Kuinka Santana Lopez kesytetäänAuthor: Tiara
Rating: K-11
Fandom: Glee
Genre: Fluffy
Pairing: Sebastian/Santana
Disclaimer: En omista Gleen hahmoja, enkä ficissä esiintyviä lauluja
Summary: Se mitä Santana ansaitsi, oli Sebastian ostamassa hänelle kalliita timantteja ja koruja. He voisivat ajaa limusiinilla auringonlaskuun shampanjaa juoden ja jättää jonakin päivänä Ohion taakseen. Mutta voi kun asiat olisivat olleetkin noin helppoja, sillä Sebastianin suunnitelmia varjosti eräs ongelma. Santana Lopez sattui nimittäin olemaan lesbo. Mutta Sebastian Smythehän piti haasteista.A/N: Spoilaa Gleen kolmoskautta! Sain idean ficciin
tästä kohtauksesta. Tuon jakson jälkeen minusta tuli täysin Sebtana-fani. <3 Pidän toki myös Brittanastakin, mutta minusta jotenkin Sebastian ja Santana voisivat olla hieno pari. (:
Oli aivan tavallinen perjantai-ilta. Sebastian Smythe istui huoneessaan läppärinsä ääressä ja kuunteli samalla musiikkia, kun surffaili netissä. Itseasiassa hän oli parhaillaan Facebookissa ja katseli erään tytön profiilia. Michael Jacksonin Smooth Criminal soi Youtubesta, ja Sebastian hyräili sen tahtiin pieni hymy kasvoillaan.
Tyttö, kenen profiilia Sebastian katseli, oli nimeltään Santana Lopez. Hänellä oli profiilikuvassa yllään cheerleader-pukunsa ja tummat hiukset tiukalla poninhännällä. Hän poseerasi kaunis hymy kasvoillaan, toinen käsi lanteillaan. Ikävä kyllä Sebastian ei nähnyt enempää Santanan kuvia, sillä profiili ei ollut julkinen, muille kuin kavereille. Eikä Sebastian todellakaan ollut Santanan kavereissa. Hetken poika katseli harkitsevasti lisää kaveriksi-painiketta, mutta pudisti sitten päätään.
Smooth Criminal oli loppumassa ja Sebastian lauloi hieman kovempaa sen loppusävelet. Hänelle palautui elävästi mieleen noin viikon takainen hetki, kun hän ja Santana olivat laulaneet sen. Aluksi siinä ei ollut ollut mitään erikoista, mutta seuraavana päivänä Sebastian huomasi ajattelevansa tuota hetkeä. Sama toistui pian joka ilta. Aluksi poika oli ollut hämillään, sillä Santana oli kyllä hänen mielestään lahjakas laulaja, mutta erittäin ärsyttävä. Lisäksi hän oli nauhoittanut salaa Sebastianin puhetta ja kiristänyt tätä. Tyttöhän oli melkoinen kieroilija, eikä Sebastian voinut sietää häntä. Tarkemmin ajateltuna vuorisuolalla maustetun jäähilejuoman olisi ehkä pitänyt osua Santanaan, eikä Blaineen joka sai sen silmäänsä vahingossa. Alunperin seos oli tarkoitettu Kurtille.
Voi miten Sebastian inhosikaan sitä ärsyttävää kimittäjää, joka roikkui Blainessa minkä ehti. Blaine jos kuka ansaitsi jotain parempaa, nimittäin Sebastianin itse. Poika oli jo kauan odotellut sopivaa hetkeä iskeäkseen Blainen, mutta nyt tilanne oli muuttunut. Ensinnäkin Blaine varmasti inhosi häntä nykyään, koska oli saanut juoman silmäänsä. Toiseksi, Sebastian ei yksinkertaisesti enää ajatellut Blainea. Hän oli huomannut hämmästyksekseen, että poika oli kadonnut kokonaan hänen mielestään ja sen sijaan sen oli vallannut kukas muukaan, kuin koko Ohion ilkein cheerleader, Santana Lopez.
Tämä oli jo vaikka kuinka mones ilta, kun Sebastian huomasi eksyneensä Santanan profiiliin ja tuijottavansa hänen kuvaansa. Hän ei ollut ennen tajunnutkaan, miten viehättävä hymy Santanalla oli. Lisäksi hänen silmänsä olivat todella kauniit. Mutta kaikista eniten Sebastian piti Santanan luonteesta. Vaikka samaan aikaan hän myös inhosi sitä. Santana oli ensimmäinen ihminen, joka osasi saada hänet pelokkaaksi. Hän oli nimittäin todella säikähtänyt, kun tyttö oli kiristänyt häntä nauhoitteen kanssa. Lisäksi siinä hetkessä, kun he olivat laulaneet yhdessä, oli ollut jonkinlaista kemiaa. Sebastian saattoi vieläkin tuntea heidän välillään olleet kipinät.
Ei Sebastian ollut todellakaan suunnitellut tätä, mutta mitä enemmän hän Santanaa ajatteli, sitä enemmän hän tajusi miten samanlaisia he olivat. Kummatkin olivat itsepäisiä ja tekivät kaikkensa saadakseen tahtonsa läpi. Oikeastaan Blaine tuntui ihan nössöltä Santanaan verrattuna. Sebastianin puolesta Kurt saisi pitää kultapojunsa. Santana oli täydellinen, mutta miten Sebastian saisi hänet tajuamaan, että hän ansaitsi parempaa seuraa, kuin Gleen luuserit? Se mitä Santana ansaitsi, oli Sebastian ostamassa hänelle kalliita timantteja ja koruja. He voisivat ajaa limusiinilla auringonlaskuun shampanjaa juoden ja jättää jonakin päivänä Ohion taakseen. Mutta voi kun asiat olisivat olleetkin noin helppoja, sillä Sebastianin suunnitelmia varjosti eräs ongelma. Santana Lopez sattui nimittäin olemaan lesbo. Mutta Sebastian Smythehän piti haasteista.
*
Seuraavana päivänä Sebastian suuntasi kahvilaan nimeltä The Lima Bean. Hän oli laittanut hieman ruskeita hiuksiaan geelillä ja pukenut ylleen tummat tyylikkäät farkut, sekä tummansinisen kauluspaidan, jota peitti musta nahkatakki. Hän halusi näyttää mahdollisimman hyvältä, koska hän tiesi, että Santanakin oli tulossa samaan kahvilaan. Tämän uutisen hän oli saanut selville Brittanyn profiilista, koska hän oli lisännyt tytön eilen ystäväkseen Facebookissa. Brittany oli niin tyhmä, että hyväksyi Sebastianin ilman ihmettelyjä, ja näin poika pääsi tutkimaan Brittanyn seinää, missä oli lukenut, että tyttö menisi lauantaina Santanan kanssa kahvilaan.
Saavuttuaan kahvilalle, Sebastian vilkaisi vielä kuvajaistaan ikkunasta ja hymyili niin, että valkeat hampaat näkyivät. Hän oli aivan varma, että saisi Santanan lankeamaan jalkoihinsa vastustamattomalla charmillaan. Jos ei muu auttaisi, niin hän hurmaisi sen tulisen latinon vaikka timanteilla, sillä rahasta ei todellakaan ollut pulaa. Santana oli juuri nyt haaste, jonka Sebastian halusi ja sen hän myös saisi.
Kuten Sebastian oli arvellutkin, Santana istui Brittanyn kanssa syrjäisessä nurkkapöydässä ja hörppi kahvimukistaan. Kumpikaan ei huomannut Sebastiania, joka käveli melkein tyhjän kahvilan läpi tiskille ja tilasi kahvin. Hän nojaili kahvilan puiseen tiskiin ja vilkaisi nopeasti ympärilleen.
Ketään tuttuja ei näkynyt, joten poika käänsi katseensa Santanaan ja hymyili itsekseen.
Tytöllä oli yllään valkea toppi, tekoturkisliivi, sekä siniset ja kireät farkut. Hiukset lepäsivät vapaina ja Santana oli ilmeisesti kihartanut niiden latvoja. Hän keskusteli hiljaa Brittanyn kanssa, joka istui tyttöä vastapäätä. Sebastiania ei edes kiinnostanut miltä blondi näytti, sillä ainoa kenet hän huomioi, oli Santana.
Mitä Santana edes näki tuossa typerässä blondissa, jonka päässä ei liikkunut mitään? Kyllä Sebastian oli kuullut huhuja tarpeeksi ollakseen perillä asioista. Hänen mielestään Santana oli liian hyvä Brittanylle tai ylipäänsä kenellekään muulle, kuin itse Sebastianille. Poika oli varma, että saisi Santanan taas kiinnostumaan pojista, sillä eihän tuo typerä Brittany ollut mitään verrattuna häneen.
Poika kiitti tarjoilijaa kahvistaan ja hörppäsi siitä varovasti. Katseensa hän piti kokoajan Santanassa, joka kuiskasi jotain Brittanyn korvaan. Tytöt alkoivat kikattaa hiljaa ja Sebastian pyöräytti silmiään. Oli aika tehdä ensimmäinen liike. Hän rykäisi kuuluvasti, jolloin Santana sekä Brittany käänsivät katseensa ympärilleen. Huomatessaan Santanan katseen, Sebastian vetäisi kasvoilleen ilkikurisen virneen. Latino tuijotti hetken takaisin vakavana ja käänsi sitten katseensa pois. Hän jatkoi juttelua Brittanyn kanssa, aivan kuin Sebastian olisi ollut ilmaa.
Poika ei kuitenkaan tästä lannistunut, vaan katseli yhä Santanaa hymy huulillaan. Tyttö ilmeisesti aisti tuijotuksen, koska hän käänsi katseensa pian Sebastianiin ja kohotti täydellisiä kulmiaan. Smythe virnisti pienesti ja ihaili samalla hetken tytön täyteläisiä huulia. Olisipa mukavaa päästä maistamaan niitä. Kuten Sebastian oli arvannutkin, tuijotus alkoi hermostuttaa Santanaa. Hän vilkuili vähän väliä pojan suuntaan ja liikahti hermostuneena tuolillaan. Tästäkös poika oli mielissään.
Kun Santana katsoi häneen taas, Sebastian iski pienesti silmää ja hörppäsi kahvistaan. Se oli viimeinen pisara. Lopez pomppasi salamana ylös ja käveli korkokengät kopisten Sebastianin luokse. Poika perääntyi hieman tiskiä vasten ja katseli Santanaa hymyillen silmiin.
"Mitä ihmettä sinä teet?"
Tyttö kysyi vihaisella äänellä ja laittoi kätensä puuskaan.
"Juon kahvia", Sebastian sanoi muina miehinä, hörppäsi kahvistaan ja katsoi siten hetken noita ihania ruskeita silmiä.
Samassa Santana kiskaisi kahvimukin hänen kädestään ja heitti sen lattialle, niin että kahvia roiskui Sebastianin hienoille Lacosten kengille. Hän katsoi hetken lattialle tullutta tahraa ja kohotti sitten hymyilevät kasvonsa Santanaan.
"Nyt olet juonut kahvisi, joten voit vaikka painua ulos", Santana tokaisi teennäisesti hymyillen ja kääntyi mennäkseen takaisin Brittanyn luokse.
"Ollaanpas sitä äkäisiä", Sebastian naurahti huvittuneesti. Juuri tätä hän oli odottanutkin, että Santana menettäisi hermonsa. Tyttö oli niin söpö suuttuessaan.
Sebastian loi pitkän katseen tytön takamukseen ja virnisti pienesti.
"No, parempi päästää sinut lesboilemaan", poika sanoi hiljaa, sillä tiesi sen ärsyttävän Santanaa lisää. Tyttö kääntyi nopeasti Sebastianiin päin.
"Anteeksi mitä?"
"Niin. Vaikka en kyllä ymmärrä, että mitä sinä näet tuossa Britneyssä. Tyttöhän on tyhmä kuin saapas", Smythe tokaisi ja nyökkäsi päällään Brittanyn suuntaan, joka näppäil kännykkäänsä. Santanan ruskeat silmät täyttyivät raivosta.
"Se on kylläkin Brittany. Anna olla viimeinen kerta, kun haukut häntä minun kuulleni, tai minä tapan sinut", Lopez sihahti ja osoitti sormellaan Sebastiania, joka vetäisi kasvoilleen muka pelokkaan ilmeen.
"Sittenhän sinä joudut vankilaan muun sukusi luokse", poika vastasi ja naurahti ilkeästi. Hän ei voinut sille mitään, mutta hän nautti, kun sai väitellä Santanan kanssa. Hän tunsi nytkin kipinät heidän välillään.
"Sinun tässä pitäisi joutua sanonko minne", Santana tuhahti, mutta Sebastian astui häntä aavistuksen lähemmäs, ilkikurinen hymy huulillaan. Hän hipaisi muka vahingossa tytön kättä.
"Me kumpikin tiedämme, ettet sinä oikeasti välitä tuosta tyhjäpäästä. Minä tunnen sinut ja tiedän, että haluat jotain parempaa. Haluat jonkun rikkaan, joka voi tarjota sinulle ylellisyyttä", poika kuiskasi ja tuli vielä hieman lähemmäs Santanaa.
Tyttö laittoi kätensä puuskaan ja katsoi takaisin, ilmekään värähtämättä.
"Sinä et tunne minua, Sebastian Smythe. Ehkä onkin parempi, ettet tunne, sillä jos vielä kerran ärsytät minua, voit olla varma, että saat kärsiä", Santana kuiskasi ja hipaisi pojan poskea. Sebastian hymyili huvittuneesti ja tyttö vastasi hymyyn teennäisesti.
"Olisi pitänyt säilyttää se nauha", Lopez totesi vielä, ennen kuin palasi Brittanyn luokse.
*
Tapaaminen kahvilassa ei ollut mennyt ihan suunnitelmien mukaan ja Sebastianin oli pakko myöntää, että tilanne oli tällä hetkellä 1-0 Santanalle. Poika ei kuitenkaan suostuisi luovuttamaan, ennen kuin Santana olisi hänen. Sebastianilla olikin jo uusi idea mielessään, minkä hän aikoi toteuttaa maanantaina toiseksi viimeisen tunnin jälkeen.
Sinä maanantaina Sebastian päätti lintsata viimeiseltä tunnilta ja saapui koulupuvussaan William McKinley High Schooliin. Hän mulkoili inhoten sen käytäviä, samalla kun käveli eteenpäin ja mietti missä Santanalla mahtoi olla tunti.
Julkiset koulut olivat todella ällöttäviä. Hän mulkaisi käytävän valkeita seiniä, tympeän harmaita lattioita ja oppilaiden kaappeja. Hän ei suostuisi opiskelemaan tässä koulussa, vaikka hänelle maksettaisi.
Samassa poika kuuli musiikkia ja painoi päänsä erästä luokan ovea vasten. Hän arvasi heti, että Gleellä oli siellä harjoitukset, sillä sen isonenäisen kääpiön, Rachelin, ääni kuului selvästi oven läpi.
Poika päätti istahtaa käytävällä olevalle penkille odottamaan.
Sebastian inhosi odottamista yli kaiken, mutta toivottavasti tämä olisi sen arvoista.
Lopultakin musiikki lakkasi ja oppilaita alkoi tungeksia ulos luokasta. Luojan kiitos he painuivat suurena ryhmänä toiseen suuntaan, kuin missä Sebastian istui. Hän katseli heidän loittonevia selkiä ja huomasi, että Kurt käveli Finnin ja Rachelin kanssa, ilman Blainea. Poika oli siis ilmeisesti vieläkin kipeänä.
Viimein Santana astui luokasta ulos Brittanyn kanssa, heidän opettajansa jäljessä. Tytöllä oli tänään yllä cheerleading-asunsa, minkä hame oli Sebastianin mielestä mukavan lyhyt. Hän katselikin tytön sääriä hetken, kunnes tajusi, että hänen pitäisi tehdä jotain saadakseen tuon tyhjäpään pois kuvioista ja Santanan kanssaan kahdestaan jonnekin.
"Lopez!"
Hän lopulta huikkasi, jolloin Santana ja Brittany kääntyivät katsomaan häntä. Latino pyöräytti hämillään silmiään, eikä tiennyt mitä tehdä. Sebastian tiesi, että oli varmasti hämmentävää nähdä hänet julkisessa koulussa.
"Mene edeltä", tyttö sanoi lopulta Brittanylle ja käveli Sebastianin luokse.
"Oletko sinä joku pervo stalkkeri?"
Tyttö tiuskaisi, jolloin Sebastian naurahti ja kiskaisi tytön varoittamatta käsivarresta tyhjään luokkahuoneeseen.
"Näpit irti!"
Santana huudahti ja riuhtaisi itsensä irti, samalla kun Sebastian laittoi oven kiinni ja kääntyi katsomaan Santanaa autiossa musiikin luokassa.
Siellä oli musta piano, muutama kitara, tuoleja, sekä opettajainpöytä. Säälittävän näköistä, Sebastian ajatteli vilkaistessaan ympärilleen.
"Jos sinä et häivy täältä kymmenessä sekunnissa, niin minä kiljun", Santana tokaisi ja yritti mennä Sebastianin ohi ovesta. Poika kuitenkin esti Santanan pääsyn ja tarttui häntä käsivarsista.
"Rauhoitu."
"Minä varoitan, Smythe!"
Lopez huudahti ja yritti riuhtoa itseään irti Sebastianin otteesta.
"Shh. Kuuntele nyt..."
Mutta Santana ei kuunnellut, vaan potkaisi Sebastiania suoraan sääreen, jolloin poika ähkäisi kivusta ja päästi irti.
Hän kumartui oitis pitelemään kipeää säärtään, jolloin Santana naurahti pilkallisesti.
"Minähän varoitin. Nyt kerro, että mitä sinä haluat, ennen kuin hälytän jonkun tänne ja hommaan sinut mielisairaalaan, minne kuulut."
Tyttöhän oli tulisempi, kuin Sebastian oli osannut kuvitella. Kun sääri rauhoittui, hän nousi ylös ja yritti hymyillä. Hän ei suostuisi näyttämään Santanalle sitä, että potku oli sattunut.
"Kukakohan tässä mielisairaalaan kuuluu? Senkin väkivaltainen narttu", poika tokaisi, mutta sanoista ei kuulunut ilkeä äänensävy.
Santana ei loukkaantunut sanoista, vaan hän hymyili entistä leveämmin.
"Kiitos. Kannattaa varoa, ellet halua lisää."
"Anna tulla", Sebastian kuiskasi ja astui lähemmäs tyttöä. Silloin Santana perääntyi peremmälle luokkaan, mutta poika käveli perässä.
"Joko sinä olet valmis kertomaan miksi stalkkaat minua? Aiotko seuraavaksi heittää minun silmääni jotain ihme seostasi?"
Tyttö kysyi tylysti.
"En minä sinua stalkkaa. Älä luule liikoja itsestäsi", vastasi Sebastian ja astui tahallaan hieman lähemmäs. Hän oikaisi hieman koulupukunsa kravaattia.
"Hullu mikä hullu", Santana totesi silmiään pyöräyttäen.
"Ehkä me olemme hulluja molemmat", Sebastian kumartui kuiskaamaan Santanan korvaan. Tyttö tuoksui hyvälle, jollekin hajuvedelle.
"Mitä sinä haluat?"
Hän tokaisi ja tönäisi Sebastianin kevyesti kauemmas itsestään.
"Laula kanssani", Smythe viimein kuiskasi. Hän oli halunnut laulaa Santanan kanssa jo siitä hetkestä lähtien, kun he olivat saaneet Smooth Criminalin päätökseen.
Santana naurahti epäuskoisesti ja sipaisi poninhäntänsä selkänsä taakse.
"Olet menettänyt lopullisesti järkesi!"
"Etkö uskalla? Luulin, ettei Santana Lopez pelkää mitään", Sebastian sanoi haastavasti ja käveli mustan pianon luo, johon hän nojasi kevyesti.
Sanat saivat Santanassa aikaan pojan toivoman reaktion, sillä tyttö kurtisti mietteliäänä kulmiaan.
"Sano yksikin hyvä syy miksi meidän pitäisi laulaa yhdessä", hän puuskahti.
"Koska haluan nähdä kun itket huomatessasi, että olen parempi laulaja", Sebastian vastasi ylimielisesti. Sehän ei tietenkään ollut oikea syy, mutta poika ei kertoisi sitä ainakaan vielä.
"Ala kaivaa nenäliinoja esiin, Smythe. Koska sinä olet kohta se joka itkee", Santana naurahti haastavasti ja sai hymyn Sebastianin kasvoille.
"Oliko tuo kyllä?"
Poika kysyi yllättyneenä ja innoissaan, jolloin Santana nyökkäsi pirullisesti virnistäen. Haaste oli heitetty ja siihen oli vastattu.
"Your cruel device. Your blood, like ice.
One look could kill. My pain, your thrill", Sebastian aloitti laulamaan pianoon nojaten. Hän tiesi heti, että Alice Cooperin Poison kuvasi Santanaa paremmin, kuin mikään muu laulu. Tyttö laitoi kätensä puuskaan ja kuunteli laulua, samalla kun tuijotti poikaa.
"I want to love you but I better not touch. I want to hold you but my senses tell me to stop. I want to kiss you but I want it too much. I want to taste you but your lips are venomous poison. Your poison running through my veins. You're poison, I don't want to break these chains", Sebastian lauloi kertosäettä ja toivoi, että Santana ymmärtäisi sen sanoman. Laulaessaan hän liikkui tyylikkäästi kohti Santanaa ja hipaisi tämän huulia, ennen kuin kiersi tytön hitaasti ympäri, samalla hänen silmiinsä katsoen. Santana vastasi katseeseen tuimasti ja kuunteli.
"Baby, can't you see, I'm calling.
A guy like you should wear a warning.
It's dangerous, I'm falling", Santana vastasi lauluun Britney Spearsin Toxicilla ja kiersi nyt vuorostaan Sebastiania ympäri. Hänen äänensä oli kaunis ja viettelevä, eikä Sebastian voinut vastustaa sitä. Pian tyttö jatkoi laulamista:
"There's no escape. I can't wait.
I need a hit. Baby, give me it
You're dangerous, I'm loving it.
Too high, can't come down.
Losing my head. Spinning 'round and 'round
Do you feel me now?"
Santana painautui Sebastiania vasten ja laittoi kätensä pojan olkapäille. Sebastian hymyili ilkikurisesti, samalla kun kuunteli laulua ja laittoi kätensä tytön lantioille.
Kipinät olivat kovempia, kuin Smooth Criminalissa.
Sebastian Smythe oli viimein löytänyt vertaisensa.
"With the taste of your lips I'm on a ride.
You're toxic I'm slipping under with a taste of the poison paradise.
I'm addicted to you. Don't you know that you're toxic?
And I love what you do. Don't you know that you're toxic?", Santana lauloi ja perääntyi juuri kun Sebastian oli vetämässä häntä lähemmäs. Tyttö käveli pianon luokse ja nousi sen päälle istumaan.
"Your mouth, so hot. Your web, I'm caught.
Your skin, so wet. Black lace on sweat", Sebastian jatkoi vuorostaan ja meni tanssien Santanan luokse. Hän hipaisi tytön täyteläisiä huulia ja kumartui lähemmäs niitä, mutta Santana tönäisi hänet kauemmas ja laskeutui alas pianon päältä. Heidän välillään oleva kilpailu tuntui selvästi molemmissa. Kumpikin halusi laulaa paremmin ja laittoi parastaan peliin.
"I hear you calling and it's needles and pins. I want to hurt you just to hear you screaming my name. Don't want to touch you but you're under my skin.
I want to kiss you but your lips are venomous poison..Your poison running through my veins. You're poison, I don't wanna break these chains. Poison", Smythe lauloi niin hyvin kuin pystyi ja eläytyi lauluun täysillä. Mutta Santana ei halunnut jäädä toiseksi.
"Intoxicate me now. With your loving now.
I think I'm ready now. I think I'm ready now.
Intoxicate me now. With your loving now.
I think I'm ready now", Lopez lauloi yhtä eläytyen kuin Sebastian. He seisoivat vastakkain ja tuijottivat toisiaan silmiin. Kummankin katseessa oli päättäväisyyttä ja halua voittaa tämä ihmeellinen kilpailu.
"Poisoon", Sebastian päätti laulun viimein.
"Toxiiiic", Santana lauloi samaan aikaan ja viimein tuli hiljaista.
Kumpikaan ei sanonut mitään ja tyhjässä luokkahuoneessa ei kuulunut muuta, kuin heidän hengityksensä.
Sebastian oli varma, että Santanakin oli tuntenut heidän välillään olleet kipinät. Niinpä hän katsoi vain tyttöön hengästyneenä, eikä uskaltanut rikkoa hiljaisuutta. Hän halusi, että Santana puhuisi ensin.
Kumpikaan ei sanonut voittaneensa, sillä he tiesivät, että oli tullut tasapeli. He olivat samanveroisia ja täydellinen pari. Ainakin Sebastianin mielestä.
"Nyt sait haluamasi, joten poistu", Santana hengähti viileästi ja laski katseensa alas. Sebastian yllättyi täysin, sillä hän olisi voinut vaikka vannoa, että lopuksi tyttö olisi heittäytynyt hänen kaulaansa ja suudellut häntä kiihkeästi. Poika ei kuitenkaan tehnyt elettäkään lähteäkseen, vaan seisoi paikallaan.
"Entä jos en?"
"Mitä sinä vielä haluat?"
Santana huudahti vihaisesti ja nosti katseensa. Oli selvää, ettei tyttö ymmärtänyt ollenkaan Sebastianin käytöstä. Poikaa alkoi ärsyttää, sillä hän luuli, että Santana olisi tajunnut.
"Etkö sinä ymmärrä?"
Hän tiuskaisi niin kovaa, että luokassa kaikui.
"Ymmärrä mitä? En tajua ollenkaan. Ensin sinä heität jäähilejuoman naamalleni ja sen jälkeen haluat laulaa kanssani. Miksi?"
Santana vastasi ymmällään ja pudisti päätään.
"Älä esitä tyhmää. Minä tiedän, että sinäkin tunsit sen", Smythe sanoi hiljaa ja käveli lähemmäs Santanaa. Tyttö katsoi pojan silmiin ymmällään.
"Minkä?"
"Ne kipinät. Tiedän, että tunsit ne jo silloin, kun lauloimme ensimmäisen kerran."
"Mitkä ihmeen kipinät? Sinä olet seonnut lopullisesti!"
Santana pudisti yhä päätään ja hänen ilmeensä oli vihainen, sekä hämmästynyt. Sebastiania alkoi ärsyttää tytön tyhmyys, tai sitten hän vain esitti tietämätöntä.
"Joko sinä nyt kerrot, miksi olet noin outo tai painut pois!"
Lopez tiuskaisi, kun vastausta ei kuulunut. Sebastianin kärsivällisyys alkoi olla lopussa.
"Sinä olet niin tyhmä, ettet tajua!"
Smythe huudahti. Hän ei halunnut sanoa ihastumistaan ääneen. Se olisi luovuttamista, eikä poika halunnut, että Lopez saisi 2-0 johdon.
"Tajua mitä?"
Santana tiuskaisi. Hänkin vaikutti jo erittäin ärtyneeltä.
Lopulta Sebastian ei enää kestänyt, vaan vetäisi tytön lähelleen ja suuteli häntä pitkään. Se tuli niin yllättäen, ettei Santana tehnyt mitään, antoi Sebastianin vain suudella itseään. Suudelma oli niin intohimoinen, että Sebastian näki ilotulituksia, mutta se ei kestänyt kovin kauaa, sillä lopulta Sebastian irrottautui tytöstä ja katsoi häntä vaativasti silmiin. Santanan kasvoille levisi epäuskoinen ilme.
Hän oli viimein tajunnut.
"Mit..."
Mutta Smythe laittoi sormensa Santanan huulille kesken lauseen. Hän katsoi Santanaa silmiin ja yritti etsiä pilkahdusta siitä, että tyttö tunsi samoin. Mutta Santana ei ollut mikään avoin kirja ja se teki hänestä entistä kiehtovamman.
"Jos ymmärrät, että ansaitset jotain parempaa, tule huomenna The Lima Beaniin kuudelta. Et voi kiistää sitä, että me kaksi olemme samanlaisia. Me kuulumme yhteen", Sebastian kuiskasi, katsoi viimeisen kerran Santanaa ja lähti luokasta. Hän ei kuullut ääniä, joten tyttö ei huutanut hänen peräänsä.
*
Seuraavana iltana kello yhdeksän, Sebastian istui huoneessaan raivoissaan. Hänellä oli yllään kevyt valkea t-paita ja mustat collarit. Santana ei ollut tullut. Sebastian oli odottanut kuin mikäkin idiootti yli tunnin ja luullut, että tyttö oli myöhässä ja lopulta tulisi. Mutta ei. Ilmeisesti Lopez ei tuntenutkaan samoin. Hän oli ensimmäinen ihminen, joka oli torjunut Sebastianin. Sitä ennen poika oli saanut aina kenet halusi, tosin Blainen kohdalla juttu jäi kesken.
Poika heittäytyi selälleen tummansinisen peiton peittämälle sängylleen ja laittoi kätensä silmilleen. Hän tunsi itsensä täydelliseksi idiootiksi. Mutta hän oli täysin varma, että Santanakin oli tuntenut saman kuin hän. Ihan varmasti oli tuntenut!
Tämä kaikki johtui siitä typerästä Brittanysta, kenestä Santana ei vain osannut päästää irti! Brittany ei voinut tarjota Santanalle samaa kuin Sebastian.
Kukaan muu ei voinut.
Ehkä asia sitten oli niin, ettei Santana lämmennyt pojille ollenkaan. Poika huokaisi ja kääntyi kyljelleen. Hän tuijotti eteensä mitään näkemättä, eikä tiennyt mitä seuraavaksi. Ehkä hänen täytyisi luovuttaa, sillä tämä haaste oli todella vaikea.
Mutta hän ei halunnut luovuttaa. Samassa pojan koulupöydällä oleva tuliterä iphone 5 alkoi soida. Sebastian nousi vastahakoisesti ja huomasi, että ruudulla välkkyi vieras numero. Lopulta hän vastasi ja sanoi nimensä kyllästyneellä äänellä.
"Tiedätkö miksi en tullut? Saat pystyä paljon parempaan, kuin johonkin tyhmään kahvikupilliseen The Lima Beanissa. Odotan kuulevani sinusta huomenna, äläkä tuota enää pettymystä", Santanan ääni kuului ja sitten tuli hiljaista.
Sebastian laski iphonensa yllättyneenä pöydälle ja tunsi hymyn nousevan kasvoilleen. Peliä ei oltukaan vielä menetetty.
*
Seuraavana iltana Sebastian laittoi parastaan. Hän oli pukeutunut mustaan smokkiin, valkeaan kauluspaitaan ja punaiseen solmioon. Lisäksi hän oli vuokrannut valkean limusiinin, jolla hänen oli määrä hakea Santana seitsemältä William McKinley High Schoolin edestä. Limusiinin ja siellä olevan shampanjan hän oli tietenkin maksanut isänsä rahoilla. Eikä tässä ollut vielä kaikki, sillä Sebastian oli jopa ostanut kalliin hopeisen kaulakorun, josta roikkui pienin timantein koristeltu sydän. Nyt olisi ihme, jos Santana ei lämpenisi.
Koulun piha oli pimeä, kun limusiini kaartoi sen pihaan. Edes koulurakennuksessa ei palanut enää valoja. Tummat suojukset oli laskettu limusiinin ikkunoiden edestä pois niin, että Sebastian saattoi katsella ikkunasta. Hetken hän näki vain pimeää, kunnes auton valot valaisivat hieman pihaa ja näyttivät hahmon.
Hahmo käveli lähemmäs ja paljastui lopulta Santanaksi, jolla oli yllään tummanpunainen olkainmekko. Lisäksi tyttö piteli kädessään mekkoon sopivaa punaista käsilaukkua ja harteillaan hänellä oli valkoinen tekoturkistakki. Sebastian ei voinut olla hymyilemättä koskettaessaan punaista solmiotaan. Hän ja Santana olivat pukeutuneet samoihin väreihin! Tämä jos mikä todisti sen, että he olivat samanlaisia. Santanan tultua vielä lähemmäs, Sebastian huomasi, että tyttö oli laittanut hiuksensa nutturalle ja huuliinsa kirkkaanpunaista huulipunaa. Hän näytti todella kauniilta, joten poika vislasi tahallaan auton ikkunasta, mihin Santana vastasi rumalla käsimerkillä.
Kuski astui ulos autosta ja avasi Santanalle oven, niin että hän pääsi istumaan taakse Sebastianin viereen. Sen jälkeen kuski meni takaisin paikalleen ja lähti ajamaan. Pimeä koulun piha jäi taakse ja Sebastian painoi nappia, jolloin suojukset tulivat limusiinin ikkunoiden eteen. Santana katseli ympärilleen hämillään, eikä ihme. Auton penkit olivat mustaa nahkaa ja siellä oli tilaa useammalle matkustajalle. Sebastian ja Santana istuivat aivan auton perällä ja heidän takanaan roikkui seinässä pieni televisio.
Heidän oikealla puolellaan oli pieni avonainen kaappi, jonka sisällä oli jäävatiin laitettu shampanjapullo sekä kaksi lasia. Auton mustassa katossa oli himmeä valo, jonka sai tarvittaessa kirkkaammaksi, mutta himmeys toi hetkeen mukavan tunnelman. Kerrankin Santana oli sanaton.
Lopulta tyttö tajusi kenen vieressä istui ja vilkaisi Sebastiania nopeasti.
"Anna minulle shampanjaa", hän käski tomerasti, jolloin poika naurahti ja kurottautui kaatamaan laseihin shampanjaa, joista toisen hän ojensi Santanalle.
"Tämä on kalleinta ja parhainta mitä rahalla saa", Sebastian totesi ylpeänä ja otti lasistaan siemauksen, mutta tyttö oli liian kiinnostunut limusiinista kuullakseen mitään.
"En voi vieläkään ymmärtää tätä kaikkea. Luulin, että sinä vihaat minua", Santana mutisi, mutta ei ilmeisesti kehdannut mainita suudelmasta tai Sebastianin ihastumisesta mitään. Myös poika itse oli liian kiusaantunut puhuakseen suoraan, joten hän halusi ilmaista asiat eri tavalla.
"Viha ja rakkaus kulkevat käsi kädessä", hän totesi, jolloin Lopez tyrskähti kuin Sebastian olisi sanonut hauskan vitsin.
"Mikä nyt on noin hauskaa?"
Smythe kysyi närkästyneenä.
"Ei mikään. Toivottavasti illasta tulee hyvä, ethän halua tuottaa pettymystä", Santana kiusoitteli ja joi hieman lasistaan.
"Siitä tulee paras. Mutta sillä välin voisimme tehdä jotain muuta", Sebastian kuiskasi ja laski toisen kätensä varovasti Santanan reidelle. Ennen kuin hän ehti tehdä mitään, hän tunsi kirvelyä poskessaan. Santana oli läpsäyttänyt häntä avokämmenellä poskelle. Pojan käsi katosi reideltä nopeasti ja nyt se oli kipeää poskea vasten.
"Anna olla viimeinen kerta, kun teet noin ilman lupaani", Santana murahti myrkyllisesti ja joi sitten lasistaan kuin mitään ei olisi tapahtunut.
Sebastian nosti toisen kätensä ilmaan myöntymisen merkiksi ja naurahti huvittuneena. Tyttöhän osasi olla yhtä ärhäkkä kuin ärsytetty ampiainen.
Vielä minä sinut kesytän, Smythe ajatteli vilkaistessaan nopeasti salaa Santanan kaula-aukkoa.
*
Loppumatka meni siinä, että Sebastian selitti ylpeänä saavutuksiaan, eikä Santana kuunnellut. Hän kaatoi lisää shampanjaa lasiinsa ja näpräsi penkin nahkaista pintaa. Sebastian tunsi ärtyvänsä siitä, ettei tehnyt Santanaan vaikutusta saavutuksillaan, mutta yritti hillitä itsensä. Viimein limusiini oli perillä. He olivat pysähtyneet Liman hienoimman ravintolan eteen.
Kuski astui pois autosta ja avasi oven, minkä jälkeen Sebastian päästi herrasmiehenä Santanan ulos ensin ja astui vasta sitten perässä.
Ravintola ei ollut kovin suuri ja sen pimeässä loistavasta kyltistä oli palanut yksi kirjain. He kävelivät oville ja astuivat sisään, minkä jälkeen tarjoilija tuli heidän luokseen.
"Meillä oli pöytävaraus nimellä Smythe", Sebastian sanoi ja tarjoilija opasti heidät oikeaan pöytään. Se sijaitsi ravintolan perällä.
Ravintola oli ihan viihtyisä paikka, vaikkakin liian rahvaanomainen Sebastianin makuun. Siellä oli viininpunaiset puuseinät sekä pari suurta ikkunaa.
Siellä täällä roikkui himmeitä lamppuja ja lattiaa puolestaan peitti pehmeä ruskea matto. Ravintolassa oli yksi tiski, jonka takana tarjoilija palveli parhaillaan jotain asiakasta. Pyöreät pöydät levittäytyivät ympäri ravintolaa ja niitä oli sekä kahdelle hengelle, että suurelle porukalle. Paikalla ei ollut hirveästi ihmisiä, ainoastaan suuri ryhmä, joka keskusteli kovaan ääneen hieman kauempana ja kaksi pariskuntaa, jotka joivat punaviiniä rakastuneen oloisina.
Sebastian riisui herrasmiesmäisesti tekoturkistakin Santanan yltä ja ripusti sen pöydän lähellä olevaan naulakkoon. Sen jälkeen hän veti tuolin niin että tyttö pääsi istumaan siihen. Ilmeestä päätellen Santana oli vaikuttunut, sillä tuskinpa muut Liman luuserit tai Brittany tajusivat tehdä tällaista.
Sebastianin mentyä istumaan, tarjoilija ojensi heille ruokalistat ja antoi heille miettimisaikaa siksi ajaksi, kun hän meni opastamaan paikalle tulleen vanhan pariskunnan pöytään.
"Saat tilata mitä ikinä haluat, minä tarjoan", Smythe rehvasteli samalla, kun katseli omaa ruokalistaansa. Santana ei vaivautunut vastaamaan, vaan piiloutui oman ruokalistansa taakse. Lopulta Sebastian oli keksinyt mitä tilaisi ja huikkasi tarjoilijan luokseen.
"Minulle grillattu häränsisäfileepihvi ja rosmariinivoissa paistettua perunaa, sekä juomaksi punaviiniä", Sebastian sanoi ja tarjoilija kirjasi tilauksen ylös.
Lopulta Santana laski ruokalistan kädestään ja kääntyi tarjoilijan puoleen.
"Minulle sama kiitos ja lisäksi paistettua ankanrintaa appelsiinikastikkeella. Jälkiruoaksi voisin ottaa valkosuklaa-vadelma-crème-brûléen ja suklaajäätelöä", Santana luetteli, eikä välittänyt tarjoilijan hämmästyneestä ilmeestä. Kirjattuaan tilauksen ylös, tarjoilija lähti.
"Onpa sinulla nälkä", Sebastian sanoi muka yllättyneenä, mutta tiesi Santanan tilanneen mahdollisimman paljon vain ärsyttääkseen Sebastiania. Kolme ateriaa ja kaksi jälkiruokaa eivät tulisi olemaan halpoja, mutta Santana oli väärässä jos kuvitteli sen ärsyttävän poikaa. Hänellä kyllä oli tarpeeksi rahaa.
"Onneksi olet niin kiva, että tarjoat kaiken. Jos en jaksa syödä, niin voinhan minä heittää kaiken roskiin tai sinä voit herrasmiehenä auttaa syömisessä", Santana tokaisi teennäinen hymy kasvoillaan.
"Ilman muuta", vastasi Sebastian, joka yritti hymyillä mahdollisimman ystävällisesti.
Odotellessaan ateriaa, Santana naputteli pöydän pintaa pitkillä punaisiksi maalatuilla kynsillään. Se alkoi ärsyttää Sebastiania, mutta hän ei sanonut mitään, hymyili vain tytölle. Santana vastasi hymyyn ja nopeutti naputustaan tahallaan.
Hetken päästä tarjoilija tuli ruoka-annosten kanssa. Niitä oli niin paljon, että toisen tarjoilijan piti tuoda jälkiruoat.
"Hyvää ruokahalua", molemmat tarjoilijat sanoivat ennen kuin poistuivat.
Smythe katsoi epäuskoisena Santanaa, jonka edessä oli kaksi lautasta, toisessa häränsisäfileepihvi perunoineen ja toisessa ankanrintaa appelsiinikastikkeella.
Tyttö alkoi kuitenkin syödä, joten Sebastian teki samoin. Hetkeen ei kuulunut muuta, kuin ruokailuvälineiden kilinä.
"No pitääkö neiti ateriasta?"
Sebastian kysyi viimein kohteliaasti ja kohotti katseensa Santanaan.
"Kyllä", Lopez vastasi lyhyesti ja siemaisi lasistaan.
"Hienoa. Sittenhän ilta näyttää sujuvan melko hyvin", Sebastian sanoi itsevarmasti ja maistoi hieman pihviä. Se oli yllättävän hyvää ottaen huomioon, että se oli tehty tällaisessa surkeassa ravintolassa.
"Älä nuolaise ennen kuin tipahtaa", Santana vastasi ilkeästi virnistäen, jolloin Sebastian vaikeni hetkeksi. Taas kerran tyttö oli saanut hänet hiljaiseksi.
Seurasi taas hiljaisuus, minkä aikana kumpikin keskittyi omaan ateriaansa. Sebastian tosin vilkuili Santanaa vähän väliä.
"Miten sen öö... Brittanyn kanssa menee?"
Hän kysyi lopulta, saadakseen jotain keskustelua aikaan. Oikeasti häntä ei kiinnostanut Brittanyn kuulumiset pätkän vertaa.
"Mitä se sinua kiinnostaa? Mutta kun kerran kysyit, niin ihan hyvin. Tai no todella hyvin", Santana vastasi ja hänen äkäinen ilmeensä muuttui rakastuneeksi hymyksi, jonka hän teki epäilemättä tahallaan.
"Enpä usko", Smythe virnisti ivallisesti ja pisti häränsisäfilettä suuhunsa.
"Miten niin?"
Santana tulistui oitis.
"Koska jos teillä menisi todella hyvin, et olisi tullut tänne", Sebastian kuiskasi ja nojautui lähemmäs Santanaa. Tyttö vakavoitui ja käänsi katseensa lautaseensa. Hän ei sanonut hetkeen mitään, mutta nosti sitten katseensa.
"Entä jos tulin vain uteliaisuudesta?"
"Myönnä pois jo. Sinä olet kiinnostunut minusta, etkä voi pysyä enää erossa minusta", Sebastian sanoi voitonriemuisena ja etsi samalla smokkinsa taskusta rasiaa, johon hän oli laittanut sydänkaulakorun.
"Brittany on minun tyttöni, eikä mikään voi muuttaa sitä", Santana väitti vastaan, mutta hän vaikutti vaivaantuneelta. Tyttö vilkuili levottomana Sebastiania ja annostaan.
"Meillä on tietynlaista kemiaa, jota sinulla ja Brittanylla ei ole. Tiedät itsekin, että voin tehdä sinut onnelliseksi. Minun kanssani saat mitä ikinä haluat. Voisiko Brittany esimerkiksi antaa sinulle tällaista?"
Sebastian sanoi, otti rasian taskustaan ja avasi sen.
Santana henkäisi nähdessään korun, mutta pysyi hiljaa. Hän selvästi mietti.
Sebastian käytti tilaisuutta hyväkseen, nousi tuolilta ja käveli Santanan taakse. Hän avasi korun lukon ja laittoi sen tytön kaulaan. Santana kosketti korua, eikä sanonut mitään, joten Sebastian ojentui hänen korvansa puoleen.
"Myönnä jo. Sinä haluat minut", Sebastian kuiskasi niin viettelevästi, kuin osasi.
Santana kääntyi poikaan päin ja katsoi häntä suoraan silmiin ruskeilla silmillään.
"Sainpas sinut kerrankin hiljaiseksi", Sebastian virnisti ja kumartui sitten kohti Santanaa, suudellakseen häntä. Heidän huulensa ehtivät hädin tuskin hipaista toisiaan, ennen kuin tyttö pomppasi ylös tuoliltaan.
"Minun pitää mennä vessaan", hän mutisi ja poistui nopeasti.
Sebastian huokaisi turhautuneena ja meni paikalleen istumaan.
Hän oli ollut jo varma siitä, että Santana olisi hänen.
Kun tyttö viimein palasi hetken päästä, Sebastian nousi ylös ja katsoi häntä hymyillen. Hän epäili, että tyttö oli vain hermostunut ja rentoutuisi pienellä rohkaisulla.
"Mihinkäs me jäimmekään?"
Poika kysyi hymyillen, mutta Santana ei hymyillyt. Yhtäkkiä hän kiskaisi sydänkaulakorun kaulastaan ja katsoi Sebastianiin vakavana.
"Luuletko sinä oikeasti, että minä jättäisin Brittanyn sinun takiasi? Et sinä voita minua puolellesi millään helyillä", hän huudahti, jolloin muutama asiakas kääntyi katsomaan heitä. Sebastian aukoi suutaan hölmistyneenä.
"Luulin, että sinä pidät siitä. Jokainen tyttöhän timanteista pitää", hän naurahti typerästi, mutta Santana otti takkinsa naulakosta ja kiskoi sen ylleen.
"Mihin sinä menet?"
Poika kysyi hädissään. Ei illan pitänyt näin päättyä!
"Kotiin."
"Santana", Smythe yritti ja tarttui tyttöä käsivarresta.
"Päästä irti!"
Hän tiuskaisi, mutta Sebastian ei päästänyt, vaan käänsi tytön itseensä päin.
"Miksi sinä et voi myöntää sitä, että sinulla on tunteita minua kohtaan?"
He katsoivat hetken toisiaan silmiin, kunnes Santana sujautti korun Sebastianin taskuun.
"Tässä korusi. Minä menen nyt", hän mutisi, tönäisi pojan kauemmas ja lähti.
Sebastian lähti oitis perään, mutta ikävä kyllä paikalle oli tulossa perhe, jonka viisi jäsentä oli tien tukkona. Sebastianilla kesti hetki päästä heidän ohitseen ja kun hän viimein pääsi ulos, ei Santanaa näkynyt missään.
Sebastian ei alentunut huutamaan. Hän potkaisi maassa olevaa kiveä suuttuneena ja kirosi mielessään. Miksi hänen oli pitänyt mennä ihastumaan juuri Santanaan? Hän ei vain ollut koskaan tavannut ketään samanlaista. Sellaista, joka uskalsi sanoa hänelle kunnolla vastaan ja kenestä hän löysi niin paljon samoja piirteitä, kuin itsestään. Poika huokaisi raskaasti, laittoi kätensä taskuihinsa ja lähti kävelemään kohti pihalla olevaa limusiinia.
Samassa hän tunsi taskussaan jotain. Korun kylmän pinnan lisäksi hän tunsi paperilappusen, jonka hän nosti taskustaan. Hän avasi sen hämillään ja luki sen sisällön. Hän joutui lukemaan sen uudestaan, eikä voinut uskoa lukemaansa todeksi. Lopulta hän laittoi paperin takaisin taskuunsa ja virnisti päätään pudistaen.
*
Seuraavana iltana Sebastian lauloi huoneessaan Smooth Criminalia, samalla kun kampasi ruskeita hiuksiaan suuren peilin edessä. Hänellä oli yllään tyylikkäät farkut ja harmaa neule. Laulaessaan hän hymyili peilikuvalleen, sillä hän oli mielestään todella komea, niin kuin aina.
Kun kappale loppui, Sebastian tajusi vilkaista kelloa iphonesta.
"Oho, täytyy mennä etten myöhästy, sillä siitä ei hyvää seuraa", poika mutisi itsekseen ja nappasi nahkatakkinsa sängyltään. Kävellessään suuren omakotitalon portaita alas, hän mietti taskustaan löytynyttä viestilappusta ja sen sisältöä.
Tavataan huomenna meillä kello seitsemän, olen koko yön yksin kotona. xoxo, Santana, oli viestissä lukenut. Sebastian ei voinut muuta kuin ihmetellä, että miten tyttö onnistui sujauttamaan sen hänen taskuunsa. Kai silloin, kun hän laittoi sinne korunkin. Poika hyppäsi viimeisen askelman alas ja hänen teki mieli huutaa ilosta. Santana oli viimeinkin hänen. Tai ei ehkä ihan, mutta ainakin he tulisivat viettämään ikimuistoisen yön yhdessä. Sebastian ei muistanut, että milloin hän oli viimeksi kiirehtinyt näin jonkun takia tai tehnyt itsestään täyden pellen. Itseasiassa hän ei ollut ikinä aiemmin nähnyt näin paljon vaivaa kenenkään takia. Ehkä olikin niin, että Santana Lopez oli kesyttänyt hänet.
