Kommenttikampanjasta heips!
Idea oli hyvin mielenkiintoinen. Puhe ulottuvuuksista ja Kaiken lopusta herätti oitis kiinnostukset. Myös se, että sotureiden nimet tulivat korttipakan neljästä maasta, oli hyvä ajatus. Hieman selitystä siihen, miksi näin oli, olisin kaivannut, mutta kyllä selviän ilmankin tätä tietoa
No niin. Se, että tarina oli kerrottu ikään kuin jonkun puheena, oli erilainen ja ihan kiva ratkaisu ja koska teksti oli näin lyhyt, se vielä toimi, mutta jos tämä olisi ollut yhtään pidempi, lopputulos olisi ollut sekava ja itseään toistava. Silti, olisin ehkä toivonut, että kertojan äänen lisäksi tässä olisi ollut sellainen katsahdus itse paikanpäälle joko kaikkitietävän kertojan silmin tai jonkun henkilökohtainen näkökulma. Se olisi tuonut tekstiin syvällisyyttä ja vaihtelua. Toki, kun on valinnut näkökulman, että joku ikäänkuin kertoo tarinan, niin sillä yleensä mennään, mutta minusta tämä olisi toiminut hyvin niinkin, että on se tarinankertoja, mutta myös katsahduksia niihin todellisiin tapahtumiin ja kertoja olisi toiminut taustalla ikään kuin opastajana. Siinä olisi voinut hyvin tuoda myös eroja siitä, miten legenda ja todellisuus eroavat toisistaan ja tekstiin olisi päässyt syvemmin ja paremmin mukaan. Tämä on tietenkin vain minun mielipiteeni ja yksi näkemys, mutta kyllä tämä näinkin toimi ihan hyvin.
Kliseisyydestä vähän huomautan. Se, että soturit olivat nuoria, melkein lapsia on aika tuttu, käytetty kuvio ja se myös, ettei heihin uskota, mutta sitä varmaan ei voi sankaritarinoissa kauheasti välttää. Plus se kuvio, mikä sotureiden välillä oli. Jotenkin niin ennalta-arvattavaa. Yksi on niin rakastunut, että kun toinen sekoaa, niin hylätään omatkin periaatteet ja kaadutaan hinnalla millä hyvänsä sen toisen mukana rakkauden tähden. Eh? Toki käsitän, että edelleen legendasta puhutaan, mutta missä on sanottu, että legendojen pitäisi noudattaa aina samaa kaavaa? Tämä juonikuvio tai asetelma ei tarjonnut oikein mitään uutta. Olisin kaivannut jotain yllättävämpää ratkaisua ja ajatusta sotureiden taakse.
Siinä kohtaa, kun Herttasoturi tappoi Ristisoturin hiuspinnillä, olin vähän ööh, okei... mutta siellä se yllätys ainakin tuli
Että annan siitä tunnustusta.
Hyvin olit toteuttanut tämän tarinankerronnan, että se ihan kuulostikin siltä kuin joku kertoisi sitä. Se oli aika dramaattista ja rönsyilevää, mutta niinhän sen kuuluu ollakin, kun kerrotaan jotain upeaa, perintönä kulkenutta tarinaa, niin kyllähän sitä kelpaa väritellä, jotta siitä tulisi mahdollisimman hienon kuuloinen.
Tekstin ilmiasua voisi hioa vielä. Betan hankkiminen voisi olla aika hyvä ratkaisu, sillä tekstissä oli sanavalintoja, jotka eivät joko sopineet muuhun kieleen tai olivat muutoin jotenkin kummallisia asianyhteydessä. Esimerkkeinä voisin vaikka mainita nämä kaksi:
Parhain kaveri tai sukulainenkin saattoi olla siirtynyt tai lahjottu toiselle puolelle --
Tuon "kaverin" tilalle laittaisin mieluummin "ystävän", koska kaveri on enemmän puhekieltä ja ystävä sopii paremmin tämän tekstin vähän vanhahtavaan kieleen.
kuvien loppuessa kolahti Ruutusoturin eloton ruumis kallioon.
Kolahti? Minulla on aika vahva käsitys, etteivät ruumiit kolahda, kun ne kaatuvat. Kolahdus on enemmänkin sellainen ääni, joka tulee, kun kahta kovaa esinettä kolautetaan yhteen. Tämä voi olla aika pilkunviilausta, mutta kunhan nyt sanoin
Sitten joissakin lauseissa oli unohtunut pilkku, mikä teki niistä vaikeaselkoisia. Katson, jos löytäisin ne vielä.
Neljän soturin viimein saapuessa heidän omista ulottuvuuksistaan, oli suuri ja ankara sota eri osapuolten välillä riehunut jo monta kymmentä vuotta.
Kuitenkin, päivänä, jolloin tuli tasan sata vuotta kuluneeksi siitä, kun aurinko oli viimeksi noussut Ulottuvuudessa, koitti Taistelu.
Merkkasin punaisella pilkun sinne, missä sen pitäisi olla.
Sankaritarinoissa on aina hyvä rikkoa kaavoja ja "sääntöjä", koska muuten niistä tulee hyvin ennalta-arvattavia. Ota vain rohkeasti mielikuvituksesi koko kapasiteetti käyttöön ja keksi jotain uutta tai jos et uutta, niin ainakin naamioi ajatus uudenlaiseksi. Silläkin pääsee jo hyvin pitkälle. Ja pst lopussa kaikkien kuolema ei ole minusta hyvä ratkaisu, vaikka se onkin eeppistä ja dramaattista. Jätä joku kärsimään
Ihan vain sillä, jos mietit jalostaa ideaa vähän pidemmälle, mitä suosittelen, koska kyllä tässä on ainesta! Ja voihan legenda olla väärässä sen suhteen, että he kaikki kuolivat. Onhan se kuitenkin vain legenda ja todellisuus voi olla kaikkea muuta.
