Kirjoittaja: Vuorna Phione
Oikolukija/Beta: Ei ole
Tyylilaji/Genre: angst, fluffy koska äidinrakkaus
Ikäraja: K-11
Paritus/Päähenkilöt: Paritus lähinnä Ron/Hermione, päähenkilönä Hermione.
Varoitukset: Jos ette tykkää, että Hermione tekee itsemurhan ja söpöilee samalla lapsilleen, älkää lukeko. Tämä on uudelleenjulkaisu uuden otsikon ja oikean osaston alla.
Minä makaan liikkumattomana sairaalasängyllä. Silmäni ovat kiinni, mutta en ole kuollut. Olen elossa, haluamassa pois täältä. Mielummin olisinkin kuollut. Tämä tuska jäytää sydäntäni, tieto siitä, että Ron on kuollut, mutta minä en. Minä haluan hänen luokseen mutta minua ei hänen luokseen päästetä. Minun pitää olla täällä pitämässä huolta Rosesta ja Hugosta, mutta miten se onnistuu ilman Ronia? Minä vain makaan liikkumattomana sairaalasängyllä ja kykenemättä nousemaan ylös. En halua lasteni näkevän minua tälläisenä. Jos kuolen, heidän pitää muistaa se, mikä olin ennen. Ei tätä ruumiin näköistä huolehtivan äidin irvikuvaa. Toivon pääseväni pois ja olen samalla itsekkäin ihminen maailmassa. Olen jättämässä lapseni jonkun toisen hoivaan, suloisen Roseni joka on täyttänyt jo kymmenen. Ensi vuonna hän menee Tylypahkaan, ja minä en ole siellä häntä saattamassa. Ja Hugon, minun kahdeksanvuotiaan poikani, jota rakastan niin kovin paljon. En tiennyt ennen äidiksi tuloa minkälaiset äidin tunteet lastaan kohden voivat olla. Ne ovat parasta maailmassa. Vaikka minuun sattuukin jättää lapseni, uskon että he tulevat voimaan hyvin.
***
Myöhemmin iltapäivällä, kun hoitaja Weeds saapuu huoneeseen numero 282, hän järkyttyy kohtaamastaan näystä. Huoneen potilas, suunnilleen keski-ikäinen nainen on hirttäytynyt lakanaansa. Erityisesti tämä tapaus järkytti sairaalan kahvihuoneessa, sillä kyseinen nainen oli koko vartalostaan halvaantunut. Miten hän oli kyennyt itsemurhaan? Nainen, jonka nimeksi kerrottiin Hermione Granger, oli kuitenkin jättänyt kirjeen lapsilleen. Tapausta tutkittiin ensin lavastettuna itsemurhana, mutta kun epäiltyjä tai todisteita ei löytynyt, tapaus suljettiin ratkaisemattomien tapausten osastolle. Kukaan ei vieläkään tiedä jästimaailmassa, miten se oli mahdollista. Velhomaailma tietää.
Minun lapsilleni,
vaikka jätänkin teidät, muistakaa, että minä tulen rakastamaan teitä aina ja ikuisesti. Mikään ei voi tulla minun rakkauteni tielle. Minä ja isä suojelemme teitä aina. Voisin kertoa teille vaikka kuinka paljon, että rakastan teitä ja minuun sattuu jättää teidät. Mutta näin olisi käynyt joka tapauksessa. Te ette saa surra minua, vaan teidän pitää mennä eteenpäin.
Rose, sinä menet ensi vuonna Tylypahkaan. Pidä hauskaa siellä ja opiskele, niin kuin minäkin tein. Voit rikkoa sääntöjä niin kuin minäkin tein, mutta korvasin sen kaiken olemalla hyvä opiskelija. Ja sain hyvän ammatin, joten toivoisin että sinäkin panostaisit koulunkäyntiin ja pitäisit huolta veljestäsi. Ei sinun tietenkään tarvitse, voit tehdä ihan miten haluat. Mutta muista aina, että sinä olet minulle tärkeä ja minä rakastan sinua.
Hugo, minun pieni poikani. Minua surettaa etten ole kanssasi kun aloitat koulusi tai menet sitten joskus naimisiin. Isosiskosi pitää huolta sinusta, joten sinun ei tarvitse pelätä mitään eikä ketään. Sinua suojellaan täältä ylhäältä. Minä rakastan teitä molempia, ettekä te saa sitä epäillä.
Rakkaudella äiti.
