Talven lapsi, tuiskutukka | S, slash, söpöilyraapale

[Ametrine]

Otsikko: Talven lapsi, tuiskutukka
Paritus: kertoja/Terry
Genre: slash, fluff
Ikäraja: sallittu
Haasteet: One True Something 20 (aiheilla Lifetime ja Genre)
A/N: Hyvää joulua, Paju! (:

~~


Terry istui lumihangessa, farkut ja t-paita kuurankukkien peitossa ja paljaat käsivarret helmeillen purppuraa taivasta vasten. Hän oli talven lapsi, tuiskutukka; hiukset samaa sävyä vastasataneen puuterilumen kanssa ja silmät kuin jääkerroksen peittämät turkoosinsiniset akvarellinapit.

Minulla oli kaulahuivi ja paksu talvitakki, ja hengitykseni höyrystyi heti karatessaan huuliltani, enkä voinut ymmärtää, miten Terryllä ei ollut kylmä. Värisin ja painauduin tiukemmin hänen syliinsä lumihiutaleiden alkaessa putoilla kasvoilleni. Ne sulivat pieniksi pisaroiksi poskipäilleni, ja näytti siltä kuin itkisin. Sen nähdessään Terry kiirehti pyyhkimään ne pois, huulet hipoen leukaani ja nenänpäätäni kirpeän viiman tavoin. Hän ei tahtonut nähdä kyyneleitä, vaikka tiesi että osasin itkeä ainoastaan onnesta.

[Pähkinäinen]

Akvarellinapit! Yö on kyllä paras aika kommentoimiseen kun järki on ohuimmillaan.

Mutta halusin siis sanoa että tykkäsin tässä pätkässä aivan erityisesti kolmesta jutusta, ensinnäkin niista akvarellinappisilmistä, toiseksi huulilta karkaavasta hengityksestä ja kolmanneksi ilmauksesta "osasin itkeä ainoastaan onnesta". Suloinen pikku raapale.

Pitäisi muuten olla "ja näytti siltä kuin itkisin", ei "että itkisin".

[Ametrine]

Lasisydän, hupsista, taas sitä huomaa miten Australiassa asuminen heikentää suomen kielen osaamista... Kiitos tarkkaavaisuudesta! Musta on tosi upeaa kuulla, että tykkäsit tästä, koska kommenttiesi perusteella olen saanut sellaisen kuvan että kerrot mielipiteesi rehellisesti (sen sijaan jotkut vaan sanoo nättejä sanoja koska ei viitsi antaa rakentavaa). Omasta mielestäni onnesta itkeminen oli kliseisimmistä kliseisin lopetus, mutta näköjään asiasta voi olla montaa mieltä. Kiitos kovasti palautteesta!