikka, mutta surutyötä on ihana tehdä tällaisten helmien kanssa. Tykkäsin siis todella, vaikka tämä kuului tuohon 3x-haasteeseen, eivät yhdenkään henkilön tuntemukset tai rakkaus tuntuneet väkisin mukaan tungetuilta. Lisäksi ne olivatsopivan pituisia, harva saa noin lyhyen pätkän per kertoja toimimaan noin hyvin ^^

Kaikkein eniten pidin Georgen osuudesta. Vaikka tunteet taisivatolla aika yksipuolisia, oli kyseessä yksi kaikkien aikojen ihanimmista twincesteistä. Jo ensimmäinen lause on upea ja pysäyttävä. Olit saanut vangittua upeasti juuri tuon hetken, samoin kuin kaksosten läheiset välit ja Georgen rakkauden. Ei kliseitä, vaan loistavia huomioita. Taidan nyt quotata koko ficin kaksi ehdottomasti parasta kohtaa:

Lainaus
Näytänkö minäkin tuolta kuolleena?

Lainaus
Äiti itkee lohduttomana isän olkapäätä vasten. Käännyn vierelleni, vanhasta tottumuksesta etsin katsettasi jonka avulla olisimme voineet keksiä lohduttavan vitsin, kaskun, pilan äidille.

Bill/Fred on ihanan rare paritus, erityisesti kun olen Billiin viime aikoina ficeissä ihastunut kovastikin. Tämäkin osa oli hyvin tunnepitoinen, hyvin olit tuonut esille ensinsen, kuinka varma Fred oli Billin kanssa, ja sitten heti perään kaiken lopun. Myös alun vertailut Fredin ja Fleurin kesken, merkitykset pilkuilla nimistä erotettuina, toimivat.

Fred/Hermionea olen jostain syystä aina karttanut ja niinpä suhtauduin tähän viimeiseen osaan hieman epäillen. Kaunis kirjoitystyyli ja universaali suru rakkaan menettämisestä kuitenkin toimivat vavahduttavasti ja saavat itsellenikin melankolisen olon. Joten hieman yllättäen pidin myös tästä kovasti.

Kiitän kovasti,
Carolynne
"Forever may only be twelve days."
"Then we'll take those twelve days, and we'll live twelve lifetimes."