Nimi: Yhteinen tuska
Ikäraja: K-11
Fandom: Fullmetal Alchemist
Paritus: Roy/Ed
Vastuuvapaus: Hahmot eivät ole minun enkä saa tästä minkäänlaista rahallista palkkaa(en kyllä muutakaan)
A/N: Oli vähän tylsää, joten päätin kokeilla kirjoittaa ficciä ja idean sain Musen Dark shines-biisistä.
Yhteinen tuskaRoy istui toimistossaan, kun näki Edin kävelevän ohi, hän oli siis palannut. Roy ilahtui suunnattomasti Edin paluusta.
Ed meni ottamaan kahvia, ja Roy seurasi häntä tarkasti katsellaan. Parissa sekunnissa kahvia juova poika oli saanut koko Royn huomion. Hän tuskin tajusi että oli töissä ja paikalla oli muitakin.
Ed kääntyi ja katsoi Royta, hän hymyili pienesti huomatessaan kuinka tämä katseli häntä. Ed iski Roylle silmää.
Roy hymyili. Ed oli ollut poissa kauan, mutta silti tämä oli yhä hänen. Roy tiesi että heidän ei kuuluisi olla yhdessä, että se oli kiellettyä. Mutta ei Roy yksin syypää ollut, yhtälailla Ed ei ollut syytön, oikeastaan Royn takia.
Menet ohi
Valaiset pimeimpiä taivaitani
Sinulta vie vain muutama sekuntia vetää minut mukaasi
Joten olethan minun
Ja syyttömyytesi
Minä kulutan sen Ed heräsi jälleen kamalasta painajaisestaan omaan huutonsa. Hän huohotti voimakkaasti. Taas, taas tuo sama uni. Hänen mielialansa oli maassa. Ed painoi päänsä polviinsa ja yritti rauhoittua. Muistot olivat kuin piikkejä, mustia nuolia, ne tekivät kipeää ja hän kaatui aina maahan, vaikka yritti nousta ylös. Mutta samalla se tuntui hyvältä. Näin Ed ei päässyt unohtamaan, ei koskaan. Hän nautti kivusta, ainoasta asiasta, mikä enää syytti häntä menneestä. Kipu oli ainut joka muistutti häntä siitä tuskasta mitä oli muille aiheuttanut.
Pimeät säteet
Syöksevät minut maahan
Saavat sydämeni kipeäksi
Koska se tuntuu hyvältä Ed astui sisään Royn toimistoon, hän oli jälleen täällä, ja hän oli ikävöinyt Royta, vaikkei sitä sanoisikaan. Roy halasi Ediä lujaa ja Ed kietoi kätensä tämän ympärille ja sulki silmänsä. Hän unohti syyllisyytensä, unohti tuskansa. Hän ei ajatellut pahoja tekojaan. Roy oli siinä, hän tukisi Ediä aina. Ed painautui Royta vasten. Hänen pitäisi pyytää tämä yöksi, se ehkä ajaisi unet pois. Ei, se tekisi niin. Ed avasi silmänsä ja katsoi Royn omiin, hän ei halunnut ajatella unia nyt, ei syyllisyyttään, ei syntejään. Royn seurassa hän olisi niin syytön kuin syyllinenkin, mutta turvassa, miltä, sitä Edkään ei tiennyt.
Pidä käsiäsi
Silmilläsi jälleen
Piilota itseltäsi pelottavat kohtaukset
Torju pelkosi
Joten olethan minun
Ja syyttömyytesi
Minä kulutan sen loppuun Roy makasi sängyllä Edin vieressä. Hän näki ettei Ed nukkunut kunnolla, hän näki painajaisia. Roy näki kuinka Ed kärsi, ja se laittoi myös Royn kärsimään. Edin tuska sai Royn tuskan kasvamaan tuhat kertaiseksi. Roy painoi Edin hellästi itseään vasten, hänen sydäntään viilsi kun hän ajatteli pojan tunnon tuskia. Roy kärsi aina Edin kanssa yhdessä. Hän jakoi Edin tuskan. Hän ei jättäisi tätä yksin sen tuskan kanssa. Roy melkein nautti siitä kivusta, koska se oli Edin kipu. Kun hän ymmärsi Edin tuskaa, hän ymmärsi Ediä paremmin. Roy nukahti kyyneleet silmissään, Ed sylissään, huulet pojan otsalla.
Sinun pimeät säteesi
Syöksevät minut maahan
Saavat sydämeni kipeäksi
Koska se tuntuu hyvältä
A/N: Tätä oli kiva tehdä, mutta myös aika haastava, toivottavasti oli hyvä