Kirjoittaja Aihe: Outolintu: Kaksoiselämää | Eric/Peter | K-11  (Luettu 2775 kertaa)

Odo

  • Sankari
  • Valvoja
  • *****
  • Viestejä: 12 848
  • "Dream life over real life, that's my motto."
Ficin nimi: Kaksoiselämää
Kirjoittaja: Odo
Fandom: Outolintu (kirjasarja)
Genre: Draama
Ikäraja: K-11
Vastuunvapaus: Kaikki Veronica Rothille tunnistettava kuuluu hänelle, enkä saa tästä rahaa.
A/N: Päätin korkata Outolintu-fandomin, kun kirjat sain luettua ja samalla napsauttaa pariin haasteeseen pisteet kotiin. Peter ja Eric ovat ehdottomasti suosikkejani sarjassa ja musta on ihanan kieroa parittaa ne toisilleen (eli jälleen yksi OTP). Osallistuu Suffle-haasteeseen (biisit saattavat olla hieman kaukana näistä, mutta minkäs teet) ja OTP-haasteeseen. Laitetaan jokainen pätkä myös Ficlet300:n eli järjestyksessä sanat: 10. Ainoa, 242. Tavoite ja 3. Loppu. Otsikointi riipii ja pahasti, joten ei puhuta siitä, jooko? Muuten olisi hauskaa kuulla, miten fandomin korkkaus onnistui (ja suffelointi). ++ Myös Multifandom-haasteeseen!

Spoilaa kirjasarjaa!



Kaksoiselämää

*

Juice Leskinen – Kaksoiselämää

Eric tiesi, millainen vaikutus hänellä oli. Hän saattoi saada kokelaat tuntemaan itsensä yksinäisiksi ja kilpailemaan toisiaan vastaan. Aina hän kuitenkin valitsi yhden, jolle antoi armopalan vain omaksi huvikseen. Tarkkailtuaan kokelaita hänen huomionsa kiinnittyi Edwardiin – parhaimpaan. Se ei kuitenkaan riittänyt, sillä Edwardilta puuttui jotain. 

Julmuutta saada se, mitä halusi. Peter oli huomannut sen, että Eric piti Edwardista eikä mennyt kauaa, kun kilpailijasta tuli osaton ja Peter otti paikkansa Ericin vuoteesta. 

Piti kiinni kiihkeistä öistä, tuntien kuuluvansa siihen ja palasi aina kutsun saapuessa. Se oli huomaamaton ele, heittoveitsen uppoaminen harjoitustauluun, hieman liikaa vasemmalle täydellisestä osumasta. 

Eric leikki lelullaan, pojalla, joka uskoi tulevansa suureksi. Peterin huomatessa miten häntä käytettiin hän tajusi elävänsä kaksoiselämää. Ensimmäistä, jossa hän seisoi omilla jaloillaan ja katsoi muita alaspäin. Jälkimmäistä, jossa hän palasi Ericin käytettäväksi. 

*

Irwin Goodman – Kusessa ollaan

Sen oppi huomaamaan yllättävän nopeasti, että heistä jokainen oli lievästi sanottuna kusessa. Peterkin havaitsi sen. He kamppailivat toisiaan vastaan, pitivät kynsin ja hampain kiinni pisteistä, jotka määrittäisivät heidän tulevaisuutensa. 

Jos jäi viimeisien joukkoon joutui lähtemään ja sen tiesi jokainen. Peter oli luullut aluksi, ettei hänellä olisi hätää, mutta koulutuksen siirtyessä pelkomaisemiin hän alkoi epäillä omaa asemaansa. Trisiä lukuun ottamatta heillä jokaisella oli vaikeuksia ja myöhemmin he tulisivat kohtaamaan syntyperäiset uskaliaat ja heidän pisteensä. 

Mikään ei enää ollut, kuten alussa, jolloin oli merkitystä vain fyysisillä ominaisuuksilla. 

Peterillä oli kuitenkin etunsa, sillä hän myi kehoaan Ericille öiden pikkutunneilla. Kouluttajan ottaessa lahjuksia ei Peterillä mennyt niin huonosti kuin aluksi. 

*

Yö – Joutsenlaulu

Eric oli kuollut, eikä Peterillä enää ollut hänen tukeaan. Loppujen lopuksi Peter oli pettänyt Terävät ja ne Uskaliaat, joita kutsuttiin pettureiksi. Pelastanut Trisin, joka vihasi häntä.

Oli vaikeaa olla ulkopuolinen, kun kukaan ei luottanut, eikä uskonut häneen. Maailma ympärillä oli muuttunut paljastuksen myötä, he olivat vain osa koetta. Mitä Eric olisi sanonut siihen? Olisiko hän halunnut maailman, jonka olemassa olosta he eivät olleet tienneet?

Mielessään Peter selasi kuvia, jotka olivat jo kellastuneet. Tatuoitua ihoa, kylmiä silmiä ja virnistystä, joka oli täynnä itsevarmuutta. 

Peter halusi, että hän voisi taas jatkaa. Katseli ihmisiä, jotka vaikuttivat tyytyväisiltä oloihinsa muurien ulkopuolella. Tekivät askareitaan. 

Tuska oli kuitenkin ottanut hänet otteeseensa. Katumus.

Ja lopulta hän päätti luopua muistoistaan Ericistä, ja siitä itsestään, joka oli entisessä maailmassa ollut.
« Viimeksi muokattu: 04.05.2016 16:19:59 kirjoittanut Odo »
Life is strange sometimes, wouldn't you say?
I know it isn't easy, but nothing worthwhile ever is...



It was a dream, a perfect image of a life that turned out to be.
Just a moment, lost with me

4forever

  • ***
  • Viestejä: 131
  • What doesn´t kill u makes u stronger
Vs: Outolintu: Kaksoiselämää | Eric/Peter | S
« Vastaus #1 : 02.05.2016 18:12:03 »
Kommenttikamppanjasta. Mielenkiintoinen lukukokemus. Hieman jäi jotenkin irrallisiksi nuo kappaleiden nimet tekstikappaleiden välisssä. Koin ne hieman irrallisiksi tarinasta. Muuten hyvin sujuavaa tekstiä. Ja lyhyesti oli osattu kertoa kaikki oleellinen Peteristä.
Lainaus
Sen oppi huomaamaan yllättävän nopeasti, että heistä jokainen oli lievästi sanottuna kusessa. Peterkin havaitsi sen. He kamppailivat toisiaan vastaan, pitivät kynsin ja hampain kiinni pisteistä, jotka määrittäisivät heidän tulevaisuutensa. 

Jos jäi viimeisien joukkoon joutui lähtemään ja sen tiesi jokainen. Peter oli luullut aluksi, ettei hänellä olisi hätää, mutta koulutuksen siirtyessä pelkomaisemiin hän alkoi epäillä omaa asemaansa. Trisiä lukuun ottamatta heillä jokaisella oli vaikeuksia ja myöhemmin he tulisivat kohtaamaan syntyperäiset uskaliaat ja heidän pisteensä. 

Mikään ei enää ollut, kuten alussa, jolloin oli merkitystä vain fyysisillä ominaisuuksilla. 

Peterillä oli kuitenkin etunsa, sillä hän myi kehoaan Ericille öiden pikkutunneilla. Kouluttajan ottaessa lahjuksia ei Peterillä mennyt niin huonosti kuin aluksi. 
Eniten tykkäsin tästä pätkästä. Siitä miten Peterin epävarmuus huokui tässsä ja selitettiin, miksi hän pärjäsi niin hyvin.
Life isn´t about waiting storm to pass.
It´s about dancing in the rain

nannu

  • ***
  • Viestejä: 510
Vs: Outolintu: Kaksoiselämää | Eric/Peter | K-11
« Vastaus #2 : 22.05.2016 16:32:58 »
Kiinnostavia henkilöitä kumpainenkin, yhdessä ja erikseen. Heidän taustansa ja tarinansa voisivat saada Trisit ja Tobiakset näyttämään tylsiltä ja yksinkertaisilta. Mun päässäni olisi aivan mahdollinen skenaario heidän välillään tämä suhde/vallankäyttö, jota kuvaat hienosti tässä tekstissä. Tykkään kovasti sun jollain lailla eleettömästä ja silti paljon kertovasta kirjoitustavasta.

Biisejä en edes yrittänyt lukiessani kuunnella tai fiilistellä, koska tiesin, ettei tulisi toimimaan mulla. Siihen puoleen en siis osaa sanoa mitään.

Ekassa pätkässä näkökulmien vaihtelu toimii. Viimeinen hyppää sellaiseen aikaan tarinassa, josta toivoinkin saavani lukea. Peterin ratkaisut siellä – jos muuallakin – mietityttivät kirjoja lukiessani. Mukava lukea sun näkemystä niistä.

Toivottavasti jatkat tän fandomin parissa! (Olenkohan sanonut joskus näin sulle myös Nälkäpelistä? ;D) Tykkään sun teksteistä, ja Divergenttiä on Finissä ihan liian vähän. Mullakin on jo kauan ollut siihen liittyvä idea olemassa, ja nyt tämän luettuani se tuli taas mieleen. Jotenkin kiva, miten eri tavoin vuorovaikutteista tämä luku- ja kirjotushomma voi olla.
No joo taas meni ohi aiheen :D

Pidin siis lukemastani! Toivottavasti saan palata joskus asiaan :)

Odo

  • Sankari
  • Valvoja
  • *****
  • Viestejä: 12 848
  • "Dream life over real life, that's my motto."
Vs: Outolintu: Kaksoiselämää | Eric/Peter | K-11
« Vastaus #3 : 23.05.2016 15:20:04 »
Kiitos molemmille kommentista!

Biisit on hyvin irrallisia. Haasteen tarkoitus on kirjoittaa biisin aikana pätkät, eikä saa jatkaa sen jälkeen (paitsi korjata virheet). Eli biisit osuu hyvin kaukaisesti ficciin, mutta yritin napata niistä edes pientä inspistä. :) Haasteessa ei ole siis pakko osua ollenkaan yksiin biisit ja ficit vaan aika on pääpointti.

nannu oot itseasiassa saattanut sanoa. :D Kyllä ois tarkoitus jatkaa tällä fandomilla ja palata pitkästä aikaa Nälkäpeliin. Potter ja FMA on vaan niin hallitsevia fandomeita, että muu aina unohtuu. :D

Kiitos vielä, kiva että tykkäsitte. Peter ja Eric on mahtavia hahmoja. <3
Life is strange sometimes, wouldn't you say?
I know it isn't easy, but nothing worthwhile ever is...



It was a dream, a perfect image of a life that turned out to be.
Just a moment, lost with me