Okei, joulu meni kyllä jo kolme kuukautta sitten, mutta sopiiko, jos tykkään enemmän sanoa, että olen yhdeksän kuukautta aikaisessa? Paljon mukavampaa ajatella, että se on vasta edessäpäin, eikä mennyttä.
Tämä on oikein suloinen teksti, sellainen lämmin ja sydämellinen. Hyvin ihastuttava isä ja poika-hetki, jollaisen varmasti suo koettavaksi kaikille. Ja vielä jos se on Teddyn ja Remusin välinen – voiko sellaista edes ohittaa ilman tunnontuskia? Aivan. Se on mahdotonta. Ainoa asia, mikä minua jäi hämmentämään, oli se, ettei Tonksia mainittu lainkaan. Missä hän on? Viettääkö Teddy aikaansa mieluummin isänsä kanssa kuin äitinsä? Ja jos näin on, niin miksi? :/
Ylistystä yksityiskohdille! Oi luoja. Tää suorastaan vilisi niitä, muttei silti tullut tunnetta, että tämä olisi ahdettu täyteen – liian täyteen. Appelsiinia ja kanelia (aika omituinen makuyhdistelmä, jos minulta kysytään), herrasmieslumihiutaleita neiteineen, punaruudullinen muki ja Kotikolon joulu. Vau! Mä olen nyt kyllä aivan täysin myyty sun kuvailulle, etten osaa pukea päässäni risteileviä ajatuksia sanoiksi mitenkään.
Otsikko on hyvin nätti! Siihen on saatu upeasti kiteytettyä tämän tekstin luonto teemukin punaisia ruutuja myöten.
Kiitos kaunis! : )
~ Herkku.